"Miten setäsi voivat?" tyttö kysyi virallisella keskusteluäänellä.
"Kiitos, mainiosti."
"Entä isoäitisi?"
"Ikään katsoen loistavasti."
"On varmasti ihanaa omistaa isoäiti ja setiä."
"Luullakseni."
"Ja sisko ja neljä veljeä!"
"Nuoremmissa on joskus liikaakin."
Vuosi sitten keväällä ja kesällä luin kolme Jalna-kirjaa, joista kirjoitin blogiinkin. Nyt lähes vuoden tauon jälkeen palasin jälleen sarjan pariin. Kirjastoista kirjoja on enää vaikea löytää, omat kappaleeni olen löytänyt eri reittejä, enkä ole onnistunut löytämään kaikkia. Mutta koska sarja on myös kirjoitettu sekalaisessa järjestyksessä ja tarina on lisäksi minulle entuudestaan tuttu luettuani kirjat nuoruudessani, ei se haittaa. Sitä paitsi ihan niin suuresta kirjallisuudesta ei sentään ole kyse!
Jalnan veljekset on kirjoitettu 1953, suomennettu jo seuraavana vuonna 1954. Kronologisessa järjestyksessä se on kuudes, mutta julkaisujärjestyksessä 13. eli 16-osaisen sarjan loppupuolella. Vähän sellainen täytekirjan maku tässä onkin.
Veljeksiä Jalnassa on viisi ja yksi sisko. Vanhin Renny hallitsee Jalnaa, sisko Meg on jäänyt naimattomaksi kun naapurissa asuva Maurice petti Megiä häiden alla. Eden opiskelee lakia ja Renny hänen huoltajanaan toivoo pojan edistyvän opinnoissaan. Näinhän ei suinkaan ole, vaan Eden kirjoittelee runoja ja matkustushaaveissaan ajautuu mukaan osakekeinotteluun, johon tempautuu lähes koko Jalnan väki.
Piers, jolla on jalat maassa, hallitsee maanviljelyksen. Tässä kirjassa hän löytää myös yhteyden naapurin Mauricen nuoreen Pheasant-tyttäreen, joka ei ole toivottu vieras Jalnassa. Finch ei ole oikein löytänyt itseään eikä hänestä tässä kirjassa oikein saa kuvaa. Nuorin Wakefield on koko perheen hemmottelema ja osaa ottaa ilon irti asiasta.
Osallistuu Uudelleen luettua -lukuhaasteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti