keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Amanda Vaara: Yösähköä

Venla lisäsi vielä yhden pienen halon ja jäi katselemaan tulen loimotusta. Tuli valaisi ja lämmitti, ja hämäryys tuntui nyt vain kodikkaalta. Vihaisuus oli sulanut kokonaan pois. 
Hän oli luvannut itselleen, ettei koskaan enää alkaisi pitää asioita itsestäänselvyyksinä.

Yösähköä (2018) on jatkoa syksyllä lukemalleni Pientä fiksausta vailla, ja tarina jatkuu liki suoraan siitä mihin viimeksi jäätiin. Venla on kehittänyt ostamaansa vanhaan kansakouluun majatalon. Poikaystävä Jörn on palannut Venlan luokse ja elämä on auvoisaa. Riidat ex-aviomiehen kanssa lasten huoltajuudesta rassaavat, mutta muuten Venla on aika tyytyväinen elämäänsä.



Mutta pikkuhiljaa Venlan elämään alkaa tulla mutkia matkaan. Ystävyys naapurin Ilonan kanssa saa säröjä tämän rakastuttua palavasti jooga-ohjaajaan, ja Jörn näyttää salailevan kaikkia itseensä liittyviä asioita.

Luin Yösähköä e-kirjana testatakseni kirjaston Ellibs-palvelua, ja palvelu toimi hyvin. Luen silti mieluummin oikeita kirjoja, mutta joskus reissuun on kieltämättä helpompi pakata mukaan vähän vähemmän painolastia. Olen harkinnut jonkun kuukausipalvelun ostamista, mutta mietityttää kuinka paljon tulisi kuitenkaan käytettyä. Hyviä kirjoja maksullisista palveluista kyllä näyttäisi löytyvän runsain mitoin.

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Maria Turtschaninoff: Maresin voima

"Minun tarjoukseni on sama", sanoin. "Täällä hallitsee Akka, Kalma, Suuri Susi, millä nimellä se sitten kulkeekaan: kuolema. Antautukaa, ja saatte elää."
Maa hyrisi allani. Akka kuiski varjoissa. Sotilas kohotti kätensä kehottaakseen muita hyökkäykseen.

Olen lukenut Maria Turtschaninoffilta aiemmin samaan maailmaan sijoittuvat Maresin ja Arran, joista Maresista pidin ja Arrasta en oikein vakuuttunut. Maresin voima jatkaa Maresin tarinaa. Maresi matkustaa vaivalloisen matkan takaisin kotikyläänsä perustaakseen koulun tytöille maahan, jossa juuri kukaan ei osaa lukea. Pian hänelle selviääkin, että hänen on opetettava kaikkia, ei vain tyttöjä.



Mutta koulun perustaminen ei ole helppoa toisen valtion vallan alla olevassa maakunnassa, jossa on eletty Maresin poissaollessa useita nälkävuosia. On keskityttävä selviytymiseen, eivätkä voimat riitä koulun perustamiseen. Vähä vähältä Maresin tavoite kuitenkin lähenee. Mutta niin lähenevät myös vallanpitäjien aiheuttamat ongelmat, eikä Maresin kotikylä voi loputtomiin pysyä syrjässä, kun koko heidän tuntemaansa yhteisöä, sen kulttuuria ja arvoja uhataan. Onneksi Maresilla on voima puolellaan.

Maresin voima on sujuva ja taitava fantasiaromaani, josta pidin oikein kovasti.

keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Tara Westover: Opintiellä

Pyyhin verta farkkuihin ja huusin: "Älä niitä tänne heitä! Minä olen täällä!"
Isä kohotti yllättyneenä katseensa. Hän oli unohtanut minut. Nähdessään veren hän tuli luokseni ja laski kätensä olalleni. "Älä huoli, kulta", hän sanoi. "Jumala enkeleineen on apunamme. Eivät ne anna meille käydä kuinkaan."

Opintiellä (2018) on omakohtainen kertomus perheestä, jossa lapsia ei päästetä kouluun. Perhe eristäytyy, sillä koulu on tarpeetonta ja kotona voi oppia riittävästi. Sitä paitsi maailmanloppuun valmistautuminen tärkeämpää, sillä silloin - jos on riittävän hyvin valmistautunut - voi pelastua.


Jos joku joutuu onnettomuuteen tai sairastuu - ja niin käy, sillä lapset joutuvat työskentelemän romuttamolla ilman minkäänlaisia turvatoimia - äidin yrttihoidot parantavat kaiken. Ja ihme kyllä, niin käykin. Äiti pelastaa jopa vaikeasti palaneen isän, joka päätyy julistajaksi ja äidin yrttituotteiden myynti kasvaa räjähdysmäisesti.

Perheenjäsenet sulkevat silmänsä ja kieltävät isoveljen harjoittaman väkivallan, totuus muuttaa muotoaan ja lopulta Tarasta tuntuu, että on mahdotonta tietää, mitä todella tapahtui. Monissa kohdin Tara on haastatellut myös veljiään löytääkseen totuuden siitä, miten tilanne eteni, mutta kaikilla on osin eroavat muistikuvat.

Tara päättää haluta kouluun, lukee sinnikkäästi ja pääseekin opiskelemaan. Vasta siellä hänelle paljastuu, kuinka paljosta hän on tietämätön. Hän ei esimerkiksi koskaan ollut kuullut sanaa holokausti. Sinnikkäästi hän jatkaa opintojaan ja päätyy korkeasti koulutettuna opiskelemaan toiseen maahan saakka.

Opintiellä oli yksi vuonna 2018 lukemistani vaikuttavimmista, kiihkeimmistä kirjoista.

"Isoäidin synti oli vakava", isä sanoi. "Mutta sinun syntisi ovat sitäkin vakavampia, koska sinulle on tarjottu totuus ja sinä olet kääntänyt sille selkäsi."


sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Laura Manninen: Kaikki anteeksi

Sen ainutlaatuisen miehen minä olin löytänyt, hän oli tehnyt minut onnelliseksi ja hänet minä halusin pitää. Olin varma, että saisin Mikon kuntoon, jos jaksaisin kannatella tämän uupumuksen yli. Ja olin varma, että Mikko tekisi minulle saman.

Kaikki anteeksi (2018) on Laura Mannisen omakohtainen esikoisteos, joka sai viime keväänä paljon huomiota lehdissä ja kirjablogeissa. Kirjan Laura on aikuinen nainen, joka ei kaipaa perhettä, mutta ihastuu päättömästi hurmaavaan Mikkoon, joka sattuu olemaan kolmen lapsen isä. Myös lapset voittavat Lauran kiintymyksen ja suhde kehittyy nopeasti etäsuhteesta hyvin tiiviiksi yhdessäoloksi.


Kunnes paljastuu, että Mikolla on mielenterveyden ongelmia. Uupumusta, toivottomuutta, väkivaltaa. Ja nyt hänellä on myös kumppani, joka päättää kannatella Mikkoa, kunnes tämä tulee kuntoon, sillä todellinen Mikko on siellä alla. Ajatus ja tunne siitä, miksi jatkaa tilanteessa, jossa pitäisi olla selvää, ettei suhde voi enää jatkua, tulee Mannisen tekstiä lukiessa lähelle. Ei rakkaudessa ja parisuhteessa ole helppoja päätöksiä.

Minulle Kaikki anteeksi oli hyvin vaikuttava lukukokemus.

Minulla oli kaksi elämää: se josta puhuin ja se josta en puhunut. En kokenut varsinaisesti valehtelevani. Minä vain jätin jotain kertomatta.

keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Sini Helminen: Kaarnan kätkössä

Virve tarttuu käsiini ja hänen silmänsä palavat hurjaa villiä riemua.
"Sä tunsit sen? Mä tiesin, että sä tuntisit sen!"

Alku lähti käyntiin niin tavanomaisena särkyneen sydämen kuvauksena, että meinasin aikuislukijana menettää uskoni ja olin jo palauttamassa kirjaa kirjastoon. Selasin kuitenkin eteenpäin ja päätin yrittää uudelleen.

Pinjan poikaystävä ja paras kaveri päätyvät yhteen ja Pinja jää yksin. Sydänsuruihin löytyy helpotusta kesätöissä tavatusta Virvestä, mutta kun lisäksi kuvioissa pyörii sinnikäs hallusinaatio Tuulia-nimisestä tytöstä, jonka kanssa Pinja on leikkinyt pienenä. Tuulia väittää, että Pinjassa virtaa metsänväen verta. Uskomattomaltahan se tuntuu.


Vaaralliseen seikkailuun Pinja joutuu, kun hänet lähetetään maalle ilman puhelinta, jotta Virve unohtuisi.

Loppujen lopuksi Kaarnan kätkössä (2017) osoittautuu mukavaksi fantasia-lukupalaksi, jossa lukijalle esitellään erilaisia hahmoja ja maailmoja, ja kun kirja loppuu, jää kaipaamaan lisää. Onneksi kyseessä onkin sarjan ensimmäinen osa, joten lisää on saatavilla.

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Janet Evanovich: Fearless fourteen

"There's more bad news," I told him.
"Terrific. What is it?"
"Dominic has decided you should die, and he's going to kill you."

Palkkionmetsästäjä Stephanie Plum jatkaa vääjäämättömästi eteenpäin. Tällä kertaa ei paljon ehditä palkkioita hankkia, kun poikaystävä Morellin henkilökohtaisessa elämässä on sen verran paljon selviteltävää. Fearless fourteen on helppoa ja mukavaa luettavaa ja viihdyin kovin tämän huumoridekkarin parissa.


Murrosikäinen Zook päätyy Stephanien ja Morellin hoiviin, kun Stephanie palauttaa pojan äidin oikeuteen, eikä äiti pääsekään saman tien vapaaksi. Ja kun äiti lopulta vapautuu, pankkiryöstäjä kidnappaa tämän ja poika päätyy jälleen Stephanien ja Morellin luokse Morellin taloon. Talossa taas alkaa tuntua turvattomalta, koska sinne murtaudutaan yhtenään ja löytyypä kellarista vieraan miehen ruumiskin. Hukassa on kymmenen vuoden takainen ryöstösaalis, ja jotenkin Morellin talo liittyy asiaan.

Hauska sivujuonne on, kun Stephanien ystävä ja työtoveri Lulu pääsee kihloihin.

Ranger didn't move for a beat. "Engaged," he finally said. "And you think it's to get married?"
Tank nodded his head.
"And your fiancée?"
"Lula," Tank said.
Ranger rocked back on his heels, grinning. "No wonder you fainted."

perjantai 4. tammikuuta 2019

Merri Vik: Niin Lotan tapaista

Jos olisin ollut järkevä, olisin käsittänyt tehtävän toivottomuuden ja mennyt alas pyytämään perhettä apuun.
En kuitenkaan ole järkevä - seikka jota perhekin alinomaa tähdentää - ja siksi ei sisäinen äänikään varoittanut minua. Kävin vain reippaasti romun kimppuun.

Merri Vikin Lotta-sarja oli lapsuuteni suosikkeja. Tajusinkohan edes silloin, että kyseiset kirjat olivat aika vanhoja jo silloin?


Niin Lotan tapaista on kirjoitettu alkukielellä 1959. Lotalla on joululoma. Hän ehtii kirjassa vierailulle Truddan-tädin luokse, missä hän tietenkin panee tädin elämän kuntoon muutamassa päivässä. Matkalla ehtii vaihtua matkalaukku, mutta onneksi sekin päättyy hyvin. Sukulaisia tavataan myös muutoin ja ehtiipä Lotta riidellä sukulaispojan kanssa.