Satu Rämö: Islantilainen voittaa aina

Olen seurannut Satu Rämön Salamatkustaja-blogia jo vuosia. Ainakin vuodesta 2012 alkaen, sen tiedän varmaksi, koska silloin on julkaistu Satu Rämön ja Katja Lahden yhteinen teos Vuoden mutsi. Pari vuotta myöhemmin he julkaisivat vielä Vuoden mutsi 2. Molemmat olen lukenut, ja juuri siinä hetkessä, kun lapseni olivat ihan pieniä, nautin niistä kovasti.

Kun Satu Rämö sitten kirjoitti aivan toisenlaisen kirjan Islantilainen voittaa aina (2015) en yllättäen ollutkaan yhtä kiinnostunut. En ole koskaan käynyt Islannista, en usko ihan heti matkustavani sinne ja kokonainen kirja Islannin ja islantilaisten hehkutusta? Voisihan sen lukea, jos eteen sattuu. Mutta ei siis sattunut.

Tänä syksynä luin Islantilainen voittaa aina -kirjan lopulta sähkökirjana, jonka lainasin kirjastosta. Palvelu on aika mukava, luen huomattavasti mieluummin perinteisiä kirjoja, mutta minulla ei ole mitään sitä vastaan, että toisinaan, kun en ehkä halua kantaa mukanani painavia kirjoja tai kysytty kirja on nopeammin saatavilla sähköisenä, luen myös sähköisiä kirjoja.

Mitä sitten jäi käteen? Kirjassa Satu kertoo matkastaan islantilaiseksi. Hän kertoo kuinka aikanaan nuorena tyttönä kiinnostui Islannista, kuinka tapasi (paljon myöhemmin) miehensä, rakastui ja jäi Islantiin. Kuinka hän opetteli kielen, sai perheen Islannissa, ison suvun, ystäviä. Kokonaisen elämän. Satu kirjoittaa hyvin, ja tottakai oli hauskaa lukea mitä kaiken takana oli, kun on kerran seurannut Sadun perheen blogi-elämää jo vuosia.

Suosittelen kirjaa, jos olet kiinnostunut Islannista, ja kyllä se mukava lukukokemus on muillekin.

Helmet haasteeseen "maahanmuuttajasta kertova kirja"

Roope Lipasti: Perunkirjoitus

Roope Lipasti on tuttu kaveri lehtien pakinoista ja kolumneista. Olen tykännyt hänen teksteistään, ja nyt tartuin myös hänen aikuisille kirjoittamaansa kirjaan Perunkirjoitus (2013).

Perunkirjoitus kertoo matkasta, jota kaksi veljestä tekee isoisäpuolensa Jalmarin perunkirjoitukseen. Kuollut ei ole ollut heille kovin läheinen, onpahan vain mennyt vanhoilla päivillä naimisiin heidän isoäitinsä kanssa. Eikä kyseinen mies edes ollut kovin miellyttävä, mutta ei hänellä ollut ketään muutakaan elämässään. Rikas mies kuitenkin oli ollut, ja rahalle olisi juuri nyt käyttöä. Jalmarin uurna on veljeksillä mukana, ja matkan varrella on tarkoitus pysähtyä vainajalle tärkeissä paikoissa.

Jalmari oli ollut enemmänkin maailmanmies kuin suomalainen mies, joka sulkeutuu autotalliin omaan pienoisvaltakuntaansa piiloon perhettään tai itseään. Jalmari oli kauppamies ja levoton sielu, jolle paikallaan pysyminen merkitsi vankilatuomiota. Hänelle ei ikinä olisi riittänyt niin pieni taivas kuin se, joka näkyy autotallin ikkunasta. En tuntenut Jalmarin takia surua, mutta hänen elämänsä häiritsi minua, eikä hänen kuolemansa jättänyt rauhaan.

Matkan aikana Teemulle ja hänen veljelleen Jannelle selviää pikkuhiljaa, etteivät he oikeastaan ole tunteneet Jalmaria, eivätkä myöskään toisiaan. Ja tällä matkalla on aikaa selvittää puhumatta jääneet asiat.

- Mitä naisrintamalle? Janne kysyi.
- Hiljaista.
- Sinun pitäisi laihduttaa, Janne sanoi.
- En minä ole lihava.
- Naiset eivät tykkää lihavista miehistä.
- Ei minussa ole vikaa.
- Ylipaino kertoo luonteen lepsuudesta.

Helmet -lukuhaaste: Suomalaisesta miehestä kertova kirja.