Kristiina Vuori: Elinan surma

Elinan surmaruno on 1400-luvulta tai 1500-luvulta peräisin oleva kalevalamittainen kansanruno, jonka Elias Lönnrot keräsi ja julkaisi Kantelettaressa 1840. Runossa Laukon Klaus Kurki nai nuoren Elina-neidon, ja mustasukkainen Kirsti-piika väittää Elinan pettäneen Klausia rengin kanssa. Klaus Kurki sitten suutuspäissään polttaa Elinan ja rengin taloonsa. Kartano joutuu turmiolle ja Klaus ja Kirsti helvettiin. Tarina ei perustune todellisuuteen, vaikka niin onkin aiemmin uskottu.

Aika paljon on Kristiina Vuori tuonut lihaa tarinan ympärille ja myös muokannut tarinaa nykyaikaiseen romaaniin sopivaksi. Kirsti on tässä tarinassa päähenkilö, joka ei olekaan yksiselitteisesti roisto, vaan hänen syynsä toimilleen ovat moninaiset. Kirjan Kirsti ja Elina ovat kasvattisisarukset, joista Kirsti päätyy mielettömän ihastuksensa johdattaman Laukon kartanoon avainpiiaksi. Klaus lupailee avioliittoa, mutta naikin Kirstin kasvattisisaren Elinan. Naisiinmenevä Klaus ei halua kuitenkaan luopua Kirstistäkään.

Kuuntelin Elinan surman äänikirjana Kirsti Valveen lukemana, ja olin ilmeisen tyytyväinen, koska tämä oli pitkästä aikaa Kristiina Vuoren kirjoista sellainen, jonka sain loppuun saakka. Loppu yllätti minut hyvällä tavalla, eikä kirja ollut niin synkkä kuin mitä etukäteen kuvittelin.

Helmet-lukuhaasteeseen merkataan kohta "Runo on kirjassa tärkeässä roolissa".