Sivut

keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

Mazo de la Roche: Kosijoita Jalnassa

"Mutta eikö sinunkin mielestäsi ole tragedia, että Adeline menee naimisiin tuon Fitzturgisin kanssa? Voi taivas, se tekee minut sairaaksi."

Vanha kartanosarja Jalna lähestyy loppuaan ja lopun tunnun aistii, mutta ei siis mitenkään erityisen hyvällä tavalla. Toiseksi viimeinen osa Kosijoita Jalnassa on julkaistu alkukielellä 1954 ja suomeksikin jo 1955. Myös kirjoitusjärjestyksessä Kosijoita Jalnassa on lähes viimeisiä. Laadultaan tämäkään kirja, kuten ei moni muukaan näistä loppupään kirjoista, ole mielestäni kummoinen.

Perheen tytär Adeline on rakastunut irlantilaiseen mieheen, Maitlandiin, jonka tuo vuosien seurustelun ja odotuksen jälkeen lopultakin Jalnaan. Adeline on todellinen isin tyttö, joka ihailee isäänsä Rennyä yli kaiken, eikä edes rakastetun kihlatun ole helppoa yltää niihin kriteereihin, joita Adeline on miehelle asettanut. Miehestä ei ole mitään hyötyä Jalnassa, koska hän ei ole sen paremmin hevosmies kuin maanviljelijäkään. Adeline ei taas halua kuulla puhuttavankaan muualle muuttamisesta.


Kanadaan palaa myös Adelinen serkku Maurice, joka on perinyt kartanon Irlannista ja muuttanut sinne sarjan edellisessä osassa. Maurice kuvittelee olevansa palavasti rakastunut Adelineen, ja hukuttaa surujaan pulloon.

Finch, intohimoinen ja masennukseen taipuvainen muusikko rakastuu Maitlandin kovia kokeneeseen siskoon Sylviaan. Voiko heillä olla tulevaisuutta yhdessä?

Lista sarjasta kronologisessa järjestyksessä, suluissa julkaisujärjestys. Lähde Wikipedia.
1. Jalnan synty (9)
2. Jalnan aamu (16)
4. Jalnan nuori Renny (5)
5. Jalnan kevät (7)
6. Jalnan veljekset (13)
7. Jalna (1)
8. Jalnan perhe (2)
9. Jalnan perintö (3)
10. Jalnan isäntä (4)
12. Näkemiin Jalna (8)
14. Rennyn tytär (12)
15. Kosijoita Jalnassa (14)
16. Juhlat Jalnassa (15)

sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Alexander McCall Smith: Onni ja siniset kengät

Yleensä pulmat tuntuivat pienemmiltä silloin, kun joi teetä ja teetä juodessaan mietti, mitä kaikkea niille saattoi tehdä. Ja vaikka teen juominen ei ratkaissut pulmia, niitä saattoi teen avulla lykätä hetken verran, niin kuin joskus totisesti oli tarpeen.

Mma Ramotswe jatkaa tutkimuksiaan samalla herttaisella tyylillä kuin aiemminkin. Tämä sarja se vain on yhtä leppeää luettavaa joka kerta. Apulaisetsivä Mma Makutsi on kihlautunut, mutta kihlaus ei tietenkään suju ilman ongelmia; mies alkaa epäillä Mma Makutsia feministiksi, joka haluaa pyyhkäistä miehet syrjään. Naisten etsivätoimisto nro 1 selvittää myös salaperäistä kiristystapausta ja törmää sattumalta taikauskoiseen käyttäytymiseen, joka uhkaa paikallisen luonnonsuojelualueen työntekijäyhteisöä.


keskiviikko 18. maaliskuuta 2020

Taru ja Tarmo Väyrynen: Tuulien koti

- Ake, sinä et ole hiirulainen, sinä olet ovela kettu, hän sanoi. - Jos me käyttäydymme kunniallisesti ja Gregi kunniattomasti, isosaarelaisten enemmistä on meidän puolellamme.
- Juuri niin, Ake sanoi. - Oikein pitää tietysti tehdä silloinkin, kun se ei ole edullista. Mutta tässä tapauksessa se on myös edullista.

Tuulien koti on Vuorileijon varjo -sarjan kahdeksas osa. Tämäkin on uusia osia, julkaistu vuonna 2016, ja luin tämän nyt ensimmäistä kertaa. Pidin tästä paljon, vielä enemmän kuin sarjan edellisestä osasta Talvisateet, jossa uusia hahmoja suorastaan vyöryi näyttämölle. Ensimmäiset kuusi osaahan on julkaistu jo 1996-2000, ja ne olivat minulle nuoruusajoilta tuttuja. Osat 1-3 ja osat 4-6. Koko sarjahan löytyy muuten kirjailijoiden kotisivuilta maksuttomina e-kirjoina, ja vahva suositus sille, vaikka itse olenkin lukenut kirjat perinteisessä muodossa painettuina kirjoina.


Tässä osassa matkataan pohjoiseen, Isosaarelle, jossa ihmisillä ei ole muuta elinkeinoa kuin harjoittaa merirosvousta. Matkalaisten hurskas tarkoitus on tarjota saarelaisille mahdollisuus elättää itsensä muuten: tekemällä käsitöitä, rakentamalla laivoja ja viljelemällä. Kaikki ei kuitenkaan saarella ole kunnossa. Vallan on anastanut itselleen laittomasti päällikkö, jota ei ole valittu saarella vallitsevien perinnetapojen mukaisesti, ja joka ei kohtele kansaa hyvin.

Tuulien koti on jännittävä, mutta kaiken aikaa lukija voi luottaa siihen, että kaikista ihmisistä löytyy hyvää, ja että parannuksen tehneet päähenkilöt keksivät kinkkisiinkin tilanteisiin ratkaisun, mikä on mahdollisimman paras kaikille. Sellaista hyvän mielen luettavaa siis.

- Vaikka oletkin ilmeisen taikauskoinen, et kai sentään kuvittele, että saisit ihmisen uhraamalla aikaa jotain hyvää?
- On minun asiani, mitä kuvittelen tai en, Gregi sanoi.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

Sarita Skagnes: Vain tytär: eräs selviytymistarina

Daddyji tietenkin otti kaikki rahamme. Hän sanoi usein, että mehän asuimme hänen talossaan ja söimme hänen ruokaansa ilmaiseksi. Ja koska olin samaa mieltä, suostuin antamaan hänelle palkkani. Mutta epäoikeudenmukaiselta tuntui se, että hän ei maksanut meille vaatteita, kirjoja eikä koulutarvikkeita; ne meidän piti ostaa niillä vähillä rahoilla, jotka saimme pitää itse.

Koskettava tarina intilaisperheestä ja tyttärestä, jonka isä vaihtaa poikaan ja jättää Intiaan sukulaisperheen orjaksi muun perheen muuttaessa Norjaan. Niinä vuosina tytär tulee kahden serkkunsa ja isänsä raiskaamaksi ja lopulta isoäiti pakottaa isän ottamaan tytön mukaansa Norjaan. Norjassa hän pääsee kouluun vastoin isän alkuperäisiä suunnitelmia, opiskelee ja oppii, että vapaus on mahdollista. Sarita Skagnes kertoo myös siitä, kuinka vaikeaa on sopeutua uuteen maahan ja kulttuuriin, kun kumpikaan ei tunnu kodilta.


Julkaisusta on jo 10 vuotta aikaa, mutta joka tapauksessa tämä oli luettava kerralla.

"Sait syntyessäsi kovan kohtalon, Satwant. Olet vielä tyttö, mutta pian olet nainen, ja sekin on sinun kohtalosi. Ja se taakka sinun on kannettava yksin. Kaikilla tytöillä on vaikeaa, Satwant. Kaikkien naisten on kärsittävä hiljaisuudessa. Se on Jumalan meille määräämä kohtalo, emmekä me voi muuttaa kohtaloamme, koska Jumalalla on valta koko maailman ylitse."

keskiviikko 11. maaliskuuta 2020

Nora Roberts: Valitun aikakirjat -sarja

Aloitin Nora Robertsin uuden trilogian Valitun aikakirjat ensimmäistä osaa Ensimmäinen vuosi tuoreeltaan vuonna 2018, mutta totesin sen liian raskaaksi ja jätin kesken. Kirjassa kuvataan maailman loppua, kuinka virus, joka tappaa 100 % sairastuneista leviää yli maapallon ja kuinka jäljelle jääneet ajautuvat tuhoon. Osa selviytyneistä on immuuneja virukselle, mutta osa selviytyneistä saa uusia, kummallisia voimia. Yksi pystyy näkemään ihmisestä hänen tulevan kuolemansa, toinen huomaa olevansa keiju ja kolmannen taikuus vahvistuu entisestään. Kaikki kummalliset voimat vahvistuvat viruksen levitessä. Sen huomaavat myös immuunit, tavalliset ihmiset, jotka pelkäävät voimia ja haluavat tappaa kaikki, joilla on voimia. Toisaalta kaikki, kenellä voimia on, eivät käytä niitä hyvään, vaan haluavat levittää pahuutta maailmaan. Hetiä kutsutaan mustiksi kummiksi.


Kun nyt huomasin sarjan viimeisenkin osan julkaistun, päätin yrittää sarjan kanssa uudestaan. Yli maapallon leviävä virus ei kyllä näinä aikoina tunnu yhtään kevyemmältä aiheelta kuin kaksi vuotta sittenkään. Mutta onneksi fantasia-elementti ottaa lopulta vallan kirjassa ja peittää liian masentavat mielleyhtymät. Ensimmäinen vuosi seuraa viruksen leviämistä ja ihmisiä, jotka päätyvät lopulta perustamaan yhdessä New Hope -yhteisön. Eräs pariskunta odottaa vauvaa, jonka uskotaan olevan Valittu, ja mustat kummat haluavat tappaa vauvan jo äitinsä vatsaan.

Toinen koitos hyppää ajassa eteenpäin. Valittu Fallon Swift on kasvanut 13-vuotiaaksi tytöksi maatilalla kaukana New Hopesta ja joutuu lähtemään koulutettavaksi pois kotoaan. Hänen on saatava taitoja, joilla hän voi voittaa taistelun pahaa vastaan. Myös New Hopessa jatketaan taistelua mustia kummia ja Puhtauden sotureita vastaan. Siellä kasvaa myös soturi Duncan, joka on syntynyt Surman ensi viikkoina ja joka uneksii tuntemattomasta tytöstä.


Tänä vuonna julkaistu Viimeinen taistelu päättää sarjan. Fallon kerää armeijaa ja johdattaa joukkojaan taisteluun. Ilman menetyksiä ei selvitä, mutta Fallonilla on kohtalo puolellaan.


sunnuntai 8. maaliskuuta 2020

Leena Lehtolainen: Tappajan tyttöystävä ja muita rikoksia

Tappajan tyttöystävä ja muita rikoksia on Leena Lehtolaisen kertomuskokoelma. En suosittelisi sitä henkilölle, joka ei ole tutustunut Lehtolaisen muihin romaaneihin eikä tunne sen henkilöitä, mutta itse nautin kovasti saadessani lisävalaistusta tuttujen hahmojen elämään ja tapahtumiin.


Kirjassa on mukana Lehtolaisen tuotannosta entuudestaan tutut rikospoliisi Maria Kallio ja henkivartija Hilja Ilveskero. Lisäksi monessa kertomuksessa henkilöt eivät ole entuudestaa tuttuja. Osa tarinoista ei ollut oikein makuuni, kuten esimerkiksi koko kirjan nimitarina Tappajan tyttöystävä, joka kuvaa sitä, kuinka kirjastovirkailijasta tulee tappajan tyttöystävä. Vai tuleeko?

keskiviikko 4. maaliskuuta 2020

Kristiina Vuori: Viipurin valtiatar

Kristiina Vuori kirjoittaa taitavasti rakennettuja historiallisia romaaneja. Periaatteessa pidän niistä, mutta jostain syystä olen kuitenkin viivytellyt Viipurin valtiattareen tarttumista. Nyt kuuntelin sen lopultakin äänikirjana.

Viipurin valtiatar pääsi kuitenkin yllättämään minut, vaikka olinkin lukenut ennakkotiedot. Viipurin linnanherra kuolee ja hänen leskensä Gunilla Bese nousee hallitsemaan Viipuria. Hän hallitsee Viipuria kaksi vuotta, ennen kuin luopuu siitä.


Kristiina Vuori on ottanut jälleen kerran aiheen todellisista historiallisista tapahtumista ja värittää niitä itse. Mitä olisi voinut tapahtua? Pidin erityisesti siitä, kuinka Gunilla Bese on kerrankin aikuinen sankaritar, nainen, jolla on jo elettyä elämää takanaan. Kirjan rakkaustarinakin on kahden aikuisen välinen tasa-arvoinen suhde, mutta merkittävin rakkaus kirjassa taitaa kuitenkin olla Gunillan rakkaus lapsiinsa.

Elinan surma
Kaarnatuuli

sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

Karin Erlandsson: Vuorikiipeilijä

Hengästyn saman tien, hiki valuu otsalta silmin. En ole yhtä vahva kuin ennen. Ajattelen vain sitä miten paljon inhoan vuorikiipeilyä.
Hilaan itseäni ylös sentti sentiltä, kunnes pääsen tasanteelle.
Tämä on vasta alkua.

Miranda, Sirkka ja Lydia ovat päättäneet lähteä etsimään Silmäterää - ja tuhoamaan sen. Silmäterä on nyt Iberiksen hallussa, ja Iberis tuo pelkkää tuhoa kaikille vallalla, jonka Silmäterä hänelle antaa. He ovat kuulleet, että Iberis säilyttää Silmäterää vuoren sisällä idässä, joten heidän on matkattava sinne. Itäisillä vuorilla mitään ei saa ilmaiseksi, eikä kukaan halua auttaa toisia ilman maksua. Jos Iberis siis maksaa, hän saa itäisten asukkaiden uskollisuuden. Kuinka siis selvittää, missä Silmäterä on ja kuinka selvitä vieraassa ympäristössä ilman apua?



Taru Silmäterästä -sarjan kolmas osa oli ensimmäinen, minkä luin kirjana enkä kuunnellut äänikirjana. Ja se sopikin tähän hetkeen oikein hyvin. Pidin kirjasta oikein hurjasti, enkä malta odottaa, että pääsen lukemaan myös sarjan päättävän neljännen osan.

- Mutta entä jos he suuttuvat meille?
- Oletko sinä joskus välittänyt, vaikka ihmiset suuttuvat sinulle?