Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suomi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suomi. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 31. toukokuuta 2020

Kalle Päätalo: Kunnan jauhot

Jakin lisäksi oli myös Auku kieltänyt minua menemästä yksin selvittämään mahdollista ruuhkaa. Nämä kiellot eivät nyt muistuneet mieleeni kun hyökkäsin kiskomaan ja kankeamaan kämää auki. Onnistuin keinottelemaan joitakin tukkeja telaksi kääntyneen päältä, mutta uusia tuli ylhäältä niin sakeaan, että aina saadessani pölkyn jolun yli tuli vähintään yksi uusi tilalle. Ruuhkauma alkoi kasvaa ja rupesin hätäytymään.

Nyt se on lopultakin luettu. Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kolmas osa Kunnan jauhot, 538 sivua. En lupaa enää palata sarjaan pariin, mutta eihän sitä toki tiedä jos joskus sellainen hulluus iskee, että vielä sarjan seuraavaakin osaa silmäilen. En kyllä usko, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Jos vaikka maailmasta lukeminen loppuu. Eli ilmeisistä ansioistaan huolimatta täytyy todeta, että Päätalo ole minun juttuni.


Tässä osassa Kallen isä Herkko on sairastunut, "tullut hulluksi" ja kirjan alkuosa pelätään, mitä se isä taas keksii. Isä on vainoharhainen, näkee salattuja merkkejä joka puolella ja perheen äiti ja lapset ovat jatkuvasti varpaisillaan. Ilo katoaa Kallenkin elämästä kokonaan. Isä yrittää naapurin miehen ja vaimon painostuksesta palata savottaan, mutta palaa samantien kotiin. Kalle joutuu lähtemään lopulta savottaan ja uittoon, jotta perheelle saataisiin edes vähän rahaa velkoihin ja ruokaan.

Lopulta tilanne äityy niin pahaksi, että isä viedään piirille Ouluun Kallen poissa ollessa. Sen jälkeen ei isästä kuulu juuri mitään, ja se mitä kuuluu ei ole järin lohdullista. Päivittäisessä selviämisessä on kotona kuitenkin täysi tekeminen.

Edellisessä osassa minua ärsyttivät itseruoskintaa tihkuvat kuvaukset kortin peluusta, tässä osassa sitä lajia oli onneksi vähemmän.

Neljä vuotta sitten ole lukenut sarjan ensimmäiset osat Huonemiehen poika ja Tammettu virta.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2020

Suvi Ratinen: Matkaystävä

Vapaus vavisuttaa koko kehoani ja maailma tuntuu aukeavan järisten.
Mikä tahansa on mahdollista!
Minäkin kuulun mukaan!
Pian minäkin olen tavallinen suomalainen.

Matkaystävä kertoo taas yhden tarinan lestadiolaisen nuoren kasvusta aikuiseksi. Tarina vaikutti kiinnostavalta heti tuoreeltaan, mutta jonkinlainen kyllästyminen oli kai tapahtunut, koska piti vähän kypsytellä, ennen kuin pystyin tarttumaan tähän.

Kirjaa kerrotaan kahdessa aikatasossa. Vuonna 2006 minäkertoja asuu yhdessä poikaystävän kanssa, kun äiti soittaa. Järvisen Marko, vanha luokkakaveri on kadonnut. Välillä palataan kertojan lapsuuteen, kerrotaan kavereista, suviseuroista, kotivideoiden katsomisesta ja kaikesta siitä, mistä ei saa huudella. On asioita, joita ei saa huudella muiden meikäläisten kuullen, ja sitten on niitä omia asioita, joista on parempi olla puhumatta muille, ulkopuolisille.


Koulussa on vain Marko, joka on myös meikäläisiä. Marko, vähän reppana poika, jota kaikki kiusaavat, haluaa selvästi olla kirjan kertojan ystävä, mutta tämä yrittää vältellä poikaa. Lapsuudessa kaikki on mustavalkoista, mutta myöhemmin kirjan minä alkaa epäillä ja lopulta hän päättää erkaantua lapsuutensa uskosta.

Ei kuitenkaan ole helppoa olla ihan tavallinen suomalainen, kun ei ole elänyt ihan tavallista lapsuutta, eikä tiedä mikä on hienoa ja mikä vain noloa.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2020

Kristiina Vuori: Viipurin valtiatar

Kristiina Vuori kirjoittaa taitavasti rakennettuja historiallisia romaaneja. Periaatteessa pidän niistä, mutta jostain syystä olen kuitenkin viivytellyt Viipurin valtiattareen tarttumista. Nyt kuuntelin sen lopultakin äänikirjana.

Viipurin valtiatar pääsi kuitenkin yllättämään minut, vaikka olinkin lukenut ennakkotiedot. Viipurin linnanherra kuolee ja hänen leskensä Gunilla Bese nousee hallitsemaan Viipuria. Hän hallitsee Viipuria kaksi vuotta, ennen kuin luopuu siitä.


Kristiina Vuori on ottanut jälleen kerran aiheen todellisista historiallisista tapahtumista ja värittää niitä itse. Mitä olisi voinut tapahtua? Pidin erityisesti siitä, kuinka Gunilla Bese on kerrankin aikuinen sankaritar, nainen, jolla on jo elettyä elämää takanaan. Kirjan rakkaustarinakin on kahden aikuisen välinen tasa-arvoinen suhde, mutta merkittävin rakkaus kirjassa taitaa kuitenkin olla Gunillan rakkaus lapsiinsa.

Elinan surma
Kaarnatuuli

keskiviikko 19. helmikuuta 2020

Elina Rouhiainen: Muistojenlukija

16-vuotias Kiuru näkee ihmisiä ympäröivät muistot lintuina, joita hän voi ottaa käteensä ja lukea. Kun hän vie väärän ihmisen muiston ja törmää asuntovaunussa majaileviin romanialaisveljeksiin ja muunsukupuoliseen Bollywoodiin, joilla on omanlaisiaan, mutta samankaltaisia kykyjä kuin Kiurulla. Kiurun lapsuudenystävä Samuel taas lukee ajatuksia, ja he kaikki ajattelevat kuuluvansa jollain tavalla yhteen. Mutta on jotain, mitä heidän pitäisi pelätä, nimittäin Väki, joka tahtoo ottaa voimat itselleen.


Elina Rouhiaisen Susiraja-sarja valloitti minut ihan tyystin, ja sen innoittamana aloitin myös tämän Väki-sarjan. Hyvältä vaikuttaa!

perjantai 14. helmikuuta 2020

Siri Kolu: Tarinataistelu

Hän oli vaarantanut kaiken. Hän oli vaarantanut itsensä, perheensä, Rosvolat. Mitä hän oli ajatellut ryhtyessään näin isoon keikkaan kertomatta kenellekään muulle?

Siri Kolun Me Rosvolat -kirjasarja on ollut yksi pitkäikäisistä suosikeistamme lasten kanssa lukiessa. Sarjan pari viimeistä osaa, jotka ovat vähän kuin irrallisia jatko-osia ja kertovat pääasiassa nuoresta polvesta, eivät enää iske aivan muun sarjan tavoin, mutta uskollisina lukijoina luimme nekin läpi. Tarinataistelussa ei ole yhtä yksittäistä juonta, vaan Rosvolan ja Vainiston perheen rosvojäsenet kertovat jokainen vuorollaan tarinan. Joissakin tarinoissa on loppu, jotkut ovat vielä kesken. Jotkut ovat jännittäviä, jotkut romanttisia, jotkut hurjia ja jotkut rohkeita.



Tarinataistelu oli ihan mukavaa ilta-satuluettavaa kouluikäisille, ja lapset jäivät jopa toivomaan lisää tietäessään sarjan olevan nyt päätöksessä.

keskiviikko 5. helmikuuta 2020

Minna Lindgren: Ehtoolehdon tuho

Sankarimme, yli 90-vuotiaat Siiri, Irma, Anna-Liisa ja kumppanit ovat palanneet palvelukoti Ehtoolehtoon, joka ei ole entisellään. Henkilökunta puuttuu täysin, ja palvelutalon asukkaista huolehditaan robotein ja automaatein. Ruoka on 3D-tulostettua, hoitajat ovat robotteja ja avaimet on vaihdettu lätkiin, jotka toimivat mm. avaimina, pankkikortteina ja passeina.



Ehtoolehdossa pyörii enää vapaaehtoistyöntekijöitä, jotka kuuluvat uskonnolliseen lahkoon, ja yrittävät saada vanhusten rahat siirrettyä lahkon haltuun. Siirin ja Irman on jälleen aika tarttua toimeen ja järjestää asiat kuntoon.

sunnuntai 2. helmikuuta 2020

Linda-Maria Roine: Mercedes Bentso - Ei koira muttei mieskään

Mercedes Bentso on itselleni kohtalaisen vieras rap-artisti, mutta kirja, joka kertoo hänen nuoruudestaan narkkaripiireissä, on pyörinyt kirjablogeissa ja -instagramissa aika paljon. Lähdin kuuntelemaan kirjaa äänikirjana ja valinta oli onnistunut.

Kirjasta käy ilmi, että Linda-Maria on kohdannut monenlaista pahoinvointia elettyään nuoruutensa narkkaripiireissä ja romanikulttuun parissa. Naiset kärsivät niissä piireissä hyväksikäytöstä, vaientamisesta ja väkivallasta. Heillä on vain yksi rooli, ja siihen rooliin kuuluu olla hiljaa ja totella. Mercedes Bentson nimellä Roine kertoo riimeissään kokemuksistaan ja moninkertaisesti marginaalissa olevia ihmisiä.


Ei koira muttei mieskään on todella hurjaa luettavaa. Olen kuitenkin iloinen siitä, kuinka Roine antaa äänen niille moninkertaisesti marginaalissa oleville ihmisille, joiden ääntä ja sanomaa ei haluta kuulla, ja joiden olemassaolokin mielellään haluttaisiin unohtaa ja sanoa heidän valinneen itse oma elämänsä. 

perjantai 31. tammikuuta 2020

Mary Marck: Eevan luokka

- Sinä et milloinkaan kuuntele häntä, sanoi Eeva. - Kuinka sinä sitten voit tietää, onko hän hauska vai ei?
- Minä yritin kerran kuunnella, sanoi Hertta, - mutta se teki minut kipeäksi.

Mary Marckin tyttökirjat Suomen itsenäisyyden alkutaipaleelta kuuluvat koululaisena lukemiini tyttökirjaklassikoihin. Enkä siis voinutkaan vastustaa, kun löysin muutamia kirjaston poistomyynnistä. Muistan, että Mary Marckin kuvauksen vuoksi olisin kerran halunnut asua kaupungissa - vaikka tuskin olisin viihtynyt. Vaikka Mary Marckin sankarittaret kaihoavat asfalttia jalkojen alle, minä kaihosin samassa iässä ja edelleen metsään. Mutta luokan suloinen yhteishenki oli varmaan se syy, mikä oikeasti kirjoissa viehätti.

Eevan luokka on kirjoitettu vuonna 1917 ja se kertoo 13-vuotiaasta Eevasta ja hänen luokastaan. Eeva ja hänen ystävänsäkin kuuluvat selkeästi hyvätuloisiin perheisiin. Pojat ja tytöt ovat tässä sarjan ensimmäisessä kirjassa vähän erillään, mutta yhteisiäkin tapahtumia jo viritellään. 





Kirjassa on huumoria, joka lämmittää näin yli 100 vuotta myöhemminkin (aikuisen) lukijan mieltä, ja täytyy todeta, että eipä ollut turha ostos, mielellään sijoitan Eevan luokan omaan kirjahyllyyni. Eevan luokka on tällä kertaa panokseni kirjabloggaajien Klassikkohaasteeseen.

- Tiedätkö sinä, Eeva, meidän pitäisi muuttua jollain lailla. Me ajatellaan vain itseämme. Me ei tehdä mitään hyvää.
Eeva mietti hetkisen. Niin, se oli kyllä totta.
- Meidän pitäisi käydä sairaiden ja köyhien luona. 
- Minä en tunne ketään sairaita ja köyhiä, sanoi Eeva.

Osallistun postauksella kirjabloggaajien Klassikkohaasteeseen 10. 

sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Elina Rouhiainen: Susiraja-sarja

Susiraja 1. Kesytön. Luin e-kirjana ja pidin aika tyypillisenä ihmissusi-vampyyri-tarinana, mutta vetävästi kirjoitettuna kuitenkin. 17-vuotias Raisa on jäänyt orvoksi ja muuttaa enonsa luokse Kainuuseen. Isästään Raisa ei tiedä mitään, eikä hän ole kuullutkaan enostaan ennen äitinsä kuolemaa. Pian muuton jälkeen alkaa paljastua, että kylässä on jotain erikoista: useimmat kyläläiset ovat ihmissusia. Ja romantiikkaa kylästä löytyy, sillä Raisa rakastuu koulun selkeään johtajapoikaan, komeaan Mikaeliin. Mikael on kuitenkin jo varattu, joten asiat eivät ole mitenkään yksinkertaisia.

Kesytön jätti olon, että haluan lukea lisää Raisan tarinasta, mutta en mitenkään palavasti.


Susiraja 2. Uhanalainen. Sarjan toinen osa sen sijaan sai minut tosissaan innostumaan. Raisa on palannut Helsinkiin, mutta ei pääse siltikään eroon Kainuussa elävän susilauman ongelmista. Tässä osassa oli vauhtia jo aivan eri tavalla kuin ykkösessä.


Susiraja 3. Jäljitetty. Raisalla on omatkin salaiset voimansa, vaikkei kukaan oikein tunnu tietävän mitä ja mistä ne ovat. Niiden jäljittäminen johtaa Raisan kadonneen kaksoisveljensä Mitjan jäljille ja lopulta daimoninen saarelle Kreikkaan. Täytyy sanoa, että tämä juonenkäänne pääsi yllättämään ja neljäs osa pitikin aloittaa samantien Jäljitetyn perään.


Susiraja 4. Vainuttu. Mikael, Raisan suuri rakkaus, on ihmissusi. Raisa itse on daimon. Ja vaikka he kuinka molemmat haluaisivat, voivatko he saada koskaan rauhassa rakastaa toisiaan? Susiraja-sarjan viimeinen osa on todella vaikuttava lukukokemus ja sitoo sarjan hienosti yhteen. Siis pidin kovasti! Lisäksi koko sarjan kannet on hienoja!







keskiviikko 15. tammikuuta 2020

Sari Luhtanen: Tuulin viemää

Kesällä kuuntelin Sari Luhtasen Murusia, ja vaikken aluksi muistanutkaan sitä, samankaltainen kerronta paljasti kirjailijan olevankin jo entuudestaan tuttu.

Kirjan sankaritar Tuuli on vähän hupsu hahmo. Kun työkaveri menee kihloihin ja suunnittelee häitä, Tuulikin yhtäkkiä ilmoittaa menevänsä naimisiin ja sitä paitsi irtisanoutuvansa, jotta voi keskittyä täysillä häävalmisteluihin. Siinä sitä sitten onkin aikaa valmistautua - paitsi että pitäisi ehkä aloittaa sulhasen löytymisestä.


Harmiton viihdekirja, sopii hetkiin kun ei jaksaisi ajatella mitään, sillä ei Tuulikaan oikein ajattele, ennenkuin livauttaa hätävalheen toisensa jälkeen.

keskiviikko 8. tammikuuta 2020

Pirjo Tuominen: Villit vedet

- Minulla ei ole kotiväkeä, Katarina sanoi hiljaa, - kaikki ovat kuolleet. On vain hautoja. Mutta Sitkassa minulla on eno. 
Kadnikov vilkaisi heltyneenä Katarinaa.
- Sinä olet ripeännäköinen tyttö. Jos et pelkää työtä, niin voit tulla yrittämään.

Joukko suomalaisia matkustaa purjealuksella Venäjän Alaskan erämaahan vuonna 1839. Enpä ennen tätä kirjaa edes kunnolla tiennyt, että Alaska on ollut Venäjän hallussa aiemmin! Ainakin kirja herätti kiinnostuksen lukea Alaskan historiasta ja tutkinkin sitä Wikipediasta, mm. lukemalla artikkelin Alaskan ostosta, jolloin Alaska siirtyi Yhdysvalloille.



Purjealuksen kyydissä on Alaskan uusi kuvernööri vaimoineen ja lisäksi muuta suomalaista väkeä. Hahmoja kirjassa oli valtavasti, ja joistakin oli välillä vaikea muistaa heidän olemassa oloaankaan. Perheettömäksi jäänyt nuori Katarina Opman lähtee myös matkaan etsimään enoaan, mutta osoittautuu, että eno on juuri kuollut kun hän saapuu perille. Näppärä Katarina ei jää neuvottomaksi, vaan rakentaa itselleen elämän Sitkaan.

Ajoittain kirjassa sorrutaan vähän liikaa historiikin puolelle, mikä teki tekstistä hieman raskaan luettavan. Luin 2018 painetun uusintapainoksen, ensimmäisen kerran Villit vedet on julkaistu 1992.

keskiviikko 1. tammikuuta 2020

Minna Lindgren: Ehtoolehdon pakolaiset

Mitä kaikkea voi tapahtua, kun palvelutalo Ehtoolehtoa ryhdytään remontoimaan? Seinään ilmestyy aukko ja naapurukset voivat todeta asuntojensa yhdistyneen. Mutta reikää vessan seinässä on vaikeampi sulattaa, saati sitä kun asukkaille jaetaan kuivakäymälät remontin ajaksi. Meteli on kova, remonttimiehet kulkevat edestakaisin ja elämä muuttuu mahdottomaksi.

Siksipä yli 90-vuotiaat Siiri, Irma ja Anna-Liisa päätyvät evakkoon kimppakämppään Hakaniemessä. Kotihoitajat osoittautuvat tarvitsevan uupumukseltaan hoitoa vähintään yhtä paljon kuin hoidettavansa, ja lisäksi kirjassa pohditaan saattohoitoa ja eutanasia-kysymystä.



Ehtoolehto-sarjaa ei ole suotta kehuttu! Säästelen vielä hieman sarjan viimeistä osaa, vaikka mieli tekisi tarttua siihen ihan heti!

sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Amanda Vaara: Heti vapaa

Amanda Vaaran Majatalo Villa Venla -sarja jatkuu kolmannella osalla. Olen pitänyt hurjasti edellisistä kahdesta, ja Heti vapaa (2019) jatkaa sujuvasti siitä, mihin viimeksi jäätiin.

Venla saa tietää olevansa raskaana Jörnille, jonka on kuitenkin heittänyt ulos elämästään kaikkien tämän kertomien valheiden takia. Turvaverkot tuntuvat muutenkin kaatuvan, kun läheiseksi tulleen naapurin Ilonan kanssa on tullut välirikko, joka ei ota selvitäkseen. Ex-mies Henri ehdottaa paluuta yhteen, mutta mikä on oikein ehdotuksen taustalla?


Mukavaa ja viihdyttävää luettavaa itsenäisestä Venlasta ja tämän perhe-elämästä. Ja opettavainenkin kirja on näin talven liukkaiden aikaan: muistakaa hiekoittaa pihat!

keskiviikko 25. joulukuuta 2019

Anniina Mikama: Taikuri ja taskuvaras

Jännittävä ja yllättävä fantasiaromaani. Tarina sijoittuu Helsinkiin vuoteen 1890. Mina asuu kadulla ja elättää itsensä varastelemalla. Hän jää kiinni varastettuaan kummallisen metalliesineen hienolta herralta, mutta yllättäen mies ei annakaan häntä ilmi vaan tarjoaa töitä. Työhön kuuluu äreän pyörätuolia käyttävän vanhuksen avustamista.

Iso talo, johon Mina muuttaa, on täynnä ihmeitä - ja salaisuuksia.



Loppuratkaisu pääsi yllättämään minut. Avoimia kysymyksiä jäi paljon ja haluan ehdottomasti lukea lisää.

keskiviikko 18. joulukuuta 2019

Tuija Lehtinen: Tornin naakat

Tuija Lehtisen luoma erakkoluonteinen entinen poliisi Erja Repo jatkaa tutkimuksiaan. Hän matkustaa lomamatkalle ja tutustuu siellä myös muihin suomalaisiin. Yksi heistä saa surmansa epämääräisissä olosuhteissa. Kuoleman uskotaan olevan onnettomuus, mutta kun Erja palaa kotiin, hänen naapurinsa, joka sattuu olemaan uhrin sukulainen, pyytää Erjaa tutkimaan asiaa. Vaikkei Erja paljon välitä muiden mielipiteistä, on hänkin kiinnostunut selvittämään, mistä asiassa oikein oli kyse.

Pidin aiemmista Erja Repo -kirjoista enemmän kuin tästä, nyt ehkä tässä on jotain liikaa.


sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Enni Mustonen: Unikkoja ikkunassa

Unikkoja ikkunassa on Koskivuori-sarjan viides osa. Tässä osassa päähenkilöinä ovat edellisestä osasta, Metsäkukkia asfaltilla, tutut Sirkka ja Eeva. Koivikon Sirkka palaa kotikyläänsä Sahakylään, nyt neuleyrittäjänä 1960-luvulla jäätyään jo toisen kerran leskeksi. Koskivuoren kartanon tytär Eeva on eronnut suuresta rakkaudestaan ja kirjoittaa kartanossa romaaniaan. Sukujen nuoremmat tytöt pääsevät myös kertomaan tarinansa omalla äänellään.

Unikkoja ikkunassa on vauhdikas ja onnistunut päätös sarjalle.


sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Minna Lindgren: Kaukorakkaus

Kuuntelin syksyllä marjanpoiminta-aikaan putkeen useamman Minna Lindgrenin eläke-ikäisistä kertovaa kirjaa. Se oli jo vähän liikaa, joten Kaukorakkaus ei enää aivan sellaista tunnetta herättänyt kuin Kuolema Ehtoolehdossa ja Vihainen leski. Mutta kelpo kirja sekin, minulla vain alkoi olla vähän turnausväsymystä.


Nyt näkökulma vaihtuu miesnäkökulmaan. Kauko Koskinen asuu kolmen miehen muodostamassa kommuunissa poikansa ja pojanpoikansa kanssa. Poika toimii Kaukon omaishoitajana, tosin lähinnä paperilla, sillä oikeastaan Kauko on se, joka huolehtii talouden pyykinpesusta ja ruuanlaitosta. Kauko käy päivittäin dementoituneen vaimonsa luona hoitokodissa, kunnes se kielletään. Ylimääräisen ajan Kauko päättää käyttää etsimällä nuoruuden rakastettuaan, jonka nykyistä nimeä tai olinpaikkaa ei tiedä.

keskiviikko 13. marraskuuta 2019

Tuija Lehtinen: Pensionaatti Huojuva talo

Tuija Lehtisen tänä syksynä ilmestynyt uutuus Pensionaatti Huojuva talo on aika turvallista Tuija Lehtisen viihdekirjallisuutta. Mukavaa, turvallista luettavaa, jolla ei kuitenkaan ole mitään erityistä annettavaa.
Mariannen mies on jättänyt hänet tekstiviestillä, ja Mariannella on mennyt se ihan ohitse. Hän huomaa asian vasta pari kuukautta myöhemmin, ja uskoo kaikkien tienneen asiasta ennen häntä. Marianne lähteekin keräämään itseään syrjäiselle majakkasaarelle. Ja vaikkei Marianne erityisesti etsi uusia ihmissuhteita, tutustuu hän saarella useisiin uusiin ihmisiin, osaan paremmin kuin toisiin. Pari jännittävää käännettä kirjan loppupuoleen sisältyy ja niin kirjasta jäi ainakin minulle hyvä mieli.

keskiviikko 6. marraskuuta 2019

Eva Wahlström: Rajoilla

Huikea tarina huippu-urheilijasta, jota ajaa intohimo omaan tekemiseen. Minä en ymmärrä nyrkkeilystä mitään, mutta Eva Wahlström on toki tunnettu urheilija ja itsellekin jollain tavalla tuttu. En kuitenkaan erityisen tarkasti tunne hänen uraansa. Se ei ole tarpeenkaan tätä kirjaa lukiessa. Rajoilla kertoo mielestäni enemmän intohimosta lajiin ja uhrauksista, joita se vaatii. Ja uhrauksia huippu-urheilu todellakin vaatii. Wahlström kertoo kivuista ja murtumista, joita ei suostu hoitamaan lääkärien suosittamalla tavalla, vaan hänen on päästävä treenaamaan. Hurjaa. Suorastaan käsittämätöntä.


Fiilis kirjan lukemisen jälkeen on ihan sanaton. Mikä on se intohimo, jonka vuoksi on valmis uhmaamaan sairauksia ja luopumaan kaikesta muusta elämästä harjoittelun ja huippu-urheilun vuoksi? Kirja on jo puolenkymmentä vuotta vanha, mutta jos et ole ehtinyt vielä lukea sitä, niin suosittelen ehdottomasti! Vaikka nyrkkeily ei olisikaan sinun juttusi!

sunnuntai 3. marraskuuta 2019

Minna Lindgren: Vihainen leski

Kuuntelin kesän aikana useita Minna Lindgrenin ikäihmisistä kertovia äänikirjoja. Ehtoolehto-sarja oli nimenä tuttu, mutta tutustuin siihen vasta nyt. Jätin sarjan lukemisen kuitenkin kesken, kun kirjaston Ellibs-palvelusta sain varaamani Vihainen leski -kirjan vuodelta 2018 lainaan. Äänikirja pääsi yllättämään minut. Tuntui ihan, että kuulinko edes oikein, tai halusinko edes kuulla? Mutta kun pääsin yli 70-kymppisten seuranhaku-kohtausten yli, löysin tekstistä oivaltavuutta. Joten kyllä, pidin myös Vihaisesta leskestä.


74-vuotias Ulla-Riitta on toiminut 12 vuotta halvaantuneen miehensä omaishoitajana. Nyt, miehensä kuoltua Ulla-Riitalla on ensimmäisen kerran mahdollisuus valita itse, mitä hän oikein elämältään haluaa. Hänen lapsensa taas ajattelevat äidille tulleen kertaheitolla vanhuus isän kuoltua - sitä ennen hän kyllä kelpasi hoitamaan omaishoitajan velvoitteet.