Becky Albertalli: Sydänsurujen kääntöpuoli

Mutta en pysty puhumaan ihastuksilleni. En millään. Kroppani pettää minut. Ja ihastukset ovat tietysti erilaisia, joten vaikea yleistää, mutta jos ihastumisen tunnetta pitäisi kuvailla, luonnehtisin sitä näin: olen juossut runsaan kilometrin, oksettaa ja nälättää, ruoka ei maistu, aivot ovat sumeaa muhjua ja pissattaa. Toisin sanoen olo on lähes sietämätön. Mutta jollain kierolla tavalla nautin siitä.
Enkä vain nauti. Janoan sitä.

Oi, jos Sydänsurujen kääntöpuolen (2019) Molly nauttii ihastumisen tunteesta, niin minä nautin näistä Becky Albertallin nuortenromaaneista. Aivan ihania. Minä, Simon, Homo Sapiens valloitti minut vuosi sitten toukokuussa kun luin sen.

Molly on ollut ihastunut kaksikymmentäkuusi kertaa, muttei uskalla puhua heille. Mitään ei siis ole koskaan tapahtunut kenenkään kanssa. Kaksoissisko Cassie päättää panna tuulemaan ja yrittää saada oman tyttöystävänsä kaverin Willin ja Mollyn yhteen. Voisiko Will olla ihastus numero kaksikymmentäseitsemän?

Ja vaikka pojille puhuminen on Mollylle vaikeaa, ei hänen ole lainkaan vaikeaa puhua töissä työkaverilleen Reidille. Reid on ihan kummallinen ja outo, mutta Molly huomaa viihtyvänsä hänen kanssaan yllättävän hyvin.

Ihana kirja, josta tulin todella hyvälle mielelle.

Nic Stone: Kolme on parillinen luku

Courtney "Coop" on koristähti, ja rakastunut parhaaseen ystäväänsä Jupiteriin. Jupiter on kuitenkin tiennyt jo nuoresta lähtien olevansa lesbo, joten Courtneylla ei ole mitään mahdollisuuksia. Mutta onneksi Coop ja Jupiter voivat olla edelleen parhaita ystäviä, nukkua samassa sängyssä ja lohduttaa toisiaan.

Rae on uusi oppilas, joka ystävystyy ensin Jupiterin ja sitten myös Courtneyn kanssa. Ja yllätyksekseen Rae huomaa olevansa ihastunut molempiin.

Jupiter taas on aina tiennyt rakastavansa naisia ja on odottanut sitä oikeaa. Joko hän viimein löytäisi sen?

Kolme kertojaa kertoo tarinansa vuorotellen, ja vaikka se ratkaisu ei todellakaan aina toimi, niin tällä kertaa se toimii yllättävänkin hyvin. Pisteet tälle nuortenkirjalle!

Holly Bourne: Katsokaa miten onnellinen olen

Minä melkein jätin tämän kesken. Runsas kiroilu ärsytti, päähenkilö ärsytti eikä koko kirja kiinnostanut. Valitin asiaa instagram-tililläni ja sain suosituksen jatkaa silti. Ja totta, kun rämmin alun läpi, kirja vei todellakin mukanaan. Suosittelen, mutta äänikirjaformaatti ei ehkä ainakaan minulle ollut paras mahdollinen.

Katsokaa miten onnellinen olen kertoo Torista, menestyskirjailijasta, joka on noussut maineeseen kirjoitettuaan parikymppisenä kirjan itsensä löytämisestä. Vuosia on kulunut, Tori on yhdessä unelmamiehensä kanssa, vaikkei arki enää tunnukaan unelma-arjelta. Mutta voiko se alun intohimo jatkuakaan?

Ja kun pintaa sitten raaputetaan, selviää, että Tori tietää itsekin, mitä hänen pitäisi tehdä. Mutta se ei tee siitä helppoa.

Taavi Soininvaara: Tuhon messias

Viimeksi olen palannut Arto Ratamon pariin viime kesänä, kun luin sarjan alkupäähän sijoittuvan Koston komission. Nyt lukuvuorossa oli 2019 julkaistu Tuhon messias.

Eversti Oldman on jäänyt jihadistien vangiksi, mutta pääsee pakenemaan sieppaajiltaan Syyrian aavikolla. Hän tietää, ketkä ovat vastuussa hänen vangitsemisestaan ja päättää kostaa. Linkki Suomeen syntyy, sillä hänen ensimmäinen uhrinsa on entinen Egyptin turvallisuuspalvelun johtaja, joka on siirretty Suomeen suurlähettilääksi. Kun suurlähettiläs katoaa, Arto Ratamo ja kumppanit joutuvat töihin.

Arto Ratamo -sarja
Ebola-Helsinki 2000
Inferno.fi 2001
Koston komissio 2002
Ikuisesti paha 2003
Vihan enkeli 2004
Pimeyden ydin 2005
Marsalkan miekka 2006
Jumalten sota 2007
Toinen peto 2013
Teräsarkku 2014
Haukka ja kyyhky 2015
Venäläinen vieras 2016
Neljäs valtakunta 2017
Darwinin seitti 2018
Tuhon messias 2019

Matt Haig: Huomioita neuroottiselta planeetalta

Näin tulet onnelliseksi
1. Älä vertaa itseäsi muihin ihmisiin.
2. Älä vertaa itseäsi muihin ihmisiin.
3. Älä vertaa itseäsi muihin ihmisiin.
4. Älä vertaa itseäsi muihin ihmisiin.
5. Älä vertaa itseäsi muihin ihmisiin.
6. Älä vertaa itseäsi muihin ihmisiin.
7. Älä vertaa itseäsi muihin ihmisiin.

Oi, Matt Haigin Huomioita neuroottiselta planeetalta on pitkästä aikaa viiden tähden kirja. Sopii hitaasti ja nautiskellen luettavaksi ja parhaisiin kohtiin palattavaksi. Sai sykkeen rauhoittumaan ja nauttimaan lukemisesta. Lukekaa itse.

Kun masennus uhkaa vyöryä ylleni, suljen silmäni, haen muististani hyvän päivän ja ajattelen aurinkoa, naurua ja kilpikonnia. Ja yritän pitää mielessäni, miten mahdottomana pidetty voi joskus olla mahdollista.

Suvi Ratinen: Matkaystävä

Vapaus vavisuttaa koko kehoani ja maailma tuntuu aukeavan järisten.
Mikä tahansa on mahdollista!
Minäkin kuulun mukaan!
Pian minäkin olen tavallinen suomalainen.

Matkaystävä kertoo taas yhden tarinan lestadiolaisen nuoren kasvusta aikuiseksi. Tarina vaikutti kiinnostavalta heti tuoreeltaan, mutta jonkinlainen kyllästyminen oli kai tapahtunut, koska piti vähän kypsytellä, ennen kuin pystyin tarttumaan tähän.

Kirjaa kerrotaan kahdessa aikatasossa. Vuonna 2006 minäkertoja asuu yhdessä poikaystävän kanssa, kun äiti soittaa. Järvisen Marko, vanha luokkakaveri on kadonnut. Välillä palataan kertojan lapsuuteen, kerrotaan kavereista, suviseuroista, kotivideoiden katsomisesta ja kaikesta siitä, mistä ei saa huudella. On asioita, joita ei saa huudella muiden meikäläisten kuullen, ja sitten on niitä omia asioita, joista on parempi olla puhumatta muille, ulkopuolisille.

Koulussa on vain Marko, joka on myös meikäläisiä. Marko, vähän reppana poika, jota kaikki kiusaavat, haluaa selvästi olla kirjan kertojan ystävä, mutta tämä yrittää vältellä poikaa. Lapsuudessa kaikki on mustavalkoista, mutta myöhemmin kirjan minä alkaa epäillä ja lopulta hän päättää erkaantua lapsuutensa uskosta.

Ei kuitenkaan ole helppoa olla ihan tavallinen suomalainen, kun ei ole elänyt ihan tavallista lapsuutta, eikä tiedä mikä on hienoa ja mikä vain noloa.

Nora Roberts: Valitun aikakirjat -sarja

Aloitin Nora Robertsin uuden trilogian Valitun aikakirjat ensimmäistä osaa Ensimmäinen vuosi tuoreeltaan vuonna 2018, mutta totesin sen liian raskaaksi ja jätin kesken. Kirjassa kuvataan maailman loppua, kuinka virus, joka tappaa 100 % sairastuneista leviää yli maapallon ja kuinka jäljelle jääneet ajautuvat tuhoon. Osa selviytyneistä on immuuneja virukselle, mutta osa selviytyneistä saa uusia, kummallisia voimia. Yksi pystyy näkemään ihmisestä hänen tulevan kuolemansa, toinen huomaa olevansa keiju ja kolmannen taikuus vahvistuu entisestään. Kaikki kummalliset voimat vahvistuvat viruksen levitessä. Sen huomaavat myös immuunit, tavalliset ihmiset, jotka pelkäävät voimia ja haluavat tappaa kaikki, joilla on voimia. Toisaalta kaikki, kenellä voimia on, eivät käytä niitä hyvään, vaan haluavat levittää pahuutta maailmaan. Hetiä kutsutaan mustiksi kummiksi.

Kun nyt huomasin sarjan viimeisenkin osan julkaistun, päätin yrittää sarjan kanssa uudestaan. Yli maapallon leviävä virus ei kyllä näinä aikoina tunnu yhtään kevyemmältä aiheelta kuin kaksi vuotta sittenkään. Mutta onneksi fantasia-elementti ottaa lopulta vallan kirjassa ja peittää liian masentavat mielleyhtymät. Ensimmäinen vuosi seuraa viruksen leviämistä ja ihmisiä, jotka päätyvät lopulta perustamaan yhdessä New Hope -yhteisön. Eräs pariskunta odottaa vauvaa, jonka uskotaan olevan Valittu, ja mustat kummat haluavat tappaa vauvan jo äitinsä vatsaan.

Toinen koitos hyppää ajassa eteenpäin. Valittu Fallon Swift on kasvanut 13-vuotiaaksi tytöksi maatilalla kaukana New Hopesta ja joutuu lähtemään koulutettavaksi pois kotoaan. Hänen on saatava taitoja, joilla hän voi voittaa taistelun pahaa vastaan. Myös New Hopessa jatketaan taistelua mustia kummia ja Puhtauden sotureita vastaan. Siellä kasvaa myös soturi Duncan, joka on syntynyt Surman ensi viikkoina ja joka uneksii tuntemattomasta tytöstä.

Tänä vuonna julkaistu Viimeinen taistelu päättää sarjan. Fallon kerää armeijaa ja johdattaa joukkojaan taisteluun. Ilman menetyksiä ei selvitä, mutta Fallonilla on kohtalo puolellaan.

Kristiina Vuori: Viipurin valtiatar

Kristiina Vuori kirjoittaa taitavasti rakennettuja historiallisia romaaneja. Periaatteessa pidän niistä, mutta jostain syystä olen kuitenkin viivytellyt Viipurin valtiattareen tarttumista. Nyt kuuntelin sen lopultakin äänikirjana.

Viipurin valtiatar pääsi kuitenkin yllättämään minut, vaikka olinkin lukenut ennakkotiedot. Viipurin linnanherra kuolee ja hänen leskensä Gunilla Bese nousee hallitsemaan Viipuria. Hän hallitsee Viipuria kaksi vuotta, ennen kuin luopuu siitä.

Kristiina Vuori on ottanut jälleen kerran aiheen todellisista historiallisista tapahtumista ja värittää niitä itse. Mitä olisi voinut tapahtua? Pidin erityisesti siitä, kuinka Gunilla Bese on kerrankin aikuinen sankaritar, nainen, jolla on jo elettyä elämää takanaan. Kirjan rakkaustarinakin on kahden aikuisen välinen tasa-arvoinen suhde, mutta merkittävin rakkaus kirjassa taitaa kuitenkin olla Gunillan rakkaus lapsiinsa.

Elinan surma
Kaarnatuuli

Karin Erlandsson: Vuorikiipeilijä

Hengästyn saman tien, hiki valuu otsalta silmin. En ole yhtä vahva kuin ennen. Ajattelen vain sitä miten paljon inhoan vuorikiipeilyä.
Hilaan itseäni ylös sentti sentiltä, kunnes pääsen tasanteelle.
Tämä on vasta alkua.

Miranda, Sirkka ja Lydia ovat päättäneet lähteä etsimään Silmäterää - ja tuhoamaan sen. Silmäterä on nyt Iberiksen hallussa, ja Iberis tuo pelkkää tuhoa kaikille vallalla, jonka Silmäterä hänelle antaa. He ovat kuulleet, että Iberis säilyttää Silmäterää vuoren sisällä idässä, joten heidän on matkattava sinne. Itäisillä vuorilla mitään ei saa ilmaiseksi, eikä kukaan halua auttaa toisia ilman maksua. Jos Iberis siis maksaa, hän saa itäisten asukkaiden uskollisuuden. Kuinka siis selvittää, missä Silmäterä on ja kuinka selvitä vieraassa ympäristössä ilman apua?

Taru Silmäterästä -sarjan kolmas osa oli ensimmäinen, minkä luin kirjana enkä kuunnellut äänikirjana. Ja se sopikin tähän hetkeen oikein hyvin. Pidin kirjasta oikein hurjasti, enkä malta odottaa, että pääsen lukemaan myös sarjan päättävän neljännen osan.

- Mutta entä jos he suuttuvat meille?
- Oletko sinä joskus välittänyt, vaikka ihmiset suuttuvat sinulle?

Agatha Christie: Eikä yksikään pelastunut

Agathan Christien klassikkoromaani Eikä yksikään pelastunut (1939) on senlaatuinen salapoliisiromaani, josta ei minulla ole kertakaikkiaan mitään uutta sanottavaa. Kaikki on kyllä tähän mennessä jo sanottu. Mutta sanotaan nyt kuitenkin muutama sana - onhan tämä ihan huikea.

Wikipediasta minulle selvisi, että Eikä yksikään pelastunut -nimi on itse asiassa se, jolla suomennos on alunperinkin julkaistu vuosina 1940-1956 ja uudelleen vuodesta 2003 alkaen. Vuosina 1968-1999 nimenä oli Kymmenen pientä neekeripoikaa ja vuonna 2004 Christien perikunta on muuttanut kirjan nimeksi virallisesti And then there were none.

Kahdeksan erilaista henkilöä kutsutaan erilaisin perustein eristyneelle saarelle vierailulle. Saarelta ei löydykään isäntäväkeä, vaan ainoastaan kaksi palvelijaa. Äänilevyltä kaikki kymmenen kuulevat, kuinka heitä kaikkia syytetään murhasta.

He eivät pääse pois saaresta, koska mantereelle on annettu ohjeet, ettei saarelle saa mennä viikkoon. Yksi kerrallaan murhaaja iskee ja kaikki saarella olevat kuolevat - Eikä yksikään pelastunut. Mutta kuka heistä on murhaaja?

Linda-Maria Roine: Mercedes Bentso - Ei koira muttei mieskään

Mercedes Bentso on itselleni kohtalaisen vieras rap-artisti, mutta kirja, joka kertoo hänen nuoruudestaan narkkaripiireissä, on pyörinyt kirjablogeissa ja -instagramissa aika paljon. Lähdin kuuntelemaan kirjaa äänikirjana ja valinta oli onnistunut.

Kirjasta käy ilmi, että Linda-Maria on kohdannut monenlaista pahoinvointia elettyään nuoruutensa narkkaripiireissä ja romanikulttuun parissa. Naiset kärsivät niissä piireissä hyväksikäytöstä, vaientamisesta ja väkivallasta. Heillä on vain yksi rooli, ja siihen rooliin kuuluu olla hiljaa ja totella. Mercedes Bentson nimellä Roine kertoo riimeissään kokemuksistaan ja moninkertaisesti marginaalissa olevia ihmisiä.

Ei koira muttei mieskään on todella hurjaa luettavaa. Olen kuitenkin iloinen siitä, kuinka Roine antaa äänen niille moninkertaisesti marginaalissa oleville ihmisille, joiden ääntä ja sanomaa ei haluta kuulla, ja joiden olemassaolokin mielellään haluttaisiin unohtaa ja sanoa heidän valinneen itse oma elämänsä. 

Anniina Mikama: Huijarin oppipoika

Anniina Mikaman trilogian aloittanut Taikuri ja taskuvaras lumosi minut täysin. Toisena julkaistu Huijarin oppipoika on esiosa ja kertoo lisää Tomista ja mistä hän on tullut. Ja vaikka olinkin aluksi pettynyt siitä, ettei ykkösosan Minan ja Tomin tarina jatkunut ihan heti samantien, niin oli kyllä hauskaa lukea myös tarinan taustoja. Tom, Wiktor, ja Wiktorin ystävä Zofia tulevat Huijarin oppipojassa eläviksi ja läheisiksi ja jännitystä riittää tässäkin osassa.

Odotukset maaliskuussa julkaistavalle kolmannelle osalle Tinasotamiehet ovat korkealla.

Amanda Vaara: Heti vapaa

Amanda Vaaran Majatalo Villa Venla -sarja jatkuu kolmannella osalla. Olen pitänyt hurjasti edellisistä kahdesta, ja Heti vapaa (2019) jatkaa sujuvasti siitä, mihin viimeksi jäätiin.

Venla saa tietää olevansa raskaana Jörnille, jonka on kuitenkin heittänyt ulos elämästään kaikkien tämän kertomien valheiden takia. Turvaverkot tuntuvat muutenkin kaatuvan, kun läheiseksi tulleen naapurin Ilonan kanssa on tullut välirikko, joka ei ota selvitäkseen. Ex-mies Henri ehdottaa paluuta yhteen, mutta mikä on oikein ehdotuksen taustalla?

Mukavaa ja viihdyttävää luettavaa itsenäisestä Venlasta ja tämän perhe-elämästä. Ja opettavainenkin kirja on näin talven liukkaiden aikaan: muistakaa hiekoittaa pihat!

Édouard Louis: Ei enää Eddy

Jokainen päivä oli raastava, sillä ihminen ei hevillä muutu. En ollut se kovis, joka olisin halunnut olla. Olin kuitenkin ymmärtänyt, että vain valheen avulla saatoin rakentaa uuden totuuden. 

Olin lukenut kehuvia arvioita Keltaisessa kirjastossa julkaistusta romaanista Ei enää Eddy. Se osoittautui olevan kaikkien niiden arvoinen.

Eddy kasvaa 1990-2000 lukujen taitteessa Ranskassa, köyhässä näköalattomassa kylässä, jossa on vaikeaa olla erilainen. Ja Eddy valitettavasti on, vaikkei haluaisi olla. Hän on liian tyttömäinen, puhumattakaan liian kimeällä äänellä, heiluttaa liikaa käsiään ja pahinta kaikesta: hän pitää pojista. Mutta ehkä siitä voisi parantua, jos vain päättää niin?

Ei enää Eddy kertoo köyhyydestä, yhteiskunnasta, ns. sivistyneistön vallankäytöstä sekä suvaitsemattomuudesta ja väkivallasta.

Tuija Lehtinen: Tornin naakat

Tuija Lehtisen luoma erakkoluonteinen entinen poliisi Erja Repo jatkaa tutkimuksiaan. Hän matkustaa lomamatkalle ja tutustuu siellä myös muihin suomalaisiin. Yksi heistä saa surmansa epämääräisissä olosuhteissa. Kuoleman uskotaan olevan onnettomuus, mutta kun Erja palaa kotiin, hänen naapurinsa, joka sattuu olemaan uhrin sukulainen, pyytää Erjaa tutkimaan asiaa. Vaikkei Erja paljon välitä muiden mielipiteistä, on hänkin kiinnostunut selvittämään, mistä asiassa oikein oli kyse.

Pidin aiemmista Erja Repo -kirjoista enemmän kuin tästä, nyt ehkä tässä on jotain liikaa.

Johanna Valkama: Jäävuonon ruusu

 Johanna Valkaman Metsän ja meren suku -sarja jatkuu neljännellä osalla Jäävuonon ruusu. Minulle oli iloinen ja virkistävä yllätys, että maisemaa vaihdettiin ihan kokonaan, eikä jatkettukaan jo tutulla kaavalla.

Freydis on Erik Punaisen äpärätytär, joka kuitenkin uskoo syntyneensä kuningattareksi. Kunniaa saavuttaakseen, hän lähtee purjehtimaan veljensä löytämään uuteen maahan, Viinimaahan, eikä matka suju ilman yllätyksiä. Freydisin on otettava mukaan saamaton miehensä, eikä asiat suju suunnitellusti hänen eikä muidenkaan matkalle lähteneiden kanssa.

Aiemmat osat:
Itämeren Auri
Linnavuoren Tuuli
Kaukosaarten Aino

Minna Lindgren: Kaukorakkaus

Kuuntelin syksyllä marjanpoiminta-aikaan putkeen useamman Minna Lindgrenin eläke-ikäisistä kertovaa kirjaa. Se oli jo vähän liikaa, joten Kaukorakkaus ei enää aivan sellaista tunnetta herättänyt kuin Kuolema Ehtoolehdossa ja Vihainen leski. Mutta kelpo kirja sekin, minulla vain alkoi olla vähän turnausväsymystä.

Nyt näkökulma vaihtuu miesnäkökulmaan. Kauko Koskinen asuu kolmen miehen muodostamassa kommuunissa poikansa ja pojanpoikansa kanssa. Poika toimii Kaukon omaishoitajana, tosin lähinnä paperilla, sillä oikeastaan Kauko on se, joka huolehtii talouden pyykinpesusta ja ruuanlaitosta. Kauko käy päivittäin dementoituneen vaimonsa luona hoitokodissa, kunnes se kielletään. Ylimääräisen ajan Kauko päättää käyttää etsimällä nuoruuden rakastettuaan, jonka nykyistä nimeä tai olinpaikkaa ei tiedä.

Tuija Lehtinen: Pensionaatti Huojuva talo

Tuija Lehtisen tänä syksynä ilmestynyt uutuus Pensionaatti Huojuva talo on aika turvallista Tuija Lehtisen viihdekirjallisuutta. Mukavaa, turvallista luettavaa, jolla ei kuitenkaan ole mitään erityistä annettavaa.

Mariannen mies on jättänyt hänet tekstiviestillä, ja Mariannella on mennyt se ihan ohitse. Hän huomaa asian vasta pari kuukautta myöhemmin, ja uskoo kaikkien tienneen asiasta ennen häntä. Marianne lähteekin keräämään itseään syrjäiselle majakkasaarelle. Ja vaikkei Marianne erityisesti etsi uusia ihmissuhteita, tutustuu hän saarella useisiin uusiin ihmisiin, osaan paremmin kuin toisiin. Pari jännittävää käännettä kirjan loppupuoleen sisältyy ja niin kirjasta jäi ainakin minulle hyvä mieli.

Paula Havaste: Vierashuoneet

Vierashuoneet (2019) jatkaa neuvosto-Virossa asuvien Viljan ja Villemin tarinaa, joka alkoi kirjaas Pronssitähti. Villem on voittoisa neuvosto-runoilija, Viljasta tulee majatalon emäntä ja hän pääsee keskittymään majatalon pyörittämiseen kalasovhoosin raskaasta työstä. Pahinta sovhoosi-työssä on, että poika pitää jättää kotiin yksin ja sitoa pöydänjalkaan työvuoron ajaksi.

Ei majatalon pyörittäminenkään helppoa ole. Sekä Viljaa majatalon emäntänä että Villemiä kirjailijana tarkkaillaan, ja jos he eivät onnistu käyttäytymään ja toimimaan soveliaasti, on kaikki mennyttä. Onneksi he saavat apua Viljan tädiltä Annalta, joka auttoi Villemiä jo sarjan edellisessä osassa, kun tämä matkusti vastaanottamaan kunniamerkkiään, Pronssitähteä.

Vierashuoneet on todellinen hyvän mielen kirja! Vaikeuksista huolimatta Vilja on tyytyväinen elämäänsä ja arkeensa ja niinpä lukijalle jääkin hyvä, lempeä mieli.

Niina Mero: Englantilainen romanssi

Niina Meron Englantilainen romanssi (2019) kertoo Norasta, joka rakastaa Englantia ja kartanoromantiikkaa ja tatuointeja. Hän ei ole kuitenkaan koskaan käynyt Englannissa, ennen kuin sisko kutsuu hänet sinne häihinsä, koska hän pelkää, ettei todellisuus vastaa mielikuvia. Vastentahtoisesti Nora matkustaa sinne, ja joutuukin jäämään pidemmälle vierailulle häiden järjestelyjä varten. Sitä paitsi Noran on mahdollista saada apua graduaan varten.

Tarinan mysteeri on se, että sulhasen perheen vanhempi poika on kadonnut vuosia sitten. Mitä on tapahtunut? Nora löytää kadonneen Jamesin ateljeen, joka on yhä koskemattomana ja kummallisia tauluja. Perhe ei myöskään halua kuulla kysymyksiä Jamesista. Aivan kuin hänet olisi haluttu lakaista kokonaan pois perheen elämästä.

Mukavaa kuunneltavaa äänikirjana.