Sivut

keskiviikko 8. tammikuuta 2020

Pirjo Tuominen: Villit vedet

- Minulla ei ole kotiväkeä, Katarina sanoi hiljaa, - kaikki ovat kuolleet. On vain hautoja. Mutta Sitkassa minulla on eno. 
Kadnikov vilkaisi heltyneenä Katarinaa.
- Sinä olet ripeännäköinen tyttö. Jos et pelkää työtä, niin voit tulla yrittämään.

Joukko suomalaisia matkustaa purjealuksella Venäjän Alaskan erämaahan vuonna 1839. Enpä ennen tätä kirjaa edes kunnolla tiennyt, että Alaska on ollut Venäjän hallussa aiemmin! Ainakin kirja herätti kiinnostuksen lukea Alaskan historiasta ja tutkinkin sitä Wikipediasta, mm. lukemalla artikkelin Alaskan ostosta, jolloin Alaska siirtyi Yhdysvalloille.



Purjealuksen kyydissä on Alaskan uusi kuvernööri vaimoineen ja lisäksi muuta suomalaista väkeä. Hahmoja kirjassa oli valtavasti, ja joistakin oli välillä vaikea muistaa heidän olemassa oloaankaan. Perheettömäksi jäänyt nuori Katarina Opman lähtee myös matkaan etsimään enoaan, mutta osoittautuu, että eno on juuri kuollut kun hän saapuu perille. Näppärä Katarina ei jää neuvottomaksi, vaan rakentaa itselleen elämän Sitkaan.

Ajoittain kirjassa sorrutaan vähän liikaa historiikin puolelle, mikä teki tekstistä hieman raskaan luettavan. Luin 2018 painetun uusintapainoksen, ensimmäisen kerran Villit vedet on julkaistu 1992.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti