Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste 2003. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 2003. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 15. elokuuta 2018

Anu Holopainen: Syysmaa-sarja

Olin kesällä sairaana, ja silloin etsin kirjastosta itselleni helppoa luettavaa. Sairaana on kaikkein helpoin tarttua johonkin tuttuun ja turvalliseen ja niin mukaani päätyi Anu Holopaisen Syysmaa-fantasia. Ihan koko sarjaa en sairastaessa ehtinyt lukea, mutta pari kolme ensimmäistä osaa kuitenkin. Sarjaan kuuluu kuusi nuortenkirjaa, jotka on julkaistu 2000-luvun alussa.

Welman tytöt (2003) aloittaa Syysmaa-sarjan. Lukijalle esitellään yhteiskunta, jossa naisella ei ole arvoa, oikeutta päättää avioitumisestaan tai edes oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen. Adaira pelastetaan maantieryöstön avulla joutumasta naimisiin julmurin kanssa, ja hän päätyy salaiseen metsäkartanoon kapinallisen naisjoukon keskuuteen.

Maailma oli kääntynyt ylösalaisin liian nopeasti - yhden päivän aikana hän oli joutunut lopullisesti toteamaan, että hänen oli parempi luottaa ventovieraisiin ihmisiin kuin omaan perheeseensä.



Sisarpuut (2004) jatkaa tarinaa siitä mihin Welman tytöissä jäätiin. Zara, Adaira, Mimma, Sissa ja Ørrunân ovat matkalla pohjoiseen, kielletyn Villipihlajan palvojien salaiseen kylään. Matka ei ole kuitenkaan helppo. Uutena hahmona kirjassa esitellään Javona, syysmaalaisen ylipapin nuori puoliso, joka synnyttää tyttövauvan. Papin esikoisen tulee olla poika, joten tyttövauva on hylättävä. Javona ei kuitenkaan pysty siihen, ja hänkin löytää turvapaikan Punatertun kylästä, vaikkei palvokaan Villipihlajaa.

- Missä he kaikki ovat? Onko joku toinen perhe ottanut heidät?
- Kuka ottaisi kotiinsa vieraan tyttölapsen, kun monet eivät halua omaansakaan?



Viinikauppias (2005) hyppää ajassa muutaman vuoden eteenpäin. Adaira ja Merkinos lähetetään läheiseen kaupunkiin viinikauppiaspariskunnaksi naamioituneena ja pyrkimyksenä urkkia valtauskontojen voimasuhteita ja mahdollisuuksien mukaan ujuttamaan uudistuksellisia ajatuksia sekaan. Samaan aikaan Javonan tyttären Yvanan ympärillä tapahtuu kummia. Hänen lähellään ihmiset alkavat yhtäkkiä käyttäytyä pakkomielteisesti ja syypää siihen vaikuttaa olevan selkään ilmestynyt kummallinen luomi, joka erittää näkymätöntä myrkkyä.

- Kenties mitään huolen aihetta ei olekaan, ehkä Yvana on vain sattunut joutumaan pakkomielteisten hölmöjen keskelle, mutta aion ottaa asioista selvää. Sinä olet vitkutellut jo riittämiin.



Yölaakso (2009) hyppää yhtäkkiä kokonaan toiseen paikkaan ja henkilöihin. Lorena, joka ei ole ihan niin kunnollinen syysmaalainen vaimo, karkaa rakastettunsa kanssa. Pako ei suju ihan niin kuin he toivoivat, ja Lorena pakenee vuorten läpi - ja päätyy Yölaaksoon, jossa aurinko ei paista ja ihmisistä on kehittynyt pimeässä kokonaan toinen rotu. Muistan, että ensimmäisellä lukukerralla silloin kymmenkunta vuotta sitten, tämä oli mielestäni sarjan heikoin lenkki. Yhteys muuhun sarjaan tuntui heppoiselta, ja niin se tuntuu hieman nytkin, vaikka tunnenkin sarjan ja tiedän, miten Yölaakso pohjustaa taas jatkoa.

Minulla ei ole täällä ketään omaa, Lorana ajatteli. Ajatus ei enää edes itkettänyt, se vain lamautti, kuin olisi vajonnut syvään, kylmään, pimeään veteen.


Varjoja (2011) palaa Syysmaahan ja Punatertun kylään. Lorena ja Kolmisointu, edellisestä osasta tutut hahmot hakevat kylässä paikkaansa. Osa on minusta koko sarjan synkin, vaikka muissakin osissa tuodaan synkkiä aiheita esiin. Adaira ja Merkinos, jotka toimivat yhä viinikauppiaina kaupungissa, eivät ole saaneet asioita edistettyä toivotulla tavalla. Zara, joka on toiminut Punatertun johtajana alkaa menettää uskonsa koko asiaan ja hänen ystävänsä seuraavat tilannetta hämmentyneinä. Zara ja Adaira, jotka ovat olleet ystäviä sarjan alusta saakka, alkavat etääntyä, mikä tuntuu lukijastakin kurjalta.

Ajatellessaan vapautta, sitä mitä se merkitsi ja kuinka sen todella voisi saavuttaa, Merkinos tajusi koko ajatuksen mahdottomuuden. Tekivät he niin tai näin, aina joku toinen määräilisi ainakin jossain määrin heidän elämästään.



Matkalaiset (2012) päättää sarjan. Nyt on tehty vähän pidempi aikahyppy, sillä on kulunut 10 vuotta edellisen kirjan lopusta. Aikuistuneet Yvana ja Marrkah päättävät karata kotoaan ja paeta Kesämaahan, missä saisivat elää vapaammin kuin Syysmaassa koskaan. Asiat eivät suju suunnitellusti ja nuoret joutuvat eroon toisistaan. Yvanan selässä oleva luomi heräilee jälleen ja seuraukset vaikuttavat kohtalokkailta. Päätösosa on dramaattinen ja sotaisa. Naisten asemaa ja ihmisten välistä tasa-arvoa käsitellään jälleen tässäkin osassa.

- Ajattele, olemme vapaita!
- Vapaita mistä? Marrkah kysyi aivan vilpittömästi.
- No, Yvana puuskahti. - Vapaita tekemään mitä haluamme.


Kaiken kaikkiaan Syysmaa-sarja on kiinnostava fantasiasarja, johon on saatu mukaan vahvaa tasa-arvon puolestapuhumista. Vaikka sarjassa on jännitystä, on se silti hyvin selkeästi tyttöjen sarja. Vaikka kyseessä on nuortenromaani, myös tällainen entinen nuori voi nauttia sarjan parissa.

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Catherine Cookson: Salainen ystävä

Catherine Cooksonin nimi oli minulle jo aiemmin tuttu ja tiesin hänen kirjoittaneen viihdekirjallisuutta, mutta en oikeastaan tiennyt hänestä mitään muuta. Tätä postausta varten googletin Catherine Cooksonin ja opin, että hän on 1906 syntynyt englantilainen kirjailija. Ensimmäisen romaaninsa hän julkaisi vuonna 1950. Cookson kuoli 1998 hieman alle 92-vuotiaana ja Salainen ystävä on julkaistu 1999. Seuraavaksi piti tietenkin etsiä, mistä tässä oikein on kyse. Englanninkielinen wikipedia tiesi kertoa, että Cookson kirjoitti sairasvuoteellaan useita kirjoja, joiden julkaiseminen jatkui vuoteen 2002 saakka. Varsin kunnioitettava ura, vaikka hänen kirjallisuudestaan olisi mitä mieltä tahansa!

Salainen ystävä minulle päätyi äitini kautta, joka oli ostanut sen kirjaston poistomyynnistä. Ja kyllähän Salainen ystävä varsin kelpoa viihdekirjallisuutta on. Se sijoittuu tarkemmin määrittelemättömään aikakauteen, jolloin ei ollut kännyköitä.



Hannah on naimisissa Humphreyn kanssa, ja varsin pian lukijalle paljastetaan, että heidän yhteiselonsa on luonnotonta. Humphrey nimittäin nukkuu viereisessä makuuhuoneessa omasta tahdostaan ja on poissa kotoa joka viikonloppu ja torstai-ilta. Humphreyn selitys asialle on, että hänen vanhoilliset, ja sairaalloiset tätinsä ja setänsä eivät voi hyväksyä Hannahia eivätkä myöskään avioeroa, joten Humphrey vierailee heidän luonaan yksin perintöä odotellessaan.

Hannah tutustuu Davidiin, kun hän on viemässä kustantajalle kirjoittamaansa lastenkirjaa. David ja hän rakastuvat syvästi, mutta rakkaus ei ole helppoa, sillä molemmat ovat tahoillaan naimisissa...

Helmet-haasteen kohta 37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta.