Mazo de la Roche: Kosijoita Jalnassa

"Mutta eikö sinunkin mielestäsi ole tragedia, että Adeline menee naimisiin tuon Fitzturgisin kanssa? Voi taivas, se tekee minut sairaaksi."

Vanha kartanosarja Jalna lähestyy loppuaan ja lopun tunnun aistii, mutta ei siis mitenkään erityisen hyvällä tavalla. Toiseksi viimeinen osa Kosijoita Jalnassa on julkaistu alkukielellä 1954 ja suomeksikin jo 1955. Myös kirjoitusjärjestyksessä Kosijoita Jalnassa on lähes viimeisiä. Laadultaan tämäkään kirja, kuten ei moni muukaan näistä loppupään kirjoista, ole mielestäni kummoinen.

Perheen tytär Adeline on rakastunut irlantilaiseen mieheen, Maitlandiin, jonka tuo vuosien seurustelun ja odotuksen jälkeen lopultakin Jalnaan. Adeline on todellinen isin tyttö, joka ihailee isäänsä Rennyä yli kaiken, eikä edes rakastetun kihlatun ole helppoa yltää niihin kriteereihin, joita Adeline on miehelle asettanut. Miehestä ei ole mitään hyötyä Jalnassa, koska hän ei ole sen paremmin hevosmies kuin maanviljelijäkään. Adeline ei taas halua kuulla puhuttavankaan muualle muuttamisesta.

Kanadaan palaa myös Adelinen serkku Maurice, joka on perinyt kartanon Irlannista ja muuttanut sinne sarjan edellisessä osassa. Maurice kuvittelee olevansa palavasti rakastunut Adelineen, ja hukuttaa surujaan pulloon.

Finch, intohimoinen ja masennukseen taipuvainen muusikko rakastuu Maitlandin kovia kokeneeseen siskoon Sylviaan. Voiko heillä olla tulevaisuutta yhdessä?

Lista sarjasta kronologisessa järjestyksessä, suluissa julkaisujärjestys. Lähde Wikipedia.

1. Jalnan synty (9)

2. Jalnan aamu (16)

3. Jalnan kotiopettajatar (11)

4. Jalnan nuori Renny (5)

5. Jalnan kevät (7)

6. Jalnan veljekset (13)

7. Jalna (1)

8. Jalnan perhe (2)

9. Jalnan perintö (3)

10. Jalnan isäntä (4)

11. Jalnan kukoistus (6)

12. Näkemiin Jalna (8)

13. Jalnan miehet palaavat (10)

14. Rennyn tytär (12)

15. Kosijoita Jalnassa (14)

16. Juhlat Jalnassa (15)

Mazo de la Roche: Rennyn tytär

Mazo de la Rochen Kanadaan sijoittuva kartanosarja Jalna lähestyy loppuaan. Tosin aloitin tämän uusintaluvun puolivälin tienoilta, joten osia on vielä reippaasti alkupäästä luettavana. Nyt kuitenkin on tarkoitus lukea sarjan viimeiset osat ensin pois alta, muistikuvieni mukaan alkupään osat (jotka on kirjoitettu jälkikäteen) ovat aika keskinkertaisia. Tosin en nyt menisi väittämään suureksi taiteeksi esimerkiksi tätäkään osaa, jonka tunnelma on jälleen jotenkin erikoinen. Kirja on kirjoitettu 16-osaisen sarjan 12. osana, ja kronologisessa järjestyksessä se on 14. osa. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että ensimmäisinä kirjoitetut osat ovat parhaita, joten tätäkin osaa pidän oikeastaan vain suuren loppuratkaisun valmisteluna.

Se sijoittuu ajallisesti toisen maailmansodan jälkeen, mutta on tunnelmaltaan huomattavasti vanhanaikaisempi, ihan kuin Jalnassa, jonka 100-vuotisjuhla alkaa lähestymään, olisi jämähdetty 1800-luvun puolivälin asenteisiin. Uutta aikaa osoittaa sentään esimerksi se, että osa perheestä palaa lentäen Euroopasta.

Renny, joka on perheen johtohahmo, haluaa pitää kaikki langat käsissään. Se on kuitenkin mahdotonta, kun tytär Adeline alkaa aikuistua ja omaa myös oman vahvan tahdon. Rennyn onneksi tytär myös rakastaa isäänsä maailmassa kaikkein eniten. Kun Adeline matkustaa serkkunsa Mauricen ja setänsä Finchin mukana Irlantiin, hän rakastuu suinpäin laivalla kohtaamaansa köyhään irlantilaiseen mieheen. Mies ei kuitenkaan katso olevansa vapaa kosimaan Adelinea. Lukija huomaa selvästi, kuinka molemmat ovat luoneet toisistaan lyhyen tuttavuuden perusteella ihannekuvan, joka tuskin voi pitää paikkaansa.

Lista sarjasta kronologisessa järjestyksessä, suluissa julkaisujärjestys. Lähde Wikipedia.

1. Jalnan synty (9)

2. Jalnan aamu (16)

3. Jalnan kotiopettajatar (11)

4. Jalnan nuori Renny (5)

5. Jalnan kevät (7)

6. Jalnan veljekset (13)

7. Jalna (1)

8. Jalnan perhe (2)

9. Jalnan perintö (3)

10. Jalnan isäntä (4)

11. Jalnan kukoistus (6)

12. Näkemiin Jalna (8)

13. Jalnan miehet palaavat (10)

14. Rennyn tytär (12)

15. Kosijoita Jalnassa (14)

16. Juhlat Jalnassa (15)

Mazo de la Roche: Jalnan miehet palaavat

Palasin jälleen kerran 1900-luvun alkupuolella julkaustun kanadalaissarjan pariin. Jalna-sarjahan on ehdottomasti viihteeksi kirjoitettu, eikä se oikein vakavasti otettavalta tunnu. Jalnan miehet palaavat on sarjassa ehkä yksi parhaiten onnistuneista osista, ei kuitenkaan missään nimessä paras. On itseasiassa hieman yllättävää, kuinka paljon pidin kirjasta, sillä tähän mennessä olen erityisesti pitänyt kirjoista, jotka on alkuperäisessä julkaisujärjestyksessä alkupäässä. Tämä on julkaistu sarjan kymmenentenä osana, ja suvun tarinaa on siihen mennessä lavennettu jo useaan otteeseen aikaan ennen sarjan alkuperäistä alkua.

Kukaan hahmoista ei tällä kertaa onnistunut raivostuttamaan minua, vaikka heidän omat, aiemmin hyvinkin karikatyyrisesti esiin tuodut luonteenpiirteet tässäkin tuotiin kyllä esiin.

Kirjassa eletään toisen maailmansodan loppupuolta ja neljä vuotta aiemmin miehet lähtivät Eurooppaan sotimaan. Aluksi keskitytään kaipaamaan poissa olevia, mutta pian miehet yksitellen palaavat.

Veljeksistä muusikko-Finch palaa Jalnaan eronneena, maanviljelijä-Piers sotavankeudesta jalkansa menettäneenä, Renny onnettomuudesta toipuvana ja epäonnistunutta kihlausta sureva Wakefield sodasta väsyneenä, mutta terveenä. Piersin poika Maurice lähetettiin edellisessä osassa Irlantiin kasvatiksi ja viimein hänkin pääsee palaamaan muuttuneena ja varakkaana perinnön saatuaan.

Jalnan lähinaapuri, yli 100 vuotta vanha kartano on sodan jatkuessa myyty ulkopuoliselle, mistä saadaan aikaan paljon draamaa. Kun epäillään Rennyn varastaneen naapurilta suuren summan rahaa, saadaan myös jännitystä kirjaan.

Kaiken kaikkiaan erinomainen Jalna-sarjan osa, jossa jo valmistellaan suurta loppuratkaisua virittelemällä kainosti romanttisia viritelmiä Rennyn tyttären Adelainen varalle. Adelaine ei vain vielä piittaa niistä lainkaan.

Lista sarjasta kronologisessa järjestyksessä, suluissa julkaisujärjestys. Lähde Wikipedia.

1. Jalnan synty (9)

2. Jalnan aamu (16)

3. Jalnan kotiopettajatar (11)

4. Jalnan nuori Renny (5)

5. Jalnan kevät (7)

6. Jalnan veljekset (13)

7. Jalna (1)

8. Jalnan perhe (2)

9. Jalnan perintö (3)

10. Jalnan isäntä (4)

11. Jalnan kukoistus (6)

12. Näkemiin Jalna (8)

13. Jalnan miehet palaavat (10)

14. Rennyn tytär (12)

15. Kosijoita Jalnassa (14)

16. Juhlat Jalnassa (15)

Mazo de la Roche: Näkemiin Jalna

Edellisen osan pettymyksen jälkeen Näkemiin Jalna vetää taas paremmin. Kirjan alkuperäinen nimi, Wakefield's Course (1941), toimii minusta paremmin kuin käännös, mutta tämän sarjan suomennetut nimet ovat muutenkin vähän huonoja. Tämä osa on suomennettu 1949. Sarjaa on aikanaan kirjoitettu sekalaisessa järjestyksessä, ja tämä, kronologisessa järjestyksessä 11. kirja on kirjoitettu kahdeksantena. Edellisenä, siis seitsämäntenä, on kirjoitettu Jalnan kevät, jolloin Renny palasi ensimmäisestä maailmansodasta. Melkein pitäisi tsekata, oliko siinä aloitettu muutama langanpää, joita tässä osassa sitten solmittiin, koska siihen käsitykseen nyt jäin.

Eletään toisen maailmansodan uhan alla. Wakefield on päätynyt näyttelijäksi Lontooseen, ja tapaa siellä unelmiensa tytön Mollyn. Wakefieldin kämppiksenä asuu hänen veljensä Finch, joka edellisessä osassa sairasti vaikeaa masennusta ja vietti vuoden ullakolla lukittujen ovien takana eikä voinut sietää erityisesti vaimoaan Sarahia silmissään. Hän ei ole tavannut Sarahia sen jälkeen, mutta nyt Sarah järjestää asian niin he tapaavat kahden kesken jälleen.

Perheensä harmiksi ja pettymykseksi Finch päätyy jälleen elämään yhdessä vaimonsa kanssa. Entäpä Wakefieldin rakkaus sitten? Siihen tulee yllättäviä esteitä. Tätä käännettä en muuten muistanut nuoruuteni lukukierrokselta! Väittäisinpä tätä melkein yhdeksi erikoisimmista tässä sarjassa, ja jos sattuisi lukemaan sarjaa satunnaisessa järjestyksessä, niin tämä osa melkein kannattaa lukea (muutoin en kyllä tiedä suosittelisinko tätä ikivanhaa sarjaa ihan oikeasti kenellekään...)

Lista sarjasta kronologisessa järjestyksessä, suluissa julkaisujärjestys. Lähde Wikipedia.

1. Jalnan synty (9)

2. Jalnan aamu (16)

3. Jalnan kotiopettajatar (11)

4. Jalnan nuori Renny (5)

5. Jalnan kevät (7)

6. Jalnan veljekset (13)

7. Jalna (1)

8. Jalnan perhe (2)

9. Jalnan perintö (3)

10. Jalnan isäntä (4)

11. Jalnan kukoistus (6)

12. Näkemiin Jalna (8)

13. Jalnan miehet palaavat (10)

14. Rennyn tytär (12)

15. Kosijoita Jalnassa (14)

16. Juhlat Jalnassa (15)

L. M. Montgomery: Annan jäähyväiset

Annan jäähyväiset on sarjaan jotain aivan erilaista ja on hieman vaikea sanoa pidinkö siitä vai en. Anna perheineen esiintyy vain tarinoiden välissä olevissa runoissa ja lyhyissä katkelmissa, joissa Anna lukee perheelleen ääneen omia ja Walterin kirjoittamia runoja. Kaikki tarinat on linkitetty samalle seudulle, missä Anna ja Gilbert perheineen elävät, ja tarinoissa viitataan heihin samaan tyyliin kuin alla olevassa katkelmassa.

Carter Flagg lisäsi, että vanharouva Wilkes oli aina ollut sitä mieltä, ettei tohtori Blythelle ollut vertaa, vaikka rouva oli käynyt erikoislääkärien pakeilla ympäri maailmaa.

Annan jäähyväiset ei siis kerro Annasta, eikä edes hänen perheestään. Joitain yksittäisiä tiedonmuruja saattaa olla poimittavissa siellä täällä. Paikoitellen tarinoiden yhteys Blythen perheeseen tuntuu päälleliimatulta. Ehkä siksi, että osan teksteistä Montgomery oli kirjoittanut ja julkaissut jo vuosia aiemmin.

Kirjan käsikirjoitus toimitettiin kustantajalle samana päivänä kun rakastettu kirjailija kuoli ilmeisesti itsemurhaan vuonna 1942. Sodan vastainen sanoma ei kustantajasta tuntunut tuolloin julkaisukelpoiselta ja niinpä teos ilmestyi vasta 1976 (suomeksi nimellä Tie eiliseen), ja silloinkin rajusti karsittuna. Novelleissa vilahtelee murhia, aviorikoksia, kummituksia, kateutta ja sukuriitoja. Tässä muodossa teos ilmestyi englanniksi 2009 ja suomeksi 2010. Itselläni Annan jäähyväiset oli nyt uusintaluvussa, sillä olen sen kertaalleen ilmestymisen jälkeen lukenut.

Runojen joukossa on mm. Kotikunnaan Rillassa mainetta niittänyt Walterin kirjoittama Huilunsoittaja. 

Tuli laaksoon huilunsoittaja,
kovin kauan ja kauniisti soitti!
Lapset ovelta ovelle seurasi,
vaikka rakkaat miten rukoili.
Niin vietteli melodiansa

kuin metsän puro laulullansa.

Kerran saapuu soittaja uudestaan,
soittaa vesoille vaahterapuiden!
Mekin lähdemme häntä seuraamaan,
moni palaa ei matkalta milloinkaan.
Vaan väliäkö sen, jos vapaus yhä

on kotikunnaillemme pyhä?

Annan nuoruusvuodet
Anna ystävämme
Annan unelmavuodet
Anna opettajana
Anna omassa kodissaan
Annan perhe
Sateenkaarinotko

Mazo de la Roche: Jalnan isäntä

Lapsi oli lähes kaksivuotias, lujasti omilla jaloillaan seisova, älykäs, ovela, ja se näytti jo tietävän ja nauttivan siitä, että se oli äidilleen selittämätön ongelma. 

Jalnan isäntä (alkuteos 1933, suom. 1939) petraa ehkä hieman edellisenä lukemaani Jalnan perintöön verrattuna. Mutta sekava sillisalaatti on tämäkin. Finch on rakastunut Englannissa Sarahiin ja saa uuden mahdollisuuden hänen kanssaan. Renny ja Alayne saivat toisensa, mutta ei se oikein hyvältä vaikuta. Runoilija-veli Eden palaa kotiseudulleen jälleen kerran hirvittävän sairaana. Perheessä sekä Rennyn että Piersin perheessä on lapsia, mutta lasten kuvaus vaikuttaa ontolta ja etäiseltä - tosin se ehkä johtuu siitä, että aika jota kuvataan on niin tyystin toinen. Rennyn ja Alaynen tytärtä Adelinea kuvataan jo vauvasta asti Rennyn kaltaiseksi ja äidilleen mystiseksi olennoksi. Sillä kenties petrataan tulevaisuuden kuvioita, mutta jotenkin ahdistavalta se tuntuu silti. Muistelen, että samaan tyyliin kuvataan perheen lapsia myös sarjan kronologisen järjestyksen aloittavassa Jalnan aamussa.

Lista kronologisessa järjestyksessä, suluissa julkaisujärjestys. Lähde Wikipedia.

1. Jalnan synty (9)

2. Jalnan aamu (16)

3. Jalnan kotiopettajatar (11)

4. Jalnan nuori Renny (5)

5. Jalnan kevät (7)

6. Jalnan veljekset (13)

7. Jalna (1)

8. Jalnan perhe (2)

9. Jalnan perintö (3)

10. Jalnan isäntä (4)

11. Jalnan kukoistus (6)

12. Näkemiin Jalna (8)

13. Jalnan miehet palaavat (10)

14. Rennyn tytär (12)

15. Kosijoita Jalnassa (14)

16. Juhlat Jalnassa (15)

Osallistuu haasteeseen Jatkumo - sarjakirjojen lukuhaaste.

Vilja-Tuulia Huotarinen ja Satu Koskimies: Emilia Kent - Runotytön tarina jatkuu

Siinä se saapui: leimahdus. Emilia näki pelot ja toiveet, jotka kietoutuivat kaiken elävän elämän ytimeen, ja vielä muutakin hän näki, jotakin mikä oli tunteiden tuolla puolen, ikuista ja vastaansanomatonta, valkoista kuin jää ja punaista kuin tuli.

Taide. Ja rakkaus. Toistensa välttämättömät kumppanit. Emiliaa vapisutti. Hän tunsi, miten raskas ja ruosteinen ankkuri, joka hänet oli mustasukkaisuuden ajatuksiin kiinnittänyt, nousi pulpahtaen pintaan. Hän oli vapaassa vedessä, ja ranta oli vesililjoin kukitettu.

Emilia Kent - Runotytön tarina jatkuu (2018) on kahden suomalaiskirjailijan kirjoittamaa fanifiktiota jatkoksi L. M. Montgomeryn Runotyttö-klassikko-tyttökirjoille. Jatko-osan tarpeellisuudesta ja onnistumisesta voi toki olla montaa mieltä, mutta omasta mielestäni Emilia Kent on aivan sujuva vaihtoehtoinen todellisuus jatkoksi Runotytöille. Ja ellei kaikki kirjoittajien tekemät ratkaisut miellytä, voi aina kuvitella itselleen oman vaihtoehtoisen todellisuuden!

Arvelin itse, kun luin Runotytöt parin viime vuoden (Pieni runotyttö, Runotyttö maineen polulla, Runotyttö etsii tähteään), että Emilian ja Teddyn tulevaisuus ei näytä kovinkaan ruusuiselta. Ehkä onneksi tämän kirjan kirjoittajat ovat päätyneet toisenlaiseen, onnellisempaan ratkaisuun. Emilia ja Teddy ovat muuttaneet Autioon taloon ja vieneet suurimman osan Deanin sinne hankkimista tavaroista pois. Ilsen ja Perryn suhde jatkuu räiskyvänä aivan kuten he toivovatkin. Laura- täti, Elisabet-täti ja Jimmy-serkku asuvat Uudessa kuussa, ihan siinä lähellä, niin että Emilian on helppo poiketa siellä. Vanhat tutut hahmot ovat mukana, mutta mukaan on kehitelty tarpeen mukaan myös uusia hahmoja. Tyyli tuntuu sopivan Runotyttöjen tyyliin.

Kirja ei niinkään ole kuvaus Emilian ja Teddyn avioliitosta, vaan ehkäpä enemmänkin Emilian kirjoitustyöstä ja sen hankalaluudesta. Ajan ja inspiraation löytäminen kirjoitustyölle ei onnellisena aviovaimona enää osoittaudukaan yhtä helpoksi kuin aiemmin. Dean, joka ei ole kihlauksen purkautumisen jälkeen pitänyt yhteyttä, palaa yllättäen. Voiko vanha ystävyys vielä elpyä? Ja kuinka suhtautua muutoksiin rakkaiden Laura-tädin ja Elisabet-tädin elämässä?

Jos jatkoa Runotytön tarinalle päätyy lukemaan, siihen kannattaa mielestäni suhtautua avoimesti, siten että näinkin olisi voinut tapahtua. Minusta kirjaa oli mukava lukea ja tyyliltään se sopii myös nuorempien Runotyttö-fanien luettavaksi. Emilia Kent vastaa niihin avoimiin kysymyksiin, joita monille lukijoille varmasti alkuperäisen sarjan päätyttyä on jäänyt. Sitä, onko kirjallisuudessa ylipäänsä välttämätöntä vastata kaikkiin avoimiin kysymyksiin, voi toki miettiä.

Mazo de la Roche: Jalnan perintö

On ehkä vähän noloa palata jälleen Jalna-sarjan pariin, mutta en anna sen haitata. Kyse on siis kanadalaisesta kartanoromaanisarjasta. Sarjan ensimmäinen osa Jalna ilmestyi vuonna 1927 (suomennettu 1937) ja viimeinen osa Jalnan aamu 1960 (suomennettu 1962). Kirjat eivät ilmestyneet kronologisessa järjestyksessä, vaan täysin sikin sokin. Ensimmäisenä julkaistu Jalna on jäänyt kronologisessa järjestyksessä sarjan 7. osaksi.

Jalnan perintö (1932, suomennettu 1939) on jotenkin niin väkisin väännetty kirja, että lukijaa haukotuttaa. Siinä kun kaksi edellistä osaa (Jalna ja Jalnan perhe) olivat vauhdikkaita ja humoristisiakin, Jalnan perinnöstä saa etsiä draamaa suurennuslasilla löytämättä sitä. Hoh hoijaa. Ilmeisesti kaksi edellistä osaa olivat olleet jonkinlaisia menestyksiä, joten kirjailijan kannatti jatkaa saman rahasammon takomista, vaikka ideat olivatkin jo lopussa. Mutta kannattiko sitä jatkaa vielä 13 osaa tämän jälkeenkin? No jaa, myöhemmissä osissa on kyllä onnistuneempiakin osia kuin tämä.

Finch, Whiteoakin veljeksistä toiseksi nuorin, on tullut viimein täysi-ikäiseksi, ja saa käyttöönsä mummon jättämän suuren perinnön. Mitä hän tekee perinnöllä? Kuinka perhe käsittelee se, että mummo testamenttasi perintönsä juuri Finchille, vaikka jokainen olisi omasta mielestään ollut oikeutetumpi rahoihin kuin Finch?

Finch matkustaa sentään rahoineen ja setineen päivineen meren yli tätinsä luokse Englantiin, mutta ei saa sielläkään oikein mitään aikaiseksi.

Lista kronologisessa järjestyksessä, suluissa julkaisujärjestys. Lähde Wikipedia.
1. Jalnan synty (9)
2. Jalnan aamu (16)
3. Jalnan kotiopettajatar (11)
4. Jalnan nuori Renny (5)
5. Jalnan kevät (7)
6. Jalnan veljekset (13)
7. Jalna (1)
8. Jalnan perhe (2)
9. Jalnan perintö (3)
10. Jalnan isäntä (4)
11. Jalnan kukoistus (6)
12. Näkemiin Jalna (8)
13. Jalnan miehet palaavat (10)
14. Rennyn tytär (12)
15. Kosijoita Jalnassa (14)
16. Juhlat Jalnassa (15)

Osallistuu haasteeseen Jatkumo - sarjakirjojen lukuhaaste.

L. M. Montgomery: Sateenkaarinotko

- Kunpa olisimmekin sepän lapsia, purnasi Faith vihaisesti etsiessään sukkia. - Silloin ihmiset eivät vaatisi, että meidän pitää olla parempia kuin muut.

Sateenkaarinotko on tavallaan paluu juurille. Anna Blythe unohdetaan kirjan päähenkilönä ja hän jää sivuosaan. Sivuosaan jäävät myös hänen lapsensa, joiden onnellisessa arkielämässä ei ole juurikaan kirjoitettavaa. Mutta onneksi kylään saapuu uusi pappi, neljän vilkkaan lapsen leski-isä. Pappilan lasten touhujen seuraamisessa riittääkin koko kylälle huolta. Pappilan lapset ystävystyvät heti Blythen perheen lasten kanssa, ja he viettävät aikaa rakkaassa Sateenkaarinotkossa.

Hajamielinen isä ei tunnu aina muistavankaan, että hänellä lapsia onkaan, ja jättää heidän kasvattamisensa iäkkään Martha-tädin vastuulle. Täti ei vain oikein kykene siihen, ja niin lapset päätyvät lopulta kasvattamaan itse itseään.

Sateenkaarinotko on sympaattinen ja herttainen tyttökirja, joka on klassikkoasemansa ansainnut. Ehkä mielestäni jopa Annan nuoruusvuosien jälkeen sarjan toiseksi parasta antia.

Annan nuoruusvuodet

Anna ystävämme

Annan unelmavuodet

Anna opettajana

Anna omassa kodissaan

Annan perhe

Helmet-lukuhaasteen kohta 19. Kirja käsittelee vanhemmuutta. Lisäksi osallistuu myös pian päättyvään Ajattomia satuja ja tarinoita-haasteeseen.

L. M. Montgomery: Annan perhe

"Hän viihtyy yksi", Anna sanoi toiveikkaasti.
"Jos ihminen viihtyy yksin, hänessä on varmasti jotain vikaa", Mary Maria -täti sanoi.

Annan perhe on julkaistu alkukielellä vuonna 1939, mutta se suomennettiin ensimmäisen kerran vasta 2002. Annan perhe tuntuu istuvan sarjaan paremmin kuin Anna opettajana, joka myös julkaistiin suomeksi vasta 2002. Sitä paitsi Annan perhe paikkaa puutetta siinä, että Annan ystävät Anna opettajana -kirjan ajoilta puuttuivat tyystin välissä olevasta Anna omassa kodissaan -osasta. Tässä osassa vierailee ainakin kaksi tuttua Annan opettaja-ajoilta, Rebecca Dew ja Jen Pringle.

Annalla ja Gilbertillä on jo viisi lasta ja kirjan edetessä keskitytään selkeästi enemmän ja enemmän lasten kommelluksiin Annan itsensä jäädessä taka-alalle. Mutta onpa kirjassa silti kohtaus, jossa Anna saa mustasukkaisuuskohtauksen kuvitellessaan, että Gilbert yhä haikailee nuoruudenystäväänsä Helenaa, jota saatteli kirjassa Annan unelmavuodet. Vaikka Unelmavuosissa koko episodi kuitattiin lopussa ystävysten väliseksi platoniseksi suhteeksi, annetaan Annan perheessä ymmärtää, että ehkä Helenan ja Gilbertin välillä sitten kuitenkin oli jotain enemmän...

Annan nuoruusvuodet
Anna ystävämme
Annan unelmavuodet
Anna opettajana
Anna omassa kodissaan

Helmet-lukuhaasteen kohta kirjassa on lemmikkieläin.

L. M. Montgomery: Anna omassa kodissaan

- Kun te, rouva Blythe, tulitte sisään tänä iltana, minä sanoin heti itsekseni: "Hän kuuluu niihin, jotka tuntevat Joosefin." Ja minä olen siitä mielissäni, eikä meillä muuten olisikaan ollut näin mukavaa yhdessä.

Anna omassa kodissaan (alkuteos 1917, ensimmäinen painos 1922, tarkistettu suomennos 1963) jatkaa Annan tarinaa. Anna ja Gilbert avioituvat ja muuttavat Gleniin, mistä Gilbert on saanut lääkärinpaikan. He muuttavat omaan Haavemajaansa Neljän tuulen sataman lähelle, pienen matkan päähän varsinaisesta kylästä. Heillä on vain muutamia läheisiä naapureita, mutta heistä onneksi tuleekin Annan ja Gilbertin läheisiä ystäviä.

Anna omassa kodissaan jatkaa luontevasti Annan tarinaa. Jotain tarinan vetovoimasta on poissa, kun siirrytään jälleen uuteen paikkaan ja uusiin ihmisiin, mutta silti kirja on oikein mukava luettava. Tämä ei ole oikeastaan enää nuortenkirja, vaan enemmänkin suunnattu aikuisille.

Annan nuoruusvuodet

Anna ystävämme

Annan unelmavuodet

Anna opettajana

Osallistuu haasteeseen Ajattomia satuja ja tarinoita 2.

L. M. Montgomery: Anna opettajana

"Toivottavasti maailmassa on aina olemassa joku joka tarvitsee minua", Anna sanoi Dusty Millerlle. "Ja tiedätkö, Dusty Miller, on ihanaa tehdä joku toinen onnelliseksi."

Anna opettajana sijoittuu Anna-sarjan neljänneksi, mutta on kirjoitettu jälkikäteen (1936) täyttämään Annan unelmavuodet ja Anna omassa kodissaan -kirjojen väliin jääneen kolmen vuoden aukon. Suomennos kirjasta saatiin vasta 2002.

Tarinan kannalta Anna opettajana ei luonnollisestikaan ole millään tavoin merkittävä. Anna ja Gilbert ovat kihlautuneet, Gilbertin opinnot ovat kesken ja Anna työskentelee sillä aikaa Summersiden koulun rehtorina. Anna kirjoittaa Gilbertille kirjeitä ja he tapaavat ilmeisesti vain harvoin näiden kolmen vuoden aikana. Henkilöitä vilahtelee siellä täällä, moneenkaan heistä ei paneuduta sen kummemmin. Lukijalle (tai no, minulle) tulee olo, että heidät on luotu vain sivumäärän kasvattamiseksi ja kun yksittäinen tarinakudelma saadaan kirjoitettua ulos, myös kirjailija on unohtanut heidät, aivan kuten käy lukijallekin. Sarjan osana Anna opettajana on silti kiinnostavaa luettavaa, mutta jos miettii minkä osan jättäisi väliin, niin Anna opettajana ei ehkä olisi huono vaihtoehto.

Annan nuoruusvuodet
Anna ystävämme
Annan unelmavuodet

Osallistuu haasteisiin Uudelleen luettua ja Ajattomia satuja ja tarinoita 2.

L. M. Montgomery: Annan unelmavuodet

- On kummallista, kun kaikki näyttävät ajattelevan, että minun on mentävä naimisiin Gilbert Blythen kanssa, sanoi Anna ärtyisästi.
- Siksi, että te olette luodut toisillenne, Anna. Sinun ei tarvitse nakella niskaasi. Asia on niin.

Anna pääsee kuin pääseekin korkeakouluun, sillä naapurin Rachel Lynde muuttaa Vihervaaraan ja voi auttaa Marillaa niissä töissä, mistä tämä ei enää heikentyneen näkönsä vuoksi yksin selviydy. Korkeakoulu sijaitsee Nova Scotiassa, mistä on pidempi matka Annan kotiin Prinssi Edwardin saarelle, ja siksipä sieltä voikin matkustaa kotiin vain kahdesti vuodessa.

Gilbert lähtee myös opiskelemaan samaan korkeakouluun, samoin Annan vanha ystävä Priscilla Grant. Siellä hän ystävystyy Philippa Gordonin kanssa ja päätyy myöhemmin asumaan yhdessä heidän ja toisen vanhan ystävänsä Stella Maynardin kanssa. Ilmeisesti tämä yhteisasuminen on tehnyt minuun aikoinaan suuren vaikutuksen, koska oikein odotin pääseväni lukemaan siitä. Itse asiassa muistelin, että se olisi tapahtunut Runotytöissä, ja olin oikein pettynyt, kun Emilia ei päätynytkään kimppakämppään ystävien kanssa. No, ei se oikein Emilialle olisi sopinutkaan, mutta Annalla on pienessä Karoliinan majassa oikein hauskaa.

Lukija toki jälleen tietää, että Annan on tarkoitus päätyä yhteen Gilbertin kanssa, mutta silti esiin marssitetaan tumma ja surumielinen kosija Roy Gardner, joka on kuin suoraan Annan nuoruusiän unelmista - tosin iällähän Anna ei vielä siinäkään vaiheessa ole pilattu. Jos hän aloitti opettajana 16-vuotiaana, teki sitä työtä 2 vuotta. Korkeakoulussa Anna oli käsittääkseni nelisen vuotta, joten silloin hän olisi kirjan päättyessä 22-vuotias. Saatan tosin olla väärässäkin näissä laskuissani.

Lisäksi Annan mustasukkaisuutta herätellään sillä, että Gilbert saattelee Helena-nimistä kaunotarta. Mutta tokihan myöhemmin käy ilmi, että Gilbert on saatellut tyttöä vuosikaudet täysin platonisin tuntein, sillä koko ajan halutaan korostaa sitä, kuinka puhtoisesti Gilbert on rakastanut Annaa lapsesta saakka.

Annan nuoruusvuodet
Anna ystävämme

Osallistuu haasteisiin Uudelleen luettua ja Ajattomia satuja ja tarinoita 2.

L. M. Montgomery: Anna ystävämme

- Minä tahtoisin mielelläni tuoda maailmaan vähän enemmän kauneutta, sanoi Anna haaveksivasti. - En välitä hankkia ihmisille enemmän tietoa - vaikka se on tietysti kaikkein jaloin tavoite -, mutta haluaisin mielelläni listä heidän viihtymystään, antaa heille jonkin pienen ilon tai onnekkaan ajatuksen, jota he eivät olisi saaneet, ellen minä olisi syntynyt maailmaan...

Anna ystävämme (1909, suomennettu 1921) on L. M. Montgomeryn klassikko-tyttökirjasarjan toinen osa. Anna päätyi edellisen kirjan lopussa luopumaan korkeakoulupaikastaan ja aloittamaan syksyllä kotikylällään opettajana, jotta rakasta Vihervaaran kotia ei tarvitsisi myydä. En voinut olla pohtimatta, kuinka 16-vuotias tyttö pärjäsi kyläkoulun opettajana? Kuinkahan paljon hänellä oli oppilaita? Kymmeniä, ilmeisesti, sillä jossain kohtaa kuvataan hänen saaneen syksyllä kymmenen uutta oppilasta.

Marilla ja Anna saavat lisäksi kaitsettavakseen sukulaisperheen orvoksi jääneet 6-vuotiaat kaksoset Davyn ja Doran. On sääli, että Dora kuvataan täydellisenä pikkutyttönä, joka ei koskaan tee tuhmuuksia, ja Davy taas tekee ajattelemattomuuksissaan ja vaihtelunhalussaan kaikki mahdolliset ilkityöt. Nykyisen sukupuolineutraalin kasvatuksen aikoina voisi jopa pohtia, maalataanko tässä tarkoituksella kuva toivottavasta pikkutytön ja pikkupojan käyttäytymisestä? Ihanan pikkutytön äitinä en jaksa uskoa Doran täydellisyyteen, olisihan hänellekin voinut jonkun pienen virheen antaa. Toisaalta monet muutkin sivuhahmot kirjassa jäävät latteiksi.

Gilbertin ja Annan rakkaustarina ohitetaan tässä kirjassa lähes huomaamatta, Gilbertiä tuskin mainitaankaan. Tai jos mainitaan, niin kerrotaan ohimennen hänen kyllä käyneen tervehtimässä Annaa tai opiskelemassa hänen kanssaan yhdessä. Annahan ei toki tunnusta vielä mitään rakkaustarinaa olevankaan, mutta Anna-kirjansa tunteva toki tietää heidän päätyvän vielä yhteen.

- Niin, tiesin kyllä, että se on väärin, myönsi Davy hieman hämillään, mutta luumuhillo on hirveän hyvää, Anna. Minä vain kurkistin hiukan kaappiin, mutta se näytti niin herkulliselta, että minun teki mieli maistaa sitä pikkuriikkisen... Pistin siihen sormeni - Anna uikahti - ja nuolin sen puhtaaksi. Mutta se oli vielä paljon parempaa kuin luulin, ja sen takia minun täytyi ottaa iso lusikka.

Annan nuoruusvuodet

Osallistuu haasteisiin Uudelleen luettua sekä Ajattomia satuja ja tarinoita 2.

L. M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet

Matthew oli hämillään sulkenut laihan pikku käden omaansa, ja samalla hän teki päätöksensä. Hän ei voinut sanoa tälle kirkassilmäiselle lapselle, että kaikki oli erehdystä. Hän ottaisi tytön mukaansa kotiin ja antaisi Marillan selvittää asian.

Anna-sarja on tyttökirjaklassikoiden aatelia, ja Annan nuoruusvuodet on sarjan ehkäpä parasta antia. Annan nuoruusvuodethan on kuitenkin kirjoitettu siksi, että kerrottavana on ollut tarina, eikä se ole pelkkää täytettä.

Vihervaarassa asuvat iäkkäät sisarukset päättävät ottaa luokseen orpokodista pojan auttamaan talon töissä. Kirjan tapahtuma-aikaan se näköjään kävi niin: ilmoitetaan orpokotiin, vaikkapa asiamiehen välityksellä, että meille voi lähettää orvon työskentelemään ylöspitoa vastaan, ja niin lapsi lähetetään junassa matkaan. Kuten kaikki Montgomerynsä tuntevat tietävät, erehdyksessä heille lähetetäänkin tyttö. Eikä mikä tahansa tyttö: meidän tuntemamme, kaikkien sydämet valloittava punatukkainen Anna.

- Heti kun näin tuon talon, tunsin että siinä on uusi kotini. Kunpa se vain ei olisi pelkkää unta! Uskotteko, että minun käsivarteni on varmasti keltainen ja sininen, niin monesti olen sitä tänään nipistänyt - tietysti saadakseni itseni hereille, jos tämä olisi unta. Mutta välistä kun näkee oikein ihanaa unta, ei suorastaan henno nipistää itseään, tahtoo vain uneksia edelleen.

Vaikkei Anna ollut varsinaisesti toivottu, hän tulee kuitenkin Vihervaaraan jäädäkseen. Ajallisesti Annan nuoruusvuodet kattaa viitisen vuotta, suhteellisen pitkän ajan. Annan saa ystäviä uudesta kotikylästään - ja ainakin yhden, ketä vihaa sydämensä pohjasta. Tai ainakin luulee vihaavansa.

Annan nuoruusvuodet luin nyt omasta kirppikseltä löytyneestä kappaleestani. Osallistuu lukuhaasteisiin Uudelleen luettua ja Ajattomia satuja ja tarinoita 2.

Mazo de la Roche: Jalnan perhe

"Jos hän palaisi Jalnaan, ei hän ehkä lähtisi sieltä koskaan enää."

Jalnan perhe (englanniksi 1929, suomeksi 1938) on julkaistu Jalna-sarjan toisena kirjana, vaikka se kronologisessa järjestyksessä on vasta kahdeksas. Ensimmäisenä julkaistu Jalna ja tämä ovat kirjasarjan ehkä ne osat, joissa on jotain sanottavaa, joku juoni, joka kantaa kirjan läpi. Sekä tässä että edellisessä kirjassa merkittävä kysymys on se, saavatko Jalnan nuori isäntä Renny ja hänen veljensä vaimo Alayne toisensa vai eivät? He ovat rakastuneet toisiinsa, suudelleet intohimoisesti - mutta asia on jäänyt siihen. Alaynen puoliso Eden on vietellyt toisen veljensä Piersin vaimon ja sen jälkeen kadonnut maisemista ottamatta enää yhteyttä perheeseensä. Alayne on palannut New Yorkiin, ja sekä Rennyn että hänen sydämissä kivistää kaipuu. Tässä lähtötilanne, josta Jalnan perhe alkaa.

Toinen kysymys, joka kangastelee kaikkien perheenjäsenten mielissä on, kenelle yli 100-vuotias isoäiti aikoo jättää rahansa? Rahaa oletetaan olevan runsaasti, isoäiti on sanonut jättävänsä kaikki kokonaisuudessaan yhdelle henkilölle - mutta kuka on tuo onnellinen?

Tässä vaiheessa Jalna-sarjan luku-urakkaani väittäisin, että Jalna ja Jalnan perhe ovat ne kirjat, joihin tästä sarjasta kannattaa tutustua. Jos siis haluaa ylipäänsä käyttää aikaansa tällaiseen oman aikansa tuotteeseen. Vaikka eipä sillä, hauska Jalnan perhettä oli lukea, aion jatkaa jossain vaiheessa.

Helmet-lukuhaasteen kohta 15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen. Kirjassa harrastetaan hevosurheilua.

Osallistuu myös Uudelleen luettua -lukuhaasteeseen.

Mazo de la Roche: Jalnan veljekset

"Miten setäsi voivat?" tyttö kysyi virallisella keskusteluäänellä.
"Kiitos, mainiosti."
"Entä isoäitisi?"
"Ikään katsoen loistavasti."
"On varmasti ihanaa omistaa isoäiti ja setiä."
"Luullakseni."
"Ja sisko ja neljä veljeä!"
"Nuoremmissa on joskus liikaakin."

Vuosi sitten keväällä ja kesällä luin kolme Jalna-kirjaa, joista kirjoitin blogiinkin. Nyt lähes vuoden tauon jälkeen palasin jälleen sarjan pariin. Kirjastoista kirjoja on enää vaikea löytää, omat kappaleeni olen löytänyt eri reittejä, enkä ole onnistunut löytämään kaikkia. Mutta koska sarja on myös kirjoitettu sekalaisessa järjestyksessä ja tarina on lisäksi minulle entuudestaan tuttu luettuani kirjat nuoruudessani, ei se haittaa. Sitä paitsi ihan niin suuresta kirjallisuudesta ei sentään ole kyse!

Jalnan veljekset on kirjoitettu 1953, suomennettu jo seuraavana vuonna 1954. Kronologisessa järjestyksessä se on kuudes, mutta julkaisujärjestyksessä 13. eli 16-osaisen sarjan loppupuolella. Vähän sellainen täytekirjan maku tässä onkin.

Veljeksiä Jalnassa on viisi ja yksi sisko. Vanhin Renny hallitsee Jalnaa, sisko Meg on jäänyt naimattomaksi kun naapurissa asuva Maurice petti Megiä häiden alla. Eden opiskelee lakia ja Renny hänen huoltajanaan toivoo pojan edistyvän opinnoissaan. Näinhän ei suinkaan ole, vaan Eden kirjoittelee runoja ja matkustushaaveissaan ajautuu mukaan osakekeinotteluun, johon tempautuu lähes koko Jalnan väki.

Piers, jolla on jalat maassa, hallitsee maanviljelyksen. Tässä kirjassa hän löytää myös yhteyden naapurin Mauricen nuoreen Pheasant-tyttäreen, joka ei ole toivottu vieras Jalnassa. Finch ei ole oikein löytänyt itseään eikä hänestä tässä kirjassa oikein saa kuvaa. Nuorin Wakefield on koko perheen hemmottelema ja osaa ottaa ilon irti asiasta.

Osallistuu Uudelleen luettua -lukuhaasteeseen.

L. M. Montgomery: Runotyttö etsii tähteään

Emilian kädet olivat Teddyn käsissä, hänen silmänsä katsoivat loistaen tämän silmiin. Nuoruus oli palannut takaisin - ja nuoruuden taikavoima. He olivat jälleen yhdessä pitkien, ikävien erovuosien jälkeen. Heidän välillään ei ollut enää ujoutta, ei jäykkyyttä eikä pelkoa toisen muuttumisesta.

Minut yllätti se, miten paljon ihailijoita Emilian ympärillä oikein pyörikään - eikä mistään tullut siitä huolimatta oikein mitään. Emilia kaihosi vain Teddyn perään, vaikka välillä meni vuosia, etteivät he nähneet, eivätkä oikein vaihtaneet kirjeitäkään. Mieleeni ei myöskään ollut jäänyt, kuinka monta vuotta meni, ennen kuin Emilia ja Teddy lopulta saivat välinsä selvitetyksi.

Jos Runotytöstä kirjoitettaisiin fanifiktiota, olisin näillä tiedoilla valmis veikkaamaan, ettei rakkaustarina ehkä sittenkään jatkunut aivan niin auvoisasti. Miten olisi voinut? Molemmat olivat vuosia tottuneet olemaan itsensä herroja - mikäli se tuohon aikaan oli naiselle ylipäänsä mahdollista, niin Uuden Kuun kasvatille ainakin - Teddy oli liehunut maailmalla juhlittuna (ja naisten ihailemana) taiteilijana, kumpikaan ei ollut uskonut saavansa nuoruuden rakastettuaan ja oli luultavasti kehrännyt toisesta haavekuvia, jotka eivät vastanneetkaan arkitodellisuutta. Hyvänen aika, molemmat olivat kasvaneet aikuiseksi niiden aikojen jälkeen. Milloin he olivat edes tavanneet viimeksi? Nykyajan mittapuulla ei mikään kovin houkutteleva lähtökohta parisuhteelle, eihän? Sitä paitsi itse en koskaan pitänyt Teddystä, minä pidin Perrystä enemmän. Mutta ehkä Emilia on Teddynsä ansainnut, kuka minä olen sitä kieltämään.

Ja se kuvio Deanin kanssa sitten. Huh huh. Kihlaus, eivätkä he koskaan edes suudelleet. Ehkä olisi kannattanut, niin Emilia olisi huomannut ajoissa, ettei hommasta tule mitään. Ai niin, tyttökirja. Vanhanaikainen tyttökirja. Jep. Onneksi näistä ajoista on vähän edistytty.

Ymmärrän nuorta itseäni nyt vähän paremmin, sillä Runotytöt eivät koskaan nuorena tyttönä olleet suosikkilukemistoani.

Osallistuu Uudelleen luettua -lukuhaasteeseen.

L. M. Montgomery: Runotyttö maineen polulla

- Kuinka muuten lemmenasiat alkavat luistaa kertomuksissasi?
- Minähän en saa nykyään kirjoittaa kertomuksia. Sitten kun taas saan - muistathan että lupasit opettaa minua kirjoittamaan rakkauskohtauksia.
Sanoin tämän kiusoitelle, pilapuheena. Mutta Dean näytti yhtäkkiä käyvän hyvin totiseksi.
- Oletko valmis opetettavaksi? hän sanoi kumartuen eteenpäin.
Lyhyen mielettömän hetken ajan uskoin hänen aikovan suudella minua.

Montgomeryn Runotytöt olen kyllä nuorena tyttönä lukenut, mutta edellisestä kerrasta oli aikaa. Runotyttö maineen polulla on kirjoitettu 1925, ja lukemani suomennos on vuodelta 1948. Yritin lukea suomennoksen jälkeen myös alkuperäisteosta, mutta tällä kertaa ei kiinnostus riittänyt siihen. Nyt mennään siis suomennoksen perusteella.

Emilia lähtee opiskelemaan Ruth-tädin luokse, ja lupaa Elisabet-tädille, että ei sinä aikana kirjoita mitään, mikä ei ole totta. Kirjoittamista Elisabet-täti ei kuitenkaan voi estää, ja Emilia alkaakin saada runojaan ja juttujaan julkaistuksi lehtiin. Kotikylältä tuttu nelikko on opin tiellä: ystävykset Ilse ja Emilia, renkipoika Perry ja Teddy, josta Emilia pitää enemmän kuin kenestäkään toisesta.

Emilialla on muutama ihailija tässä vaiheessa, mutta hän ei pidä heitä oikein minään. Kuinka voisikaan? Dean, joka on hänen isänsä ikäinen, ja johon Emilia tutustui edellisessä kirjassa, pyörii myös kuviossa mukana, mutta kaikista vihjeistä huolimatta Emilia ei oikein ota onkeensa Deanin tarkoitusperiä.

Helmet-lukuhaasteen kohta 34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt.

Lisäksi osallistuu Uudelleen luettua -lukuhaasteeseen.

Mazo de la Roche: Jalnan kotiopettajatar

Philip käveli ympäri huonetta, otti piippunsa ja laski sen jälleen kädestään. Sitten hän sanoi: "Luulen, että tulette olemaan onnellinen täällä."
"Varmasti." Tällä hetkellä Mary ei epäillyt sitä.
"Pelkäsin vähän, millainen olisitte. Muodollinen ja liian sovinnainen, tiedättehän. Sellainen kuin neiti Turnbull."
"En ole kylliksi sovinnainen."
"En minäkään. Sen vuoksi tulemme molemmat viihtymään."

Kun viruin vatsataudin kourissa, kaipasin lopulta luettavakseni jotain turvallista, ja käteeni tarttui hyllyssä pyörinyt Jalnan kotiopettajatar (alkukielellä 1949, suomennettu 1950). Jalnan kotiopettajatar on sarjan kronologisessa järjestyksessä kolmas, mutta kirjoitettu 11. kirjana. Sen lukijoille ei siis ole tarkoituskaan tulla yllätyksenä mitä kirjassa tapahtuu. Aiemmin olen blogannut kahdesta myöhempään aikaan sijoittuvasta Jalna-kirjasta.

Mary Wakefield saapuu Jalnaan kotiopettajattereksi orvoksi jäätyään Englannista. Hänen palkkaamisensa on vähän vahinko, sillä aluperin palkattu opettajatar on loukkaantunut eikä pääse lähtemään. Renny ja Meg ovat lapsia, joiden äiti on kuollut ja isä isännöi Jalnaa tietämättä kuinka kahta lasta pitäisi kasvattaa (ja kuinka suhtautua kotiopettajattariin). Philipillä ja Marylla onkin oikein herttaista keskenään (mutta hyvin siivolla ja soveliaalla tavalla, tietenkin), kunnes Philipin perhe - äiti Adeline, veljet Ernest ja Nicholas, sisko Augusta miehineen - saapuu Englannista Jalnaan. He eivät tietenkään katso kaksikon lämpimiä välejä hyvällä. Soppaa sekoittaa vielä naapurissa vierailulla oleva Clive, joka iskee silmänsä Maryyn.

Adelinen kanssa riidellessään Mary tulee päästäneeksi suustaan aivan kammottavan valheen - että hän olisi Philipin rakastajar. Huh, voitteko kuvitella? Siinä meni pilalle hänen elämänsä, koska eihän nyt sellaisen tunnustuksen jälkeen voi katsoa ketään kunniallista ihmistä silmiin - vaikkei siinä asiassa mitään perää olisikaan. Jalna-sarjassa ei todellakaan tarvitse pelätä törmäävänsä siveettömyyksiin.

Tässä kirjassa on Adelinekin on vielä nuori, vaikka kai yli kuusikymppistä on kirjan julkaisuaikaan pidetty vanhana. Ei Jalnan kotiopettajatarkaan mitään suurta kirjallisuutta ole, mutta turvallinen välipala.

Kesäbingo: Menneisyyteen sijoittuva kirja