Louisa M. Alcott: Pikku naisia I ja II

Oi miten ihana uusi elokuvatulkinta Pikku naisia onkaan! Kävin katsomassa sen tuoreeltaan alkuvuodesta elokuvateatterissa ja nautin valtavasti. Siitä innostuneena päätin lukea myös kirjat uudelleen sitten nuoruuspäivien. Klassikkoromaanista on tehty uusi, täydellinen suomennoskin, tosin jo vuosia sitten, ja halusin viimein lukea sen. Onhan se, köh, odottanut jo omassa hyllyssäkin pari vuotta löydyttyään helsinkiläiseltä kirpputorilta eräällä työmatkalla.

Meg, Jo, Beth ja Amy ovat sisaruksia, joiden isä on Yhdysvaltain sisällissodassa. Aiemmin hyvätuloinen perhe on köyhtynyt, mutta onneksi tytöillä on rikas mielikuvitus ja hyvä äiti. Ja kaikeksi huipuksi naapuriin sattuu yksinäinen rikas poika Laurie, joka ystävystyy tyttöjen kanssa, ja jonka kautta tytöt saavat joskus elämäänsä pientä ylellisyyttä.

Elokuva käsittää sarjan kaksi ensimmäistä kirjaa, joiden uusi suomennos on nimellä Pikku naisia I ja II. Alun perin ensimmäinen osa on julkaistu vuonna 1868, joten kieltämättä tarina on vanhanaikainen ja se näkyy myös uudessa suomennoksessa. Täytyy muistaa, että naisen asema on tuohon aikaan ollut todellakin erilainen kuin nykypäivänä ja Alcott kuitenkin ottaa kantaa naisen asemaan tavalla, joka on varmasti aikanaan ollut raikas.

Näiden vanhoja aikoja kuvaavien kirjojen kohdalla mietin usein, mikä on ollut tilanne samaan aikaan Suomessa ja erityisesti omissa sukujuurissani. Ainakin he ovat eläneet aivan toisenlaisessa maailmassa kuin Pikku naisten tytöt.

Kannattaako Pikku naisia edelleen lukea vai tyytyäkö elokuviin? Mielestäni kannattaa. Toki kirja on aikansa tuote, mutta niinhän kaikki.

Kristiina Vuori: Viipurin valtiatar

Kristiina Vuori kirjoittaa taitavasti rakennettuja historiallisia romaaneja. Periaatteessa pidän niistä, mutta jostain syystä olen kuitenkin viivytellyt Viipurin valtiattareen tarttumista. Nyt kuuntelin sen lopultakin äänikirjana.

Viipurin valtiatar pääsi kuitenkin yllättämään minut, vaikka olinkin lukenut ennakkotiedot. Viipurin linnanherra kuolee ja hänen leskensä Gunilla Bese nousee hallitsemaan Viipuria. Hän hallitsee Viipuria kaksi vuotta, ennen kuin luopuu siitä.

Kristiina Vuori on ottanut jälleen kerran aiheen todellisista historiallisista tapahtumista ja värittää niitä itse. Mitä olisi voinut tapahtua? Pidin erityisesti siitä, kuinka Gunilla Bese on kerrankin aikuinen sankaritar, nainen, jolla on jo elettyä elämää takanaan. Kirjan rakkaustarinakin on kahden aikuisen välinen tasa-arvoinen suhde, mutta merkittävin rakkaus kirjassa taitaa kuitenkin olla Gunillan rakkaus lapsiinsa.

Elinan surma
Kaarnatuuli

Mazo de la Roche: Rennyn tytär

Mazo de la Rochen Kanadaan sijoittuva kartanosarja Jalna lähestyy loppuaan. Tosin aloitin tämän uusintaluvun puolivälin tienoilta, joten osia on vielä reippaasti alkupäästä luettavana. Nyt kuitenkin on tarkoitus lukea sarjan viimeiset osat ensin pois alta, muistikuvieni mukaan alkupään osat (jotka on kirjoitettu jälkikäteen) ovat aika keskinkertaisia. Tosin en nyt menisi väittämään suureksi taiteeksi esimerkiksi tätäkään osaa, jonka tunnelma on jälleen jotenkin erikoinen. Kirja on kirjoitettu 16-osaisen sarjan 12. osana, ja kronologisessa järjestyksessä se on 14. osa. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että ensimmäisinä kirjoitetut osat ovat parhaita, joten tätäkin osaa pidän oikeastaan vain suuren loppuratkaisun valmisteluna.

Se sijoittuu ajallisesti toisen maailmansodan jälkeen, mutta on tunnelmaltaan huomattavasti vanhanaikaisempi, ihan kuin Jalnassa, jonka 100-vuotisjuhla alkaa lähestymään, olisi jämähdetty 1800-luvun puolivälin asenteisiin. Uutta aikaa osoittaa sentään esimerksi se, että osa perheestä palaa lentäen Euroopasta.

Renny, joka on perheen johtohahmo, haluaa pitää kaikki langat käsissään. Se on kuitenkin mahdotonta, kun tytär Adeline alkaa aikuistua ja omaa myös oman vahvan tahdon. Rennyn onneksi tytär myös rakastaa isäänsä maailmassa kaikkein eniten. Kun Adeline matkustaa serkkunsa Mauricen ja setänsä Finchin mukana Irlantiin, hän rakastuu suinpäin laivalla kohtaamaansa köyhään irlantilaiseen mieheen. Mies ei kuitenkaan katso olevansa vapaa kosimaan Adelinea. Lukija huomaa selvästi, kuinka molemmat ovat luoneet toisistaan lyhyen tuttavuuden perusteella ihannekuvan, joka tuskin voi pitää paikkaansa.

Lista sarjasta kronologisessa järjestyksessä, suluissa julkaisujärjestys. Lähde Wikipedia.

1. Jalnan synty (9)

2. Jalnan aamu (16)

3. Jalnan kotiopettajatar (11)

4. Jalnan nuori Renny (5)

5. Jalnan kevät (7)

6. Jalnan veljekset (13)

7. Jalna (1)

8. Jalnan perhe (2)

9. Jalnan perintö (3)

10. Jalnan isäntä (4)

11. Jalnan kukoistus (6)

12. Näkemiin Jalna (8)

13. Jalnan miehet palaavat (10)

14. Rennyn tytär (12)

15. Kosijoita Jalnassa (14)

16. Juhlat Jalnassa (15)

David Ebershoff: Tanskalainen tyttö (kirja + elokuva)

"Hän aikoo tosiaan tehdä niin kuin sinä sanoit. Muuttaa minut oikeasti tytöksi." Lilin kasvot olivat liikkumattomat ja nenänpää punoitti. Hän puhui kuiskaten. "Minusta tuntuu, että Bolk kykenee ihmeisiin."

Joulukuussa lyhensin pitkää luettavien kirjojen listaani ja tutustuin Tanskalaiseen tyttöön sekä kirjana että elokuvana. On onni, että Suomessa on mainio kirjastolaitos, jonka kautta voi saada käsiinsä sekä vanhempaa kirjallisuutta että elokuvia, meillä kun ei ole mitään elokuvien suoratoistopalvelua, mistä olisin elokuvan voinut nähdä. Aloitin elokuvalla, ja kirja antoi mukavasti lisätietoa kysymyksiin, jotka elokuvan jälkeen jäivät kaihertamaan. Tosin, vaikka tarina perustuu tositapahtumiin, se ei ole yksi yhteen todellisuuden kanssa, joten on huomattava, että tarinassa - sekä kirjassa että elokuvassa - on ilmeisesti täysin sepitteellisiä osuuksia.

Einarina 1800-luvun lopulla syntyneen tanskalaisen taiteilijan sisällä elää Lili-niminen nainen. Einarin ja Lilin onneksi Einarin vaimo Greta on ymmärtäväinen ja tukee miestään muutoksessa. Elokuva oli tällä kertaa enemmän mieleeni, mutta kirja avaa luonnollisesti aihetta enemmän.

"Totta kai minä haluan, että Lili käy täällä. Mutta minä -" Greta vaikeni. "Minä en tiedä, miten minun pitäisi sinun mielestäsi suhtautua Liliin."

Laura Ingalls Wilder: Pieni talo preerialla

Ah, vanha klassikko, johon tutustutin lapset ääneenluvun merkeissä. Yllätyin, miten kiinnostuneita lapset (7- ja 9-vuotiaat) tästä olivat.

Perheen vanhemmat myyvät mökkinsä ja omaisuutensa Wisconsinin suuressa metsässä, minne sarjan ensimmäinen kirja sijoittui. He matkaavat pitkän matkan vankkureilla ja asettuvat lopulta preerialle Independencen lähistölle. Muutamia muita uudisraivaajia asettuu lähistölle, mutta muuten perhe on aikalailla oman onnensa nojassa. Kirjeetkään eivät kulje, vaan ainoa keino saada tai lähettää kirjeitä on toimittaa ne läheiseen kaupunkiin, jonne edestakainen matka kestää 4-5 päivää. Kun perheen äiti loukkaantuu mökin rakentamisessa, mietin, miten pienestä on kiinni tuollaisen hankkeen onnistuminen. Toisen vanhemman vakava sairastuminen tai menehtyminen tekisi koko yrityksestä toivottoman.

Toki lapsille luettaessa on huomioitava, että kirja on oman syntyaikansa kuva ja vaatii selitystä nykylapsille. Hieman selitystä vaati sekin, miksi monessa kohdassa unohdetaan täysin kertoa, missä perheen nuorin, Carrie-vauva oikein nukkuu tai milloinkin on. Kirja kuitenkin kuvaa yli vuoden mittaista ajanjaksoa ja Carriesta on koko aikana vain muutamia ohimeneviä mainintoja. Tämähän johtuu tietysti siitä, että oikeasti kirjan kirjoittanut Laura on itse ollut tapahtumien aikaan 2-3-vuotias ja Carrie on oikeasti vasta syntynyt Kansasissa, mihin Pieni talo preerialla sijoittuu. Eli Laura on kirjoittanut kirjan toisten kertomien tarinoiden pohjalta, ja sijoittanut sen sarjassaan ajallisesti myöhemmäksi kuin sarjan ensimmäinen, Pieni talo suuressa metsässä. Tämä ei varmaan ole alunperin ollut tarkoitus, vaan tapahtunut vähän kuin vahingossa, kun sarjan ensimmäinen osa menestyi ja sille kaivattiin jatkoa. Mutta siis ilmeisesti siksi kirjassa Carrieta puhutellaan koko ajan vauvaksi ja usein unohdetaan kokonaan.

Sarjaahan on viime vuosina syytetty asenteellisuudesta intiaaneja kohtaan, mutta minusta kirjassa tulee hyvin ilmi se, ettei esimerkiksi perheen isä pidä kaikkia intiaaneja pahoina. Toki hän uskoo alunperin alueelle muuttaessaan, että intiaanit joutuvat väistämään uudisasutusta, mutta kun näin ei käykään, hän päättää heti lähteä muualle. Perheen äitiä intiaanit taas pelottavat, mutta toisaalta, miksi eivät pelottaisi, kun intiaanien ja valkoisten välillä oli kuitenkin ollut väkivaltatilanteita. Ingallsin perhe kuitenkin pyrkii pysyttelemään ystävällisissä väleissä intiaanien kanssa.

Kirja itsessään on kerrottu lapsen silmin, joten mitään väkivaltaisten kohtien sensurointia ei tarvinnut tehdä. Pari jännittävää lukua kirjassa kyllä oli, joiden jälkeen piti lukea vielä se seuraavakin, jotta uni tulisi.

Aiomme jossain vaiheessa jatkaa sarjan parissa.

Johanna Valkama: Jäävuonon ruusu

 Johanna Valkaman Metsän ja meren suku -sarja jatkuu neljännellä osalla Jäävuonon ruusu. Minulle oli iloinen ja virkistävä yllätys, että maisemaa vaihdettiin ihan kokonaan, eikä jatkettukaan jo tutulla kaavalla.

Freydis on Erik Punaisen äpärätytär, joka kuitenkin uskoo syntyneensä kuningattareksi. Kunniaa saavuttaakseen, hän lähtee purjehtimaan veljensä löytämään uuteen maahan, Viinimaahan, eikä matka suju ilman yllätyksiä. Freydisin on otettava mukaan saamaton miehensä, eikä asiat suju suunnitellusti hänen eikä muidenkaan matkalle lähteneiden kanssa.

Aiemmat osat:
Itämeren Auri
Linnavuoren Tuuli
Kaukosaarten Aino

Enni Mustonen: Unikkoja ikkunassa

Unikkoja ikkunassa on Koskivuori-sarjan viides osa. Tässä osassa päähenkilöinä ovat edellisestä osasta, Metsäkukkia asfaltilla, tutut Sirkka ja Eeva. Koivikon Sirkka palaa kotikyläänsä Sahakylään, nyt neuleyrittäjänä 1960-luvulla jäätyään jo toisen kerran leskeksi. Koskivuoren kartanon tytär Eeva on eronnut suuresta rakkaudestaan ja kirjoittaa kartanossa romaaniaan. Sukujen nuoremmat tytöt pääsevät myös kertomaan tarinansa omalla äänellään.

Unikkoja ikkunassa on vauhdikas ja onnistunut päätös sarjalle.

Paula Havaste: Vierashuoneet

Vierashuoneet (2019) jatkaa neuvosto-Virossa asuvien Viljan ja Villemin tarinaa, joka alkoi kirjaas Pronssitähti. Villem on voittoisa neuvosto-runoilija, Viljasta tulee majatalon emäntä ja hän pääsee keskittymään majatalon pyörittämiseen kalasovhoosin raskaasta työstä. Pahinta sovhoosi-työssä on, että poika pitää jättää kotiin yksin ja sitoa pöydänjalkaan työvuoron ajaksi.

Ei majatalon pyörittäminenkään helppoa ole. Sekä Viljaa majatalon emäntänä että Villemiä kirjailijana tarkkaillaan, ja jos he eivät onnistu käyttäytymään ja toimimaan soveliaasti, on kaikki mennyttä. Onneksi he saavat apua Viljan tädiltä Annalta, joka auttoi Villemiä jo sarjan edellisessä osassa, kun tämä matkusti vastaanottamaan kunniamerkkiään, Pronssitähteä.

Vierashuoneet on todellinen hyvän mielen kirja! Vaikeuksista huolimatta Vilja on tyytyväinen elämäänsä ja arkeensa ja niinpä lukijalle jääkin hyvä, lempeä mieli.

Mazo de la Roche: Jalnan miehet palaavat

Palasin jälleen kerran 1900-luvun alkupuolella julkaustun kanadalaissarjan pariin. Jalna-sarjahan on ehdottomasti viihteeksi kirjoitettu, eikä se oikein vakavasti otettavalta tunnu. Jalnan miehet palaavat on sarjassa ehkä yksi parhaiten onnistuneista osista, ei kuitenkaan missään nimessä paras. On itseasiassa hieman yllättävää, kuinka paljon pidin kirjasta, sillä tähän mennessä olen erityisesti pitänyt kirjoista, jotka on alkuperäisessä julkaisujärjestyksessä alkupäässä. Tämä on julkaistu sarjan kymmenentenä osana, ja suvun tarinaa on siihen mennessä lavennettu jo useaan otteeseen aikaan ennen sarjan alkuperäistä alkua.

Kukaan hahmoista ei tällä kertaa onnistunut raivostuttamaan minua, vaikka heidän omat, aiemmin hyvinkin karikatyyrisesti esiin tuodut luonteenpiirteet tässäkin tuotiin kyllä esiin.

Kirjassa eletään toisen maailmansodan loppupuolta ja neljä vuotta aiemmin miehet lähtivät Eurooppaan sotimaan. Aluksi keskitytään kaipaamaan poissa olevia, mutta pian miehet yksitellen palaavat.

Veljeksistä muusikko-Finch palaa Jalnaan eronneena, maanviljelijä-Piers sotavankeudesta jalkansa menettäneenä, Renny onnettomuudesta toipuvana ja epäonnistunutta kihlausta sureva Wakefield sodasta väsyneenä, mutta terveenä. Piersin poika Maurice lähetettiin edellisessä osassa Irlantiin kasvatiksi ja viimein hänkin pääsee palaamaan muuttuneena ja varakkaana perinnön saatuaan.

Jalnan lähinaapuri, yli 100 vuotta vanha kartano on sodan jatkuessa myyty ulkopuoliselle, mistä saadaan aikaan paljon draamaa. Kun epäillään Rennyn varastaneen naapurilta suuren summan rahaa, saadaan myös jännitystä kirjaan.

Kaiken kaikkiaan erinomainen Jalna-sarjan osa, jossa jo valmistellaan suurta loppuratkaisua virittelemällä kainosti romanttisia viritelmiä Rennyn tyttären Adelainen varalle. Adelaine ei vain vielä piittaa niistä lainkaan.

Lista sarjasta kronologisessa järjestyksessä, suluissa julkaisujärjestys. Lähde Wikipedia.

1. Jalnan synty (9)

2. Jalnan aamu (16)

3. Jalnan kotiopettajatar (11)

4. Jalnan nuori Renny (5)

5. Jalnan kevät (7)

6. Jalnan veljekset (13)

7. Jalna (1)

8. Jalnan perhe (2)

9. Jalnan perintö (3)

10. Jalnan isäntä (4)

11. Jalnan kukoistus (6)

12. Näkemiin Jalna (8)

13. Jalnan miehet palaavat (10)

14. Rennyn tytär (12)

15. Kosijoita Jalnassa (14)

16. Juhlat Jalnassa (15)

Diana Gabaldon: Luiden kaiku

Luiden kaiku on mielestäni Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarjan heikoin osa. Luin sen nyt toiseen kertaan, ja lukukokemus oli ehkä hieman parempi kuin ensimmäisellä kerralla. Siihen lienee kaksi syytä: ensinnäkin luin kirjan tällä kertaa heti edellisen perään, jolloin hahmot ja edellisen kirjan tapahtumat olivat paremmin muistissa. Edellisellä kerralla tuntui vain, että merkityksettömien hahmojen elämää vyörytettiin sivutolkulla, ja syytä siihen oli vaikea keksiä. Nyt ymmärsin jollain tavalla, miksi niin oli. En myöskään tunne Yhdysvaltojen vapaussotaa, joten erilaisten kenraalien ja muiden kuuluisuuksien nimillä ei ole minulle suurtakaan merkitystä.

Toisekseen viimeksi kirjan loppuratkaisu jätti niin pahan maun suuhun, että en halunnut koskea koko sarjaan pitkällä tikullakaan, ennen kuin tiedän, miten siinä käy. Nyt kun olen lukenut myös sarjan seuraavan osan, kestän myös loppuratkaisun.

Luiden kaiussa seurataan Jamien ja Clairen elämää 1700-luvulla, kun he yrittävät epätoivoisesti päästä Skotlantiin, mutta sodan melskeissä se ei ole aivan helppoa. Brianna ja Roger ovat lapsineen palanneet 1900-luvulle, eikä sopeutuminen ole kenellekään heistä kovin helppoa. Lisäksi kerrotaan lordi John Greysta enemmän kuin varsinaisissa Matkantekijä-kirjoissa yleensä - tämä oli minusta hyvä uutinen, koska olen pitänyt lordista kertovista kirjoista kovasti. Myös lordin poika William saa omat lukunsa kirjassa. Lisäksi seurataan kveekarisisarusten Denzellin ja Rachelin matkaa vapausarmeijan mukana. Aika paljon sattumia mahtuu mukaan, mitä on kohtalaisen vaikea uskoa. Välillä muistutetaan, että jos täällä sodan melskeissä joutuu erilleen, niin ei välttämättä koskaan löydä toisiaan - ja silti kaikki nämä hahmot törmäilevät toisiinsa aivan yhtenään.

Enni Mustonen: Järjen ja tunteen tarinoita

Nimettömät (2004) aloittaa Enni Mustosen historiallisen sarjan Järjen ja tunteen tarinoita. Hilma Maria Perämäki ja Anna Sofia Ahlstedt saapuvat molemmat Augusta Ahlstedtin huusholliin: Hilma piiaksi ja Anna tätinsä luokse kortteeriin opintojensa ajaksi. Tytöt ystävystyvät, vaikka heidän elämänsä ovatkin toisenlaiset. Hilma on topakka kotiapulainen, joka kuitenkin haksahtaa raittiusiltamissa tuliseen puhujaan Artturiin. Anna etenee opinnoissaan, mutta ei löydä vakavaa rakkautta.

Mustasukkaiset (2005) jatkaa tarinaa. Hilma elättää perhettään ompelijana ja Anna on saanut vapautuksen sukupuolestaan ja opiskelee yliopistossa.

Lipunkantajat (2006) taas kertoo sortovuosista ja naisten noususta Suomen ensimmäiseen eduskuntaan. Ja nämä kolme kirjaa kertovat oikeastaan pääpiirteittäin sarjan tarinan. Poliittinen liikehdintä eri puolilla, joka huipentuu vaaleihin ja eduskunnan valitsemiseen ja erityisesti naisen asemaan.

Sidotut (2007) kertoo vielä viimeisen osan verran Hilma Marian ja Anna Sofian kohtaloista. Hilma perheineen lähtee Amerikkaan kun tie kotimaassa näyttää nousevan pystyyn. Anna puolestaan päätyy järkiavioliittoon, joka osoittautuu erehdykseksi melkein saman tien.

Parittomat (2008) hyppääkin ajassa reilusti eteenpäin, sillä siinä eletään jo lähes nykyaikaa. Päähenkilö Salla on Hilman tyttärentyttärentytär, joka kohtaa aivan sattumalta kesänviettopaikassaan Tommin, joka taas on Annan perillisiä. Eletään EU-Suomessa, jossa Tommi pyörittää luomutilaa ja Salla saa kesätöitä tilojen tarkastajana ja tekee samalla väitöskirjaa aiheesta. Jännittävää huomata, miten jo lyhyt ajallinen etäisyys saa itseasiassa Parittomatkin tuntumaan historialliselta romaanilta. Vai kuinka usein kesämökillä vielä nykyisin kaihotaan kiinteän yhteyden tai edes mokkulan perään, jotta saadaan tietokoneelta sähköpostit luettua? Kirjassa myös skypetetään ahkerasti ja sekin on tainnut vähentyä merkittävästi whatsappin tulon ja älypuhelimien yleistymisen myötä.

Koko sarja on erinomaista viihdettä, tällä lukukerralla pidin yllättävän paljon myös sarjan viimeisestä osasta. Suurelta osin ehkä siksi, että tiesin varautua siihen, ettei viimeinen osa jatka suoraan Hilman ja Annan tarinaa.

Klassikkohaaste: Anni Swan: Ollin oppivuodet

Ollin oppivuodet kuuluu Anni Swanin klassikkokertomuksiin. Olen osan näistä lukenut lapsena, mutta en ainakaan muistanut kirjan juonta. Kirjan kirjoittamisesta on 100 vuotta ja omakin kirpputorilta löytynyt painokseni on lähes 40 vuotta vanha. Onhan tarina toki pateettinen ja loppukohtaus nykysilmin ehkä vähän liikaa, mutta silti kirja oli miellyttävää luettavaa. Kyyneleetkin tulivat lukijan silmiin Ollin kurjaa kohtaloa surressa.

Kahdeksanvuotias Olli, kartanon perillinen, karkaa kotoa pienen tappelunujakan jälkeen. Itsekäs ja hemmoteltu poika komentelee kaikkia eikä siedä sitä, että häntä rangaistaan. Pahaksi onnekseen hän tapaa karkumatkallaan Kaarle-serkun, joka näkee tilaisuuden saada vanhan sukulaisen perintö itselleen, jos Ollin uskottaisiin kuolleen.

Olli päätyy Tukholmaan epäpätevän suutarin perheeseen ja häntä kielletään puhumasta taustastaan, koska väitetään toisen pojan kuolleen tappelussa, jossa Olli oli ennen kotoa karkaamistaan. Monien vuosien ja jännittävien käänteiden jälkeen Olli pääsee lopulta palaamaan kotiin ja perhe, joka on surrut kuollutta Ollia, yhdistyy jälleen.

Lukijaa muistutetaan kuitenkin säännöllisesti, että Olli on rehellinen ja tunnollinen poika, joka poissa kotoa viettämiensä vuosien aikana oppii monta arvokasta läksyä. 

"-Niin, niin, Olli, sanoi hän, - nämä ovat olleet ankaria oppivuosia sinulle. Itse taivaan Herra on ollut mestarisi ja kovalla hän on pitänyt oppipoikaansa."

Eikä riitä, että Olli on oppinut läksynsä, vaan myös vanhemmat ovat henkisesti kasvaneet pojan viisi vuotta kestäneen poissaolon aikana.

" - Katsopas, Olli, sanoi äiti, - ennen sinun katoamistasi olin itsekäs nainen, joka vain ajatteli omia lapsiaan ja oman kodin onnea. Kun sinä olit poissa, aukenivat silmäni näkemään muutakin, ja nyt rakastan kaikkia lapsia, varsinkin niitä, jotka ovat köyhiä. "

Löytyisipä Ollin oppivuodet myös kuunnelmana Ylen Elävästä arkistosta, jos kuuntelu kiinnostaa. Itse kuitenkin luin kirpputorilta löytyneen painoksen. Ja pidin muuten kovasti! Toinenkin Anni Swanin klassikkokertomus odottaa jo kotonani lukijaansa...

Osallistun tällä postauksella myös kirjabloggaajien Klassikkohaasteeseen, joka onkin lähes ainoita tämän vuoden haasteitani.

Sujata Massey: Murha Bombayssa

Sujata Masseyn Murha Bombayssa (2019) olikin mielenkiintoinen tuttavuus. Perveen Mistry, ensimmäinen intialainen nainen, joka työskentelee lakimiehenä. Tosin hänellä ei ole lupaa työskennellä oikeudenkäynneissä, mutta muutoin hän työskentelee isänsä lakimiestoimistossa. On vuosi 1921 ja Perveen on opiskellut Oxfordissa. Hänellä on myös itsellään omia kokemuksia, joiden vuoksi hän on erityisen kiinnostunut naisten oikeuksista.

Mistryn lakitoimisto on saanut tehtäväkseen hoitaa varakkaan Omar Faridin testamentin. Kun Faridin kolme leskeä haluavat luovuttaa perintönsä hyväntekeväisyyteen, Perveen haluaa keskustella heidän kanssaan. Koska naiset elävät eristyksissä, eivätkä voi vakaumuksensa vuoksi tavata miehiä, Perveen on koko Intian ainoa lakimies, joka voi päästä keskustelemaan heidän kanssaan. Kun tapahtuu murha, Perveenin on pakko selvittää, mistä on kyse, jotta viattomia naisia ja lapsia ei käytettäisi hyväksi.

Kuuntelin kirjan  äänikirjana.

Diana Gabaldon: Lumen ja tuhkan maa

Oli vielä punnittava valintoja, tehtävä ratkaisuja ja ryhdyttävä toimiin. Paljonkin. Mutta tänä yhtenä päivänä, yhden tunnin aikana, yhden ainokaisen ilmoituksen johdosta me olimme astuneen sodan kynnyksen yli.

Kuten Diana Gabaldon aikamatkustaja-sarjan edellisessäkin osassa, Tuliristissä, tälläkin kertaa keikutaan yhä Amerikan Yhdysvaltojen itsenäisyystaistelujen kynnyksellä. Frasierit ovat puolensa valinneet - ehkä johtuen 1900-luvulta 1700-luvulle siirtyneiden perheenjäsenten vinkistä. On kuitenkin vaikeaa valita juuri se puoli, jota muut Ylämaalta siirtyneet eivät ole valinneet. Myös Jamie Fraser on sitäpaitsi vannonut valan Iso-Britannialle. Vangittuna ja pakotettuna, mutta valan yhtä kaikki. Voiko sen rikkoa?

Sodan läheisyydestä huolimatta Lumen ja tuhkan maa oli jotenkin seesteinen lukukokemus, huomattavasti enemmän kuin edellinen osa. Perhe on pääasiassa yhdessä ja ainakin suurin piirtein turvassa. Kuvioissa pyörähtää myös entuudestaan tuntematon aikamatkustaja.

Olen etsinyt oikeaa kronologiaa kirjoille Dianan Gabaldonin omilta nettisivuilta ja kirjojen suomennoksia Wikipedian suomenkielisiltä sivuilta.

1. Muukalainen
2. Sudenkorento 
3. Matkantekijä
   Lordi John ja Hellfire-klubi (kirjassa Lordi John ja paholaisen korttipakka)
   Lordin yksityisasia
   Lordi John ja riivaajatar (kirjassa Lordi John ja paholaisen korttipakka)
   Lordi John ja veitsenterän veljeskunta
   Lordi John ja sotilaan haamu (kirjassa Lordi John ja paholaisen korttipakka)
   Armeijan käytäntö (kirjassa Tulivana)
   Skottilainen vanki
   Lordi John ja zombien vitsaus (kirjassa Tulivana) 
4. Syysrummut 
5. Tuliristi 
6. Lumen ja tuhkan maa 
7. Luiden kaiku 
8. Sydänverelläni kirjoitettu
   Lehtenä pyhäinpäivän tuulessa (kirjassa Tulivana)
   Välitila (kirjassa Tulivana)
   Kokemattomat (kirjassa Kokemattomat ja muita kertomuksia)

Enni Mustonen: Metsäkukkia asfaltilla

Erkin kanssa ei pelottanut koskaan, vaikka oltaisiin oltu liikkeellä myöhään yöllä. Jollain merkillisellä tavalla tunsin oloni aina turvalliseksi hänen kanssaan. Erkki hommasi aina kyydin jos myöhästyin viimeisestä raitiovaunusta. 

Metsäkukkia asfaltilla jatkaa Koskivuori-sarjaa. Edellisen osan lukemisesta on jo hieman enemmän aikaa, joten kaikki aiempien osien tapahtumat eivät enää olleet selkeänä mielessä.

Nyt on siirrytty jälleen uuden sukupolven pariin 1950-luvulla. Kauppaneuvoksen tytär Eeva lähtee Helsinkiin yliopistoon opiskelemaan ja Koivikon torpan Sirkka pääsee Helsinkiin harjoittelijaksi hattuliikkeeseen.

Nuoret päätyvät olympialaisten stadionin kanttiiniin töihin, mikä muuttaa molempien elämän suuntaa. Sirkka tapaa Erkin, joka työskentelee sähkömiehenä ja tivolissa. Eeva puolestaan rakastuu unkarilaiseen Istvániin, joka on jatkuvan silmälläpidon alaisena, koska joukkueen jäsenten pelätään loikkaavan länteen.

 Jälleen kerran sarjassa päästään mukaan todistamaan maailmaa mullistavia tapahtumia. Kerronta tempaa mukaansa ja odotan jo kovasti sarjan viimeisen osan lukemista.

Enni Mustonen: Sotaleski

Enni Mustosen uusin historiallinen romaani, Sotaleski, jatkaa Kirstin tarinaa. Eletään sotavuosia. Kesällä 1939 Kirstin aviomies Iivo, on lähtenyt vapaaehtoisena linnoitustöihin Karjalan kannakselle. Kirsti matkustaa kymmenvuotiaan tyttärensä kanssa tapaamaan Iivoa. Heidän tarinansa ja kohtalonsa kietoutuvatkin yhteen siellä tapaamiensa ihmisten kanssa.

En tunnu oikein tietävän, mitä Sotaleskestä sanoa. Se oli aivan yhtä hyvä, yhtä koukuttava kuin sarjan aiemmatkin osat. Ehkä jopa parempikin. Ehkä jopa niin, ettei minulla tunnu olevan aiheesta mitään uutta sanottavaa.

En ole lukenut sarjan aiempia osia uudelleen vielä kertaakaan. Olin ajatellut tehdä sen sitten kun sarja on valmis ja voin lukea sen kokonaisuudessaan. Jatkoa on kuitenkin lupailtu vielä useamman osan verran. Saa nähdä maltanko odottaa, vai aloitanko jossain vaiheessa uusintaluvun Kirstin äidin Idan  ja Kirstin tarinoista.

Mazo de la Roche: Näkemiin Jalna

Edellisen osan pettymyksen jälkeen Näkemiin Jalna vetää taas paremmin. Kirjan alkuperäinen nimi, Wakefield's Course (1941), toimii minusta paremmin kuin käännös, mutta tämän sarjan suomennetut nimet ovat muutenkin vähän huonoja. Tämä osa on suomennettu 1949. Sarjaa on aikanaan kirjoitettu sekalaisessa järjestyksessä, ja tämä, kronologisessa järjestyksessä 11. kirja on kirjoitettu kahdeksantena. Edellisenä, siis seitsämäntenä, on kirjoitettu Jalnan kevät, jolloin Renny palasi ensimmäisestä maailmansodasta. Melkein pitäisi tsekata, oliko siinä aloitettu muutama langanpää, joita tässä osassa sitten solmittiin, koska siihen käsitykseen nyt jäin.

Eletään toisen maailmansodan uhan alla. Wakefield on päätynyt näyttelijäksi Lontooseen, ja tapaa siellä unelmiensa tytön Mollyn. Wakefieldin kämppiksenä asuu hänen veljensä Finch, joka edellisessä osassa sairasti vaikeaa masennusta ja vietti vuoden ullakolla lukittujen ovien takana eikä voinut sietää erityisesti vaimoaan Sarahia silmissään. Hän ei ole tavannut Sarahia sen jälkeen, mutta nyt Sarah järjestää asian niin he tapaavat kahden kesken jälleen.

Perheensä harmiksi ja pettymykseksi Finch päätyy jälleen elämään yhdessä vaimonsa kanssa. Entäpä Wakefieldin rakkaus sitten? Siihen tulee yllättäviä esteitä. Tätä käännettä en muuten muistanut nuoruuteni lukukierrokselta! Väittäisinpä tätä melkein yhdeksi erikoisimmista tässä sarjassa, ja jos sattuisi lukemaan sarjaa satunnaisessa järjestyksessä, niin tämä osa melkein kannattaa lukea (muutoin en kyllä tiedä suosittelisinko tätä ikivanhaa sarjaa ihan oikeasti kenellekään...)

Lista sarjasta kronologisessa järjestyksessä, suluissa julkaisujärjestys. Lähde Wikipedia.

1. Jalnan synty (9)

2. Jalnan aamu (16)

3. Jalnan kotiopettajatar (11)

4. Jalnan nuori Renny (5)

5. Jalnan kevät (7)

6. Jalnan veljekset (13)

7. Jalna (1)

8. Jalnan perhe (2)

9. Jalnan perintö (3)

10. Jalnan isäntä (4)

11. Jalnan kukoistus (6)

12. Näkemiin Jalna (8)

13. Jalnan miehet palaavat (10)

14. Rennyn tytär (12)

15. Kosijoita Jalnassa (14)

16. Juhlat Jalnassa (15)

Milja Kaunisto: Status

Mutta olin kerran palvellut Paul Barrasia uskollisesti. Nyt Barrasin olisi aika osoittaa minulle lojaaliutensa, josta oli kerskunut vuolain sanoin jo vuosikaudet. Hän oli minulle sen velkaa.

Status ja koko Purppuragiljotiini-sarja oli uuvuttavan pitkä lukukokemus. Henkilöitä vyörytetään näyttämölle ja pois, ja sarjan jokainen osa on saanut minut ihmettelemään miksi jatkan. Ja jokin on silti saanut aina jatkamaan. En siis oikein tiedä, pidinkö vai en. Tavallaan pidin. Tarina on erittäin hyvä. Mutta silti... Jokin on vastustanut lukemista kaiken aikaa.

Statuksen viimeinen puolikas vei lopultakin mukanaan kuten toivoinkin, ja kuten ensimmäinenkin osa Luxus oli tehnyt. Päällimmäisenä on kuitenkin helpotus, kun tämä on lukuhyllystäni nyt suoritettu.

Marianne, entinen kreivitär, entinen bordellin madame, entinen tasavallan kasvot, on vankilassa, ja hänen rakastettunsa Isidore, entinen pyöveli, luulee hänen kuolleen. Isidore itse lähetetään Pariisin ulkopuolelle Breteuilin linnaan suorittamaan tehtävää vallankumouksen nimiin.

Ihmiset vain yrittävät selviytyä päivästä toiseen ja niin tekevät Marianne ja Isidorekin. Onko heillä mitään toivoa vallankumouksen ja jatkuvien muutosten pyörteissä?

Barras pudisti päätään. "Päinvastoin. Ymmärrän teitä hyvin. Ihmissydän ei voi valita, kenelle se on uskollinen."

Mazo de la Roche: Jalnan kukoistus

Alayne katsoi Rennyyn ikään kuin olisi nähnyt hänet ensi kertaa, ja jokainen hänen kasvojensa tiukkapiirteinen juonne herätti hänessä inhoa. Renny mulkoili pahoillaan haaskaantunutta konjakkia ja sanoi:
"Toivon, ettet käyttäyttäytyisi tuolla tavoin."
"Sen kyllä uskon", vastasi Alayne katkerasti.

Uusintalukuni nuoruudessa luetusta Jalna-sarjasta jatkuu, vaikkakin hitaasti. Tällä kertaa vuorossa oli Jalnan kukoistus (1936, suomennettu 1941), joka ei koko kirjan aikana oikein lähtenyt kulkemaan. Jokin saa minut silti jatkamaan sarjan parissa. Ehkä seuraava osa kulkee sujuvammin, ja henkilöhahmoissa olisi edes joku josta lukijana voisin pitää? Jalnan kukoistus on sarjan kronologisessa järjestyksessä osa 11, mutta julkaisujärjestyksessä kuudes. Jotenkin tämä oli niin pelkkää pahan olon vyörytystä, että oli vaikea uskoa tätä niinkin alkupäässä kirjoitetuksi osaksi, sillä olin jotenkin uskotellut itselleni, että sarjan aloittaneet osat olivat parempia.

Renny ja Alayne, sarjan pääpari, on ajautunut avioliitossaan ongelmiin. Heidän intohimoiseksi kuvattu rakkautensa ei kestä sitä, että Rennyn rakkaus on hetken aikaa suuntautunut myös naapurin nuoreen leskeen. Alaynen kaikki intohimo suuntautuu aviomieheen, eikä pienelle tyttärelle, joka kuvataan pelkkänä kiusankappaleena lähes koko kirjan läpi, riitä huomiota saati rakkautta. Alayne lähteekin lopulta takaisin kotimaahansa Yhdysvaltoihin, kun ei voi enää kestää tulehtunutta tilannetta Jalnassa.

Rennyn nuorempi veli, Finch, taiteilija, palaa kotiinsa Jalnaan avioituneena suuren rakkautensa Sarahin kanssa. Mutta Finch, jota on kuvattu kummalliseksi ja hermoiltaan heikoksi jo aiemmin, romahtaa Jalnassa ja linnoittautuu entiseen huoneeseensa, eikä halua enää nähdäkään vaimoaan. No niin, aika on toki kovasti toinen, mutta eikö kenellekään perheestä tosiaan tule mieleen, että tarvitaan apua, jos joku perheenjäsen linnoittautuu huoneeseensa vuodeksi?

Wakefield, hemmoteltu nuorimmainen on kasvanut aikuiseksi. Hänen suunnitelmansa avioitumisesta vaihtuvat luostarielämään. Sitäkään perhe ei tietenkään hyväksy, mutta Wakefieldiin ei perheen hyväksymisellä ole juurikaan vaikutusta.

Lista kronologisessa järjestyksessä, suluissa julkaisujärjestys. Lähde Wikipedia.

1. Jalnan synty (9)

2. Jalnan aamu (16)

3. Jalnan kotiopettajatar (11)

4. Jalnan nuori Renny (5)

5. Jalnan kevät (7)

6. Jalnan veljekset (13)

7. Jalna (1)

8. Jalnan perhe (2)

9. Jalnan perintö (3)

10. Jalnan isäntä (4)

11. Jalnan kukoistus (6)

12. Näkemiin Jalna (8)

13. Jalnan miehet palaavat (10)

14. Rennyn tytär (12)

15. Kosijoita Jalnassa (14)

16. Juhlat Jalnassa (15)

Enni Mustonen: Kielon jäähyväiset

Huuto kaikui pimeydessä, luukku sulkeutui kolahtaen ja alhaalta tikapuilta kuului rojahdus.
Mies oli pudonnut välitasanteelle. Ryömin luukun päälle ja runnoin salvan kiinni. Ne ampuvat kohta luukun läpi.
- Kristiina!
Hannan huuto kuului polulta.
- Takaisin! minä huusin ääni särkyen. - Suojaudu! Täällä on desantti!

Enni Mustosen Koskivuori-sarja jatkuu toisen maailmansodan melskeissä. Kristiina, Koskivuoren kartanon tytär pestautuu lotaksi ja Hanna, Kristiinan lapsuuden ystävä on karannut kotoa ja elättää itsensä tarjoilijana Helsingissä. Sota tuo vanhat ystävykset taas yhteen.

Edellisestä osasta tuttu Elina asuu Karjalassa, minne Kristiina ja Hannakin lottina päätyvät.

Historiallinen Koskivuori-sarja on edelleen mukavaa luettavaa ja kestää uusintaluvunkin.

Verenpisara ikkunalla
Ruiskukkaseppele