Minna Lindgren: Kaukorakkaus

Kuuntelin syksyllä marjanpoiminta-aikaan putkeen useamman Minna Lindgrenin eläke-ikäisistä kertovaa kirjaa. Se oli jo vähän liikaa, joten Kaukorakkaus ei enää aivan sellaista tunnetta herättänyt kuin Kuolema Ehtoolehdossa ja Vihainen leski. Mutta kelpo kirja sekin, minulla vain alkoi olla vähän turnausväsymystä.

Nyt näkökulma vaihtuu miesnäkökulmaan. Kauko Koskinen asuu kolmen miehen muodostamassa kommuunissa poikansa ja pojanpoikansa kanssa. Poika toimii Kaukon omaishoitajana, tosin lähinnä paperilla, sillä oikeastaan Kauko on se, joka huolehtii talouden pyykinpesusta ja ruuanlaitosta. Kauko käy päivittäin dementoituneen vaimonsa luona hoitokodissa, kunnes se kielletään. Ylimääräisen ajan Kauko päättää käyttää etsimällä nuoruuden rakastettuaan, jonka nykyistä nimeä tai olinpaikkaa ei tiedä.