Amanda Vaara: Heti vapaa

Amanda Vaaran Majatalo Villa Venla -sarja jatkuu kolmannella osalla. Olen pitänyt hurjasti edellisistä kahdesta, ja Heti vapaa (2019) jatkaa sujuvasti siitä, mihin viimeksi jäätiin.

Venla saa tietää olevansa raskaana Jörnille, jonka on kuitenkin heittänyt ulos elämästään kaikkien tämän kertomien valheiden takia. Turvaverkot tuntuvat muutenkin kaatuvan, kun läheiseksi tulleen naapurin Ilonan kanssa on tullut välirikko, joka ei ota selvitäkseen. Ex-mies Henri ehdottaa paluuta yhteen, mutta mikä on oikein ehdotuksen taustalla?

Mukavaa ja viihdyttävää luettavaa itsenäisestä Venlasta ja tämän perhe-elämästä. Ja opettavainenkin kirja on näin talven liukkaiden aikaan: muistakaa hiekoittaa pihat!

Anniina Mikama: Taikuri ja taskuvaras

Jännittävä ja yllättävä fantasiaromaani. Tarina sijoittuu Helsinkiin vuoteen 1890. Mina asuu kadulla ja elättää itsensä varastelemalla. Hän jää kiinni varastettuaan kummallisen metalliesineen hienolta herralta, mutta yllättäen mies ei annakaan häntä ilmi vaan tarjoaa töitä. Työhön kuuluu äreän pyörätuolia käyttävän vanhuksen avustamista.

Iso talo, johon Mina muuttaa, on täynnä ihmeitä - ja salaisuuksia.

Loppuratkaisu pääsi yllättämään minut. Avoimia kysymyksiä jäi paljon ja haluan ehdottomasti lukea lisää.

Édouard Louis: Ei enää Eddy

Jokainen päivä oli raastava, sillä ihminen ei hevillä muutu. En ollut se kovis, joka olisin halunnut olla. Olin kuitenkin ymmärtänyt, että vain valheen avulla saatoin rakentaa uuden totuuden. 

Olin lukenut kehuvia arvioita Keltaisessa kirjastossa julkaistusta romaanista Ei enää Eddy. Se osoittautui olevan kaikkien niiden arvoinen.

Eddy kasvaa 1990-2000 lukujen taitteessa Ranskassa, köyhässä näköalattomassa kylässä, jossa on vaikeaa olla erilainen. Ja Eddy valitettavasti on, vaikkei haluaisi olla. Hän on liian tyttömäinen, puhumattakaan liian kimeällä äänellä, heiluttaa liikaa käsiään ja pahinta kaikesta: hän pitää pojista. Mutta ehkä siitä voisi parantua, jos vain päättää niin?

Ei enää Eddy kertoo köyhyydestä, yhteiskunnasta, ns. sivistyneistön vallankäytöstä sekä suvaitsemattomuudesta ja väkivallasta.

Merri Vik: Käytä järkeäsi, Lotta!

Lotalle sitä aina sattuu ja tapahtuu! Pidin Lotta-kirjoista nuorena valtavasti, ja tavoitan vieläkin sen tunnelman, miksi niin. Käytä järkeäsi, Lotta! ei kuitenkaan mitenkerityisesti innostanut minua tällä kertaa.

Lotta viettää kesää maalla, ja sattumalta samalla suunnalla on aika paljon muitakin sukulaisia ja ystäviä. Ja myös uusia ystäviä. Kesää kuitenkin pilaa Lotan matematiikasta saamat ehdot, minkä vuoksi osa kesäpäivistä on pakko käyttää opiskeluun, mikäli aikoo päästä luokalta.

Erikoista on, että kansi on vaihtunut, ja kansikuva ei siis kuvaa tätä kirjaa, vaan on ilmeisesti Lotta on aina Lotta -kirjan kuvitusta.

Tuija Lehtinen: Tornin naakat

Tuija Lehtisen luoma erakkoluonteinen entinen poliisi Erja Repo jatkaa tutkimuksiaan. Hän matkustaa lomamatkalle ja tutustuu siellä myös muihin suomalaisiin. Yksi heistä saa surmansa epämääräisissä olosuhteissa. Kuoleman uskotaan olevan onnettomuus, mutta kun Erja palaa kotiin, hänen naapurinsa, joka sattuu olemaan uhrin sukulainen, pyytää Erjaa tutkimaan asiaa. Vaikkei Erja paljon välitä muiden mielipiteistä, on hänkin kiinnostunut selvittämään, mistä asiassa oikein oli kyse.

Pidin aiemmista Erja Repo -kirjoista enemmän kuin tästä, nyt ehkä tässä on jotain liikaa.

Johanna Valkama: Jäävuonon ruusu

 Johanna Valkaman Metsän ja meren suku -sarja jatkuu neljännellä osalla Jäävuonon ruusu. Minulle oli iloinen ja virkistävä yllätys, että maisemaa vaihdettiin ihan kokonaan, eikä jatkettukaan jo tutulla kaavalla.

Freydis on Erik Punaisen äpärätytär, joka kuitenkin uskoo syntyneensä kuningattareksi. Kunniaa saavuttaakseen, hän lähtee purjehtimaan veljensä löytämään uuteen maahan, Viinimaahan, eikä matka suju ilman yllätyksiä. Freydisin on otettava mukaan saamaton miehensä, eikä asiat suju suunnitellusti hänen eikä muidenkaan matkalle lähteneiden kanssa.

Aiemmat osat:
Itämeren Auri
Linnavuoren Tuuli
Kaukosaarten Aino

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Nyt tuli tutustuttua melkoiseen lastenkirjaklassikkoon. Astrid Lindgrenin Ronja Ryövärintytär oli minulle käytännössä vieras kirja, pätkän elokuvaa olen nähnyt joskus televisiosta. Nyt kuitenkin lapseni opettaja oli koulussa lukenut kirjaa luokalle ääneen ja syystä tai toisesta kirja oli joko jäänyt kesken tai lapseni ei ollut kuullut loppua. Pitihän tähän sitten tarttua ja kuuntelimme kirjan äänikirjana. Lapset antoivat kirjalle täydet viisi tähteä, joten kyllähän tämä hyvin onnistunut lukukokemus oli.

Ronja asuu äitinsä Loviisan, isänsä Matiaksen ja tämän ryövärijoukkion kanssa Matiaksenlinnassa, joka sijaitsee Matiaksenmetsässä. Ronja on kuin kotonaan metsässä, jossa asuu monenlaisia fantasiaolentoja.
Ronja järkyttyy, kun kuulee isänsä olevan ryöväri, eikä hän hyväksyä ryöstämistä.
Sinä yönä, kun Ronja syntyi, salama iski linnan kahtia. Myöhemmin linnan toiseen puoliskoon muuttaa Matiaksen perivihollinen Borka vaimonsa Undiksen, poikansa Birkin ja oman rosvojoukkionsa kanssa. He nimeävät sen Borkanlinnoitukseksi. Ronja ystävystyy Birkin, vihollisen pojan kanssa. Lapset seikkailevat kaksin metsässä aamusta iltaan, mutta heidän pitää pitää ystävyytensä salassa, sillä heidät isänsä eivät hyväksyisi sitä tai sovintoa ylipäänsä.
Ystävyydelle eivät kuitenkaan isätkään voi mitään.

Sophie Hannah: Kolme neljästä

Olen lukenut pari vuotta sitten Sophie Hannahin aiemmat Hercule Poirot -mysteerit Nimikirjainmurhat ja Suljettu arkku. Muistin ihan pitäneeni niistä, mutta nyt lukiessani postaukseni kirjoista huomaan kirjojen herättäneen myös kritiikkiä. Tämä uusin seikkailu, Kolme neljästä ei kuitenkaan herätä ainakaan samaa kritiikkiä (Nimikirjainmurhia pidin toisteisena ja kummassakaan Poirot ei tuntunut aivat elävältä), joten uskoakseni Kolme neljästä on kolmikon paras teos.

Poirot tapaa yllättäen eri tilanteissa neljä ihmistä, jotka kaikki kertovat saaneensa häneltä kirjeen, jossa hän syyttää heitä Barnabas Pandyn murhasta. Poirot luonnollisesti tietää kirjeet heti väärennöksiksi, mutta sitä eivät kirjeiden saajat helposti usko.

Poirotin mielenkiinto herää, ja hänen on selvitettävä, mistä on kyse. Tarina etenee mielestäni mukavasti ja sujuvasti, ja vaikkei Sophie Hannah yllä Agatha Christien tasolle, niin tuskin kukaan yltäisi.

Taru ja Tarmo Väyrynen: Vuorileijonan varjo, kooste 2

Löysin Vuorileijonan varjo -sarjan uudelleen vähän vahingossa, mutta ilahduin kovasti tästä löydöstä. Sarjan alkupään osat on kirjoitettu parikymmentä vuotta sitten, mutta fantasiamaailmaan sijoittuvassa sarjassa sillä ei ole väliä. Luin ensimmäiset kolme osaa vauhdilla, eikä vauhtia hidastanut yhtään se, että lukiessani muistin sarjan jatkuvan pidemmälle, ja lisäksi huomasin, että sarjaan on tullut myös kokonaan uusia osia.

Sarja löytyy kirjalijoiden omilta sivuilta maksuttomina e-kirjoina, joten kirjoja pääsee helposti lukemaan. Itse tosin lainasin nämä niteet kirjastosta, uusina painoksina.

Jääsilmä (1998) sijoittuu Vuorimaahan ja kertoo  Vuorimaan armeijan ylipäälliköstä Verrakasta, joka on kantanut jo pitkään syyllisyyttä teoistaan. Uskomattomalla sinnikyydellä hän selviytyy lähes koko perheensä menetyksestä ja hoitaa hellästi ainoaa mitä hänellä on jäljellä, pientä tytärtään Meiraa, joka kasvaa sotilaiden keskellä.

Meira kasvaa ja yllättäen Verraka joutuu vangiksi kaukaiseen Susimaahan. Meira ei hänkään luovuta helposti, vaan lähtee etsimään isäänsä ainoana apunaan sokea nuori parantaja Areno. 

- Olet isäsi arvoinen tyttö, Meira, Lis sanoi. - Toivon, ettet löydä häntä kuolleena, vaan elossa.

Tulisydän (1999) taas sijoittuu Autiomaahan, ja ajallisesti Tulisydän ja sitä seuraava Tuulen tavoittelua tapahtuvat rinnakkain Jääsilmän kanssa. Klaanipäällikkö Ake ja Metallin jumalan ylipappi Dotar yrittävät parhaansa mukaan rakentaa oikeudenmukaista yhteiskuntaa vahvasti orjuuden varaan rakentuneesta Autiomaasta. Se ei ole ihan helppoa, kun vielä luontokin vastustaa uudistuksia sateettomuudellaan.

- Tasataan se, mitä meillä on, ja kuollaan sitten yhdessä, kun kaikki on käytetty.

Tuulen tavoittelua (2000) jatkaa Tulisydämen tarinaa ja nämä kaksi kirjaa onkin uudessa painoksessa nidottu yhteen. Aken ja Maleen adoptiolapset ovat kasvaneet jo isoiksi, kun paljastuu, että heistä yksi, Amina, on syntyjään puhdas. Puhtaiksi sanotaan ihmisiä, jotka ovat syntyjään tunteettomia ja haluavat noudattaa vain järjen ääntä. Amina ja hänen sisarensa Enetta kaapataan vangeiksi puhtaiden valtakuntaan ja on vain pieni mahdollisuus saada heidät kunnossa takaisin kotiin.

- Tarkoitin, että kaikilla ihmisillä on ehkä taipumus pahaan, Dotar sanoi. - Siksi meidän on autettava niitäkin, jotka ovat ajautuneet pahimpiin mahdollisiin tekohin. Voisimme itse olla heidän asemassaan, jos olosuhteet olisivat olleet toiset.

Enni Mustonen: Unikkoja ikkunassa

Unikkoja ikkunassa on Koskivuori-sarjan viides osa. Tässä osassa päähenkilöinä ovat edellisestä osasta, Metsäkukkia asfaltilla, tutut Sirkka ja Eeva. Koivikon Sirkka palaa kotikyläänsä Sahakylään, nyt neuleyrittäjänä 1960-luvulla jäätyään jo toisen kerran leskeksi. Koskivuoren kartanon tytär Eeva on eronnut suuresta rakkaudestaan ja kirjoittaa kartanossa romaaniaan. Sukujen nuoremmat tytöt pääsevät myös kertomaan tarinansa omalla äänellään.

Unikkoja ikkunassa on vauhdikas ja onnistunut päätös sarjalle.

Taru ja Tarmo Väyrynen: Vuorileijonan varjo, kooste 1

Löysin kirpparilta vanhan, jo unohtamani suosikin. Fantasiatrilogia Vuorileijonan varjo on nuorille kirjoitettua lempeää fantasiaa, jossa kyllä soditaan ja kuollaan ja otetaan nuoria tyttöjä orjiksi, mutta lopulta kaikissa on kuitenkin hyvä puolensa, joka yleensä voittaa. Pahaan vastataan hyvällä ja lopulta pahakin kääntyy hyväksi ja niin edelleen. Ja mikä ettei, sellainen maailma kelpaa kyllä välillä meille aikuisillekin.

Sarjan ensimmäinen osa Kuuman tuulen aika (1996) esittelee Sirpin rauhallisen saarivaltakunnan, jossa uskotaan Kooraan, joka kieltää tarttumasta aseisiin. Paha vain, että naapurivaltiossa Vuorimaassa ollaan sotaisampia ja he päättävät vallata Sirpin, ja mikä sen helpompaa, eihän heillä ole edes aseistettua armeijaa. Tessi, hallitsijan 11-vuotias tytär pääsee pakoon ja joutuu kapinallisten epäviralliseksi johtajaksi. Sirpissä kasvatettu orpopoika Kare uskoo, toisin kuin Tessi, aseelliseen vastarintaan ja nousee johtamaan sitä. Onneksi heillä molemmilla on ystäviä tukenaan.

Toinen osa, Kuningastie (1997), kertoo kuinka Kareta, joka on syntyjään vuorimaalainen kuninkaallinen, taistelee vallasta Vuorimaassa. Osoittautuu, ettei sodassa ole mitään kunniakasta, vaan se on uuvuttavaa ja kaukana sankaritarinoista. Kareta joutuu myös ratkaisemaan, kuinka korjata omia virheitään. Myös tässä kirjassa ystävien tuki on välttämätöntä, sillä sotajoukot eivät luota Karetaan, vaan hänen sotapäälliköihinsä.

Kolmas osa, Tähtien kosketus (1997), matkaa Autiomaahan, josta on kerrottu myös kahdessa aiemmassa kirjassakin. Siellä on vallanhimoinen klaanipäällikkö, joka haluaa alistaa kaikki Autiomaan klaanit ja myös Sirpin ja Vuorimaan.

Eli hyvin sotaisat ovat kirjojen aiheet, mutta ihmisen pyrkimys hyvään kuitenkin nousee kaikessa. Tarina veti edelleen näin pitkän ajan jälkeen hyvin mukaansa, enkä todellakaan muistanut juonenkäänteitä. Enhän nimittäin muistanut edes sitä, että tarina jatkuu trilogian jälkeen! Ja uusiakin osia sarjaan oli kirjoitettu ihan muutama vuosi sitten, ja niitä en siis ole lukenut vielä ollenkaan.

Kirjailijat Taru ja Tarmo Väyrynen ovat muuten antaneet koko sarjan luettavaksi ilmaisina e-kirjoina, joten vaikkei kirjoja omasta kirjastosta löytysi, pääsee silti lukemisen makuun! Ja lisätietoa Vuorileijonan varjon sarjan maailmasta löytyy Kooran linnan kirjastosta.

Minna Lindgren: Kaukorakkaus

Kuuntelin syksyllä marjanpoiminta-aikaan putkeen useamman Minna Lindgrenin eläke-ikäisistä kertovaa kirjaa. Se oli jo vähän liikaa, joten Kaukorakkaus ei enää aivan sellaista tunnetta herättänyt kuin Kuolema Ehtoolehdossa ja Vihainen leski. Mutta kelpo kirja sekin, minulla vain alkoi olla vähän turnausväsymystä.

Nyt näkökulma vaihtuu miesnäkökulmaan. Kauko Koskinen asuu kolmen miehen muodostamassa kommuunissa poikansa ja pojanpoikansa kanssa. Poika toimii Kaukon omaishoitajana, tosin lähinnä paperilla, sillä oikeastaan Kauko on se, joka huolehtii talouden pyykinpesusta ja ruuanlaitosta. Kauko käy päivittäin dementoituneen vaimonsa luona hoitokodissa, kunnes se kielletään. Ylimääräisen ajan Kauko päättää käyttää etsimällä nuoruuden rakastettuaan, jonka nykyistä nimeä tai olinpaikkaa ei tiedä.

Tuija Lehtinen: Pensionaatti Huojuva talo

Tuija Lehtisen tänä syksynä ilmestynyt uutuus Pensionaatti Huojuva talo on aika turvallista Tuija Lehtisen viihdekirjallisuutta. Mukavaa, turvallista luettavaa, jolla ei kuitenkaan ole mitään erityistä annettavaa.

Mariannen mies on jättänyt hänet tekstiviestillä, ja Mariannella on mennyt se ihan ohitse. Hän huomaa asian vasta pari kuukautta myöhemmin, ja uskoo kaikkien tienneen asiasta ennen häntä. Marianne lähteekin keräämään itseään syrjäiselle majakkasaarelle. Ja vaikkei Marianne erityisesti etsi uusia ihmissuhteita, tutustuu hän saarella useisiin uusiin ihmisiin, osaan paremmin kuin toisiin. Pari jännittävää käännettä kirjan loppupuoleen sisältyy ja niin kirjasta jäi ainakin minulle hyvä mieli.

Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo

Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo on valtavan suuri klassikkokirja vuodelta 1813. Mutta olenkohan lukenut sitä aiemmin? Olen kuvitellut lukeneeni sen, mutta nyt epäilen hieman. Ehkä olenkin lukenut vain muita Austenin kirjoja. Tuntemukseni kirjan lukemisen jälkeen voisin tiivistää sanomalla: Ylpeys ja ennakkoluulo on säilyttänyt klassikkoasemansa ihan syystä. Useimmat klassikkokirjat muuten ovat nousseet asemaansa ihan oikeutetusti. Monet kirjat, mitä etukäteen veikkaa tylsiksi vain omien ennakkoluulojensa perusteella, eivät todellakaan ole tylsiä.

Tylsä ei ole Ylpeys ja ennakkoluulokaan. Päähenkilö Elizabeth Bennetin perheessä on isän ja äidin lisäksi viisi naimaikäistä tytärtä. Isän omaisuus menee lähimmälle miespuoliselle perijälle, ja siksi varsinkin äidillä on suuri huoli tytärten tulevista avioliitoista. Isä taas suhtautuu asiaan kuin asiaan hyvin huolettomasti ja hän uskoo asioiden kyllä jotenkin järjestyvän.

Kun naapurustoon ilmestyy uusia rikkaita poikamiesnaapureita, äiti laittaa ison vaihteen päälle, jotta tyttäret pääsevät tutustumaan heihin. Uusi naapuri Bingley osoittautuukin viehättäväksi nuoreksi mieheksi, mutta hänen ystävänsä Darcy ei herätä Benneteissä tai heidän ystävissään kovinkaan lämpimiä tunteita. Pakkaa sekoittaa vielä varuskunnan mukana paikkakunnalle saapunut Wickham, joka on Darcyn vanha tuttu, eivätkä miehet ole kovin lämpimissä väleissä.

Ylpeys ja ennakkoluulo puhutteli minua täyden viiden tähden arvoisesti!

Eva Wahlström: Rajoilla

Huikea tarina huippu-urheilijasta, jota ajaa intohimo omaan tekemiseen. Minä en ymmärrä nyrkkeilystä mitään, mutta Eva Wahlström on toki tunnettu urheilija ja itsellekin jollain tavalla tuttu. En kuitenkaan erityisen tarkasti tunne hänen uraansa. Se ei ole tarpeenkaan tätä kirjaa lukiessa. Rajoilla kertoo mielestäni enemmän intohimosta lajiin ja uhrauksista, joita se vaatii. Ja uhrauksia huippu-urheilu todellakin vaatii. Wahlström kertoo kivuista ja murtumista, joita ei suostu hoitamaan lääkärien suosittamalla tavalla, vaan hänen on päästävä treenaamaan. Hurjaa. Suorastaan käsittämätöntä.

Fiilis kirjan lukemisen jälkeen on ihan sanaton. Mikä on se intohimo, jonka vuoksi on valmis uhmaamaan sairauksia ja luopumaan kaikesta muusta elämästä harjoittelun ja huippu-urheilun vuoksi? Kirja on jo puolenkymmentä vuotta vanha, mutta jos et ole ehtinyt vielä lukea sitä, niin suosittelen ehdottomasti! Vaikka nyrkkeily ei olisikaan sinun juttusi!

Minna Lindgren: Vihainen leski

Kuuntelin kesän aikana useita Minna Lindgrenin ikäihmisistä kertovia äänikirjoja. Ehtoolehto-sarja oli nimenä tuttu, mutta tutustuin siihen vasta nyt. Jätin sarjan lukemisen kuitenkin kesken, kun kirjaston Ellibs-palvelusta sain varaamani Vihainen leski -kirjan vuodelta 2018 lainaan. Äänikirja pääsi yllättämään minut. Tuntui ihan, että kuulinko edes oikein, tai halusinko edes kuulla? Mutta kun pääsin yli 70-kymppisten seuranhaku-kohtausten yli, löysin tekstistä oivaltavuutta. Joten kyllä, pidin myös Vihaisesta leskestä.

74-vuotias Ulla-Riitta on toiminut 12 vuotta halvaantuneen miehensä omaishoitajana. Nyt, miehensä kuoltua Ulla-Riitalla on ensimmäisen kerran mahdollisuus valita itse, mitä hän oikein elämältään haluaa. Hänen lapsensa taas ajattelevat äidille tulleen kertaheitolla vanhuus isän kuoltua - sitä ennen hän kyllä kelpasi hoitamaan omaishoitajan velvoitteet.

Minna Lindgren: Kuolema Ehtoolehdossa

Minna Lindgrenin Ehtoolehto-sarjaa oli suositeltu paljon, mutta vasta tänä kesänä ryhdyin kuuntelemaan sarjan ensimmäistä osaa äänikirjana. Osoittautui, että Kuolema Ehtoolehdossa on erinomaista viihdettä pihahommien ja marjanpoiminnan oheen. Tarina lähti aivan mahtavalla tempolla liikkeelle ja vaikka tämä oli äänikirjaksi pitkä, pysyi mielenkiinto yllä koko ajan.

Irma, Siiri ja Anna-Liisa huomaavat palvelutalo Ehtoolehdossa epäselviä tapahtumia sen jälkeen kun kokkipoika Tero kuolee. Miksi nuori mies on kuollut, eikä joku vanhuksista? Yli 90-vuotiaat naiset toteavat, että eivät kuole koskaan ja ryhtyvät selvittämään tapahtumia.

En ole vielä lukenut sarjan seuraavaa osaa, koska vähän säästelen sitä.

Diana Gabaldon: Sydänverelläni kirjoitettu

Sydänverelläni kirjoitettu on Diana Gabaldonin aikamatkustussarjan toistaiseksi viimeisin osa, joka on julkaistu 2014. Alku on suorastaan raastavan jännittävä ja jatkuu suoraan siitä, mihin Luiden kaiussa jäätiin.

Eletään siis Yhdysvaltain vapaussodan aikaa - tai mikä lieneekään kyseisen sodan virallinen nimi nyt jälkikäteen. Jamie ja hän perheensä on kapinallisten puolella, ehkä ainakin osin koska Claire on voinut kertoa tulevasta. Jamie, joka ei ole sittenkään kuollut laivan upotessa, on palannut Clairen luokse. Hän pakenee vihollisen sotilaita ja kaappaa lordi Johnin mukaansa. Vaikka miehillä on pitkä ystävyys takanaan, heidän suhteessaan on monenlaisia pohjaväreitä, jotka nousevat nyt pintaan. Lordi John on yllätyksekseni noussut koko sarjan suosikkihahmokseni ja oli pakko toivoa, että hän selviää seikkailuistaan vihollisen seassa.

Välillä seurataan jälleen Johnin nuorien sukulaisten kohtaloa, eikä se enää ärsyttänyt kuten Luiden kaiussa.

Toisella aikatasolla tapahtuvaa tarinaa en sen sijaan voi melkein kestää. Clairen ja Jamien nykyajassa (noo, 1980-luvulla) elävän tyttären perheessä yritetään ratkaista, kuinka löytää kaapattu 9-vuotias Jem. Onko Jem viety väkisin menneisyyteen? Roger ja Brianna joutuvat eroamaan löytääkseen Jemin, ehkä lopullisesti.

Mutta kirjan loppu on koko valtavan, 1200-sivun järkäleen lukemisen arvoinen. Luin sen varmaan viidesti.

Olen etsinyt oikeaa kronologiaa kirjoille Dianan Gabaldonin omilta nettisivuilta ja kirjojen suomennoksia Wikipedian suomenkielisiltä sivuilta.

1. Muukalainen
2. Sudenkorento 
3. Matkantekijä
   Lordi John ja Hellfire-klubi (kirjassa Lordi John ja paholaisen korttipakka)
   Lordin yksityisasia
   Lordi John ja riivaajatar (kirjassa Lordi John ja paholaisen korttipakka)
   Lordi John ja veitsenterän veljeskunta
   Lordi John ja sotilaan haamu (kirjassa Lordi John ja paholaisen korttipakka)
   Armeijan käytäntö (kirjassa Tulivana)
   Skottilainen vanki
   Lordi John ja zombien vitsaus (kirjassa Tulivana) 
4. Syysrummut 
5. Tuliristi 
6. Lumen ja tuhkan maa 
7. Luiden kaiku 
8. Sydänverelläni kirjoitettu
   Lehtenä pyhäinpäivän tuulessa (kirjassa Tulivana)
   Välitila (kirjassa Tulivana)
   Kokemattomat (kirjassa Kokemattomat ja muita kertomuksia)

Alexander McCall Smith: Elämän kirkas keskipäivä

Mma Ramotswen ja hänen sulhasensa J.L.B. Matekonin avioituminen ei tunnu pitkästä kihlauksesta huolimatta olevan yhtään lähempänä. Mma Ramotswe on kuitenkin kärsivällindn odottamaan, että sulhanen saisi hääpäivän päätettyä... J.L.B. Matekonilla on muutakin murhetta: läheisen orpokodin johtaja on keksinyt, että Matekonin on varainkeruutempauksena hypättävä laskuvarjolla.

Työssään yksityisetsivänä Mma Ramotswe joutuu selvittämään varakkaan naisen sulhasehdokkaiden todellisia motiiveja. Jälleen lämminhenkinen kirja naisten etsivätoimistosta!

Siiri Enoranta: Tuhatkuolevan kirous

Pau haluaa samanlaisen muotitukan kuin kaupungin tytöillä. Äiti kieltää, mutta Pau päättää salaa leikata hiuksensa itse. Äiti kauhistuu, eikä vieläkään selitä, mistä on kyse. Eikä vielä silloinkaan, kun isoveli pääsee opiskelemaan kaupunkiin taikakouluun.

Kun Paun vuoro koittaa, ja hänkin saa kutsun taikakouluun, hänelle vasta selviää, että hän osaa taikoa - ja taikamateriaalinan käytetään omia hiuksia. Paulla materiaalia on vähemmän kuin muilla, mutta hänen taikansa on poikkeuksellisen vahvaa. Mutta onko kyse hänen omasta taiastaan, vai jostain muusta?

Pidin viimeisyellystä ja omaperäisestä taikamaailmasta, sekä siitä että juonenkuljetus yllätti minut.

Kirjan maalaileva, hidas tyyli ei kuitenkaan ole aivan minua varten.

Olen aiemmin lukenut Siiri Enorannalta kirjan Surunhauras, lasinterävä.

Paula Havaste: Vierashuoneet

Vierashuoneet (2019) jatkaa neuvosto-Virossa asuvien Viljan ja Villemin tarinaa, joka alkoi kirjaas Pronssitähti. Villem on voittoisa neuvosto-runoilija, Viljasta tulee majatalon emäntä ja hän pääsee keskittymään majatalon pyörittämiseen kalasovhoosin raskaasta työstä. Pahinta sovhoosi-työssä on, että poika pitää jättää kotiin yksin ja sitoa pöydänjalkaan työvuoron ajaksi.

Ei majatalon pyörittäminenkään helppoa ole. Sekä Viljaa majatalon emäntänä että Villemiä kirjailijana tarkkaillaan, ja jos he eivät onnistu käyttäytymään ja toimimaan soveliaasti, on kaikki mennyttä. Onneksi he saavat apua Viljan tädiltä Annalta, joka auttoi Villemiä jo sarjan edellisessä osassa, kun tämä matkusti vastaanottamaan kunniamerkkiään, Pronssitähteä.

Vierashuoneet on todellinen hyvän mielen kirja! Vaikeuksista huolimatta Vilja on tyytyväinen elämäänsä ja arkeensa ja niinpä lukijalle jääkin hyvä, lempeä mieli.

Mazo de la Roche: Jalnan miehet palaavat

Palasin jälleen kerran 1900-luvun alkupuolella julkaustun kanadalaissarjan pariin. Jalna-sarjahan on ehdottomasti viihteeksi kirjoitettu, eikä se oikein vakavasti otettavalta tunnu. Jalnan miehet palaavat on sarjassa ehkä yksi parhaiten onnistuneista osista, ei kuitenkaan missään nimessä paras. On itseasiassa hieman yllättävää, kuinka paljon pidin kirjasta, sillä tähän mennessä olen erityisesti pitänyt kirjoista, jotka on alkuperäisessä julkaisujärjestyksessä alkupäässä. Tämä on julkaistu sarjan kymmenentenä osana, ja suvun tarinaa on siihen mennessä lavennettu jo useaan otteeseen aikaan ennen sarjan alkuperäistä alkua.

Kukaan hahmoista ei tällä kertaa onnistunut raivostuttamaan minua, vaikka heidän omat, aiemmin hyvinkin karikatyyrisesti esiin tuodut luonteenpiirteet tässäkin tuotiin kyllä esiin.

Kirjassa eletään toisen maailmansodan loppupuolta ja neljä vuotta aiemmin miehet lähtivät Eurooppaan sotimaan. Aluksi keskitytään kaipaamaan poissa olevia, mutta pian miehet yksitellen palaavat.

Veljeksistä muusikko-Finch palaa Jalnaan eronneena, maanviljelijä-Piers sotavankeudesta jalkansa menettäneenä, Renny onnettomuudesta toipuvana ja epäonnistunutta kihlausta sureva Wakefield sodasta väsyneenä, mutta terveenä. Piersin poika Maurice lähetettiin edellisessä osassa Irlantiin kasvatiksi ja viimein hänkin pääsee palaamaan muuttuneena ja varakkaana perinnön saatuaan.

Jalnan lähinaapuri, yli 100 vuotta vanha kartano on sodan jatkuessa myyty ulkopuoliselle, mistä saadaan aikaan paljon draamaa. Kun epäillään Rennyn varastaneen naapurilta suuren summan rahaa, saadaan myös jännitystä kirjaan.

Kaiken kaikkiaan erinomainen Jalna-sarjan osa, jossa jo valmistellaan suurta loppuratkaisua virittelemällä kainosti romanttisia viritelmiä Rennyn tyttären Adelainen varalle. Adelaine ei vain vielä piittaa niistä lainkaan.

Lista sarjasta kronologisessa järjestyksessä, suluissa julkaisujärjestys. Lähde Wikipedia.

1. Jalnan synty (9)

2. Jalnan aamu (16)

3. Jalnan kotiopettajatar (11)

4. Jalnan nuori Renny (5)

5. Jalnan kevät (7)

6. Jalnan veljekset (13)

7. Jalna (1)

8. Jalnan perhe (2)

9. Jalnan perintö (3)

10. Jalnan isäntä (4)

11. Jalnan kukoistus (6)

12. Näkemiin Jalna (8)

13. Jalnan miehet palaavat (10)

14. Rennyn tytär (12)

15. Kosijoita Jalnassa (14)

16. Juhlat Jalnassa (15)

Sini helminen: Kiven sisässä

Kiven sisässä on jatkoa Kaarnan kätkössä -kirjalle, jonka luin viime vuodenvaihteessa. Kiven sisässä oli minusta sujuvaa ja sopivaa jatkoa sarjan ensimmäiselle osalle. Kyseessä on nopealukuinen ja lyhyehkö nuorten fantasiakirja, joka kertoo Pekosta, nuoresta nörttipojasta, jolle selviää, että hän kuuluu myyttiiseen Väkeen. Pekon isoäiti on kuollut yllätten Helsingissä ja Pekon perhe muuttaa maalta isoäidin asuntoon. Isoäidin kuolemaan liittyy jotain kummallista, mistä Pekolle ei haluta kertoa...

Kuten ensimmäinen osa, myös tämä jäi kohtaan, jossa haluan kiihkeästi tietää lisää. Mitä seuraavaksi tapahtuu? Vaikka sarjan ensimmäisissä osissa on eri päähenkilöt, on niissä yksi sama sivuhenkilö, Tuulia, joka ilmestyy ja katoaa yllätten, ja joka auttaa molempien kirjojen päähenkilöitä löytämään oma itsensä.

Vaikka pidinkin kirjasta, niin tarina vuorelaisista, jotka siirtävät samoja kyltasydämiä sukupolvelta toiselle muistoineen päivineen, ei oikein iskenyt minuun.  

Niina Mero: Englantilainen romanssi

Niina Meron Englantilainen romanssi (2019) kertoo Norasta, joka rakastaa Englantia ja kartanoromantiikkaa ja tatuointeja. Hän ei ole kuitenkaan koskaan käynyt Englannissa, ennen kuin sisko kutsuu hänet sinne häihinsä, koska hän pelkää, ettei todellisuus vastaa mielikuvia. Vastentahtoisesti Nora matkustaa sinne, ja joutuukin jäämään pidemmälle vierailulle häiden järjestelyjä varten. Sitä paitsi Noran on mahdollista saada apua graduaan varten.

Tarinan mysteeri on se, että sulhasen perheen vanhempi poika on kadonnut vuosia sitten. Mitä on tapahtunut? Nora löytää kadonneen Jamesin ateljeen, joka on yhä koskemattomana ja kummallisia tauluja. Perhe ei myöskään halua kuulla kysymyksiä Jamesista. Aivan kuin hänet olisi haluttu lakaista kokonaan pois perheen elämästä.

Mukavaa kuunneltavaa äänikirjana.

Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu

Olen lukenut aika vähän Tove Janssonia - siis siihen nähden, että kuten monet muutkin, olen kasvanut sen japanilaisen Muumilaakson tarinoita -animaatiosarjan parissa. Aikuisiällä olen lukenut viime kesänä Näkymätön lapsi ja muita tarinoita.

Tämä nimenomainen lukemani kappale Muumilaakson marraskuuta on sinänsä minulle itselleni hyvin merkityksellinen. Olen saanut sen lapsena lahjaksi, ja vaikka olinkin eittämättä kova lukija, ei Muumilaakson marraskuu kuitenkaan taida olla se kirja, jonka pariin lapsilukija ensimmäisenä hakeutuisi. Vaikka kirja kyllä näyttää käytössä kuluneelta - ehkä olen sen sittenkin lukenut ja vain unohtanut?

Merkittäväähän Muumilaakson marraskuussa on se, että itse muumit eivät esiinny siinä. Muumilaaksoon saapuu vieraita, jotka kaikki etsivät muumiperhettä, mutta muumit ovat lähteneet. Syksy saapuu, eikä perhettä vain näy. Vieraat etsivät ja kaipaavat muumeja ja käsittelevät pettymystään eri tavoin. Pikkuinen homssu kuvittelee tarinaa olennosta, joka ei pysykään hänen hallinnassaan. Mymmeli haluaa tanssia, Hemuli on puuhakas, Vilijonkka, joka ei pystykään siivoamaan kuten normaalisti, ikivanha Ruttuvaari seurustelee esi-isän kanssa.

Kirjassa oli muutamia oikein osuvia lainauksia, kuten: "Hän ei tiennyt mammasta mitään. Hän ei tiennyt etteivät äidit koskaan saa käyttäytyä huonosti." Hahaa! Juuri siksi rakastan Muumimammaa, koska hän käyttäytyy joskus myös huonosti!

Diana Gabaldon: Luiden kaiku

Luiden kaiku on mielestäni Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarjan heikoin osa. Luin sen nyt toiseen kertaan, ja lukukokemus oli ehkä hieman parempi kuin ensimmäisellä kerralla. Siihen lienee kaksi syytä: ensinnäkin luin kirjan tällä kertaa heti edellisen perään, jolloin hahmot ja edellisen kirjan tapahtumat olivat paremmin muistissa. Edellisellä kerralla tuntui vain, että merkityksettömien hahmojen elämää vyörytettiin sivutolkulla, ja syytä siihen oli vaikea keksiä. Nyt ymmärsin jollain tavalla, miksi niin oli. En myöskään tunne Yhdysvaltojen vapaussotaa, joten erilaisten kenraalien ja muiden kuuluisuuksien nimillä ei ole minulle suurtakaan merkitystä.

Toisekseen viimeksi kirjan loppuratkaisu jätti niin pahan maun suuhun, että en halunnut koskea koko sarjaan pitkällä tikullakaan, ennen kuin tiedän, miten siinä käy. Nyt kun olen lukenut myös sarjan seuraavan osan, kestän myös loppuratkaisun.

Luiden kaiussa seurataan Jamien ja Clairen elämää 1700-luvulla, kun he yrittävät epätoivoisesti päästä Skotlantiin, mutta sodan melskeissä se ei ole aivan helppoa. Brianna ja Roger ovat lapsineen palanneet 1900-luvulle, eikä sopeutuminen ole kenellekään heistä kovin helppoa. Lisäksi kerrotaan lordi John Greysta enemmän kuin varsinaisissa Matkantekijä-kirjoissa yleensä - tämä oli minusta hyvä uutinen, koska olen pitänyt lordista kertovista kirjoista kovasti. Myös lordin poika William saa omat lukunsa kirjassa. Lisäksi seurataan kveekarisisarusten Denzellin ja Rachelin matkaa vapausarmeijan mukana. Aika paljon sattumia mahtuu mukaan, mitä on kohtalaisen vaikea uskoa. Välillä muistutetaan, että jos täällä sodan melskeissä joutuu erilleen, niin ei välttämättä koskaan löydä toisiaan - ja silti kaikki nämä hahmot törmäilevät toisiinsa aivan yhtenään.

Enni Mustonen: Järjen ja tunteen tarinoita

Nimettömät (2004) aloittaa Enni Mustosen historiallisen sarjan Järjen ja tunteen tarinoita. Hilma Maria Perämäki ja Anna Sofia Ahlstedt saapuvat molemmat Augusta Ahlstedtin huusholliin: Hilma piiaksi ja Anna tätinsä luokse kortteeriin opintojensa ajaksi. Tytöt ystävystyvät, vaikka heidän elämänsä ovatkin toisenlaiset. Hilma on topakka kotiapulainen, joka kuitenkin haksahtaa raittiusiltamissa tuliseen puhujaan Artturiin. Anna etenee opinnoissaan, mutta ei löydä vakavaa rakkautta.

Mustasukkaiset (2005) jatkaa tarinaa. Hilma elättää perhettään ompelijana ja Anna on saanut vapautuksen sukupuolestaan ja opiskelee yliopistossa.

Lipunkantajat (2006) taas kertoo sortovuosista ja naisten noususta Suomen ensimmäiseen eduskuntaan. Ja nämä kolme kirjaa kertovat oikeastaan pääpiirteittäin sarjan tarinan. Poliittinen liikehdintä eri puolilla, joka huipentuu vaaleihin ja eduskunnan valitsemiseen ja erityisesti naisen asemaan.

Sidotut (2007) kertoo vielä viimeisen osan verran Hilma Marian ja Anna Sofian kohtaloista. Hilma perheineen lähtee Amerikkaan kun tie kotimaassa näyttää nousevan pystyyn. Anna puolestaan päätyy järkiavioliittoon, joka osoittautuu erehdykseksi melkein saman tien.

Parittomat (2008) hyppääkin ajassa reilusti eteenpäin, sillä siinä eletään jo lähes nykyaikaa. Päähenkilö Salla on Hilman tyttärentyttärentytär, joka kohtaa aivan sattumalta kesänviettopaikassaan Tommin, joka taas on Annan perillisiä. Eletään EU-Suomessa, jossa Tommi pyörittää luomutilaa ja Salla saa kesätöitä tilojen tarkastajana ja tekee samalla väitöskirjaa aiheesta. Jännittävää huomata, miten jo lyhyt ajallinen etäisyys saa itseasiassa Parittomatkin tuntumaan historialliselta romaanilta. Vai kuinka usein kesämökillä vielä nykyisin kaihotaan kiinteän yhteyden tai edes mokkulan perään, jotta saadaan tietokoneelta sähköpostit luettua? Kirjassa myös skypetetään ahkerasti ja sekin on tainnut vähentyä merkittävästi whatsappin tulon ja älypuhelimien yleistymisen myötä.

Koko sarja on erinomaista viihdettä, tällä lukukerralla pidin yllättävän paljon myös sarjan viimeisestä osasta. Suurelta osin ehkä siksi, että tiesin varautua siihen, ettei viimeinen osa jatka suoraan Hilman ja Annan tarinaa.

Klassikkohaaste: Anni Swan: Ollin oppivuodet

Ollin oppivuodet kuuluu Anni Swanin klassikkokertomuksiin. Olen osan näistä lukenut lapsena, mutta en ainakaan muistanut kirjan juonta. Kirjan kirjoittamisesta on 100 vuotta ja omakin kirpputorilta löytynyt painokseni on lähes 40 vuotta vanha. Onhan tarina toki pateettinen ja loppukohtaus nykysilmin ehkä vähän liikaa, mutta silti kirja oli miellyttävää luettavaa. Kyyneleetkin tulivat lukijan silmiin Ollin kurjaa kohtaloa surressa.

Kahdeksanvuotias Olli, kartanon perillinen, karkaa kotoa pienen tappelunujakan jälkeen. Itsekäs ja hemmoteltu poika komentelee kaikkia eikä siedä sitä, että häntä rangaistaan. Pahaksi onnekseen hän tapaa karkumatkallaan Kaarle-serkun, joka näkee tilaisuuden saada vanhan sukulaisen perintö itselleen, jos Ollin uskottaisiin kuolleen.

Olli päätyy Tukholmaan epäpätevän suutarin perheeseen ja häntä kielletään puhumasta taustastaan, koska väitetään toisen pojan kuolleen tappelussa, jossa Olli oli ennen kotoa karkaamistaan. Monien vuosien ja jännittävien käänteiden jälkeen Olli pääsee lopulta palaamaan kotiin ja perhe, joka on surrut kuollutta Ollia, yhdistyy jälleen.

Lukijaa muistutetaan kuitenkin säännöllisesti, että Olli on rehellinen ja tunnollinen poika, joka poissa kotoa viettämiensä vuosien aikana oppii monta arvokasta läksyä. 

"-Niin, niin, Olli, sanoi hän, - nämä ovat olleet ankaria oppivuosia sinulle. Itse taivaan Herra on ollut mestarisi ja kovalla hän on pitänyt oppipoikaansa."

Eikä riitä, että Olli on oppinut läksynsä, vaan myös vanhemmat ovat henkisesti kasvaneet pojan viisi vuotta kestäneen poissaolon aikana.

" - Katsopas, Olli, sanoi äiti, - ennen sinun katoamistasi olin itsekäs nainen, joka vain ajatteli omia lapsiaan ja oman kodin onnea. Kun sinä olit poissa, aukenivat silmäni näkemään muutakin, ja nyt rakastan kaikkia lapsia, varsinkin niitä, jotka ovat köyhiä. "

Löytyisipä Ollin oppivuodet myös kuunnelmana Ylen Elävästä arkistosta, jos kuuntelu kiinnostaa. Itse kuitenkin luin kirpputorilta löytyneen painoksen. Ja pidin muuten kovasti! Toinenkin Anni Swanin klassikkokertomus odottaa jo kotonani lukijaansa...

Osallistun tällä postauksella myös kirjabloggaajien Klassikkohaasteeseen, joka onkin lähes ainoita tämän vuoden haasteitani.

Antti Heikkinen: Kehveli

- Miten moni tietää sinun olevan elossa?
- Yks Saastamoinen, mutta se ei tiedä minun nimeäni. Ja yksi maalaisukko tietää. Se kyllä luulee minun olevan salaisissa tehtävissä ja vievän Mannerheimille nauriita.
- Nauriita? isä toisti.
- Voi kauheata, onko sinusta tullut hullukin, äiti parahti.

Kehveli lähti mukaani lomalukemiseksi. Mitä tästä nyt voi sanoa? Olen pitänyt Antti Heikkisen aiemmista romaaneista aika lailla, Kehveli ei selvästikään noussut samalla tavoin suosikikseni. Kehveli elää omassa vaihtoehtotodellisuudessaan, eikä se ollut minun juttuni lukijana. Mutta toisaalta, joku toinen lukija varmasti arvostaa sitä enemmän. Sillä Heikkisen kielenkäyttö on sujuvaa ja taitavaa ja myös tarinankerronta sujuu hyvin.

Sujata Massey: Murha Bombayssa

Sujata Masseyn Murha Bombayssa (2019) olikin mielenkiintoinen tuttavuus. Perveen Mistry, ensimmäinen intialainen nainen, joka työskentelee lakimiehenä. Tosin hänellä ei ole lupaa työskennellä oikeudenkäynneissä, mutta muutoin hän työskentelee isänsä lakimiestoimistossa. On vuosi 1921 ja Perveen on opiskellut Oxfordissa. Hänellä on myös itsellään omia kokemuksia, joiden vuoksi hän on erityisen kiinnostunut naisten oikeuksista.

Mistryn lakitoimisto on saanut tehtäväkseen hoitaa varakkaan Omar Faridin testamentin. Kun Faridin kolme leskeä haluavat luovuttaa perintönsä hyväntekeväisyyteen, Perveen haluaa keskustella heidän kanssaan. Koska naiset elävät eristyksissä, eivätkä voi vakaumuksensa vuoksi tavata miehiä, Perveen on koko Intian ainoa lakimies, joka voi päästä keskustelemaan heidän kanssaan. Kun tapahtuu murha, Perveenin on pakko selvittää, mistä on kyse, jotta viattomia naisia ja lapsia ei käytettäisi hyväksi.

Kuuntelin kirjan  äänikirjana.

Sari Luhtanen: Murusia

Emmi halasi Liliä ja he olivat vähän aikaa ihan hiljaa. Hän ei ollut osannut edes kuvitella, että Lilin täydellisessä elämässä oli jokin särö. 

Emmi ja Lili ovat olleet parhaat ystävykset lapsesta saakka. Nykyisin Emmi työskentelee kotitalousopettajana ja Lili on menestyvän miehensä kannustamana jäänyt kotiäidiksi lasten syntymön jälkeen. Lapset tosin aloittavat jo koulun, joten nyt ehkä viimeinkin olisi aika jollekin muulle. Emmi ja Lili järjestävät tarkkaan suunniteltuja ruokailtoja ystävilleen ja vedonlyönnin seurauksena he päätyvät järjestämään ravintolapäivää.

Kun ravintopäivässä yllättäen vierailee huippukokki, joka tarjoaakin töitä Emmille eikä Lilille, on soppa valmis.

Tässä chick-lit-romaanissa mielestäni ystävyys on tärkeämmässä roolissa kuin romanttinen rakkaus, vaikka kyllä sitäkin sivutaan. Hyvän mielen luettavaa!

Diana Gabaldon: Lumen ja tuhkan maa

Oli vielä punnittava valintoja, tehtävä ratkaisuja ja ryhdyttävä toimiin. Paljonkin. Mutta tänä yhtenä päivänä, yhden tunnin aikana, yhden ainokaisen ilmoituksen johdosta me olimme astuneen sodan kynnyksen yli.

Kuten Diana Gabaldon aikamatkustaja-sarjan edellisessäkin osassa, Tuliristissä, tälläkin kertaa keikutaan yhä Amerikan Yhdysvaltojen itsenäisyystaistelujen kynnyksellä. Frasierit ovat puolensa valinneet - ehkä johtuen 1900-luvulta 1700-luvulle siirtyneiden perheenjäsenten vinkistä. On kuitenkin vaikeaa valita juuri se puoli, jota muut Ylämaalta siirtyneet eivät ole valinneet. Myös Jamie Fraser on sitäpaitsi vannonut valan Iso-Britannialle. Vangittuna ja pakotettuna, mutta valan yhtä kaikki. Voiko sen rikkoa?

Sodan läheisyydestä huolimatta Lumen ja tuhkan maa oli jotenkin seesteinen lukukokemus, huomattavasti enemmän kuin edellinen osa. Perhe on pääasiassa yhdessä ja ainakin suurin piirtein turvassa. Kuvioissa pyörähtää myös entuudestaan tuntematon aikamatkustaja.

Olen etsinyt oikeaa kronologiaa kirjoille Dianan Gabaldonin omilta nettisivuilta ja kirjojen suomennoksia Wikipedian suomenkielisiltä sivuilta.

1. Muukalainen
2. Sudenkorento 
3. Matkantekijä
   Lordi John ja Hellfire-klubi (kirjassa Lordi John ja paholaisen korttipakka)
   Lordin yksityisasia
   Lordi John ja riivaajatar (kirjassa Lordi John ja paholaisen korttipakka)
   Lordi John ja veitsenterän veljeskunta
   Lordi John ja sotilaan haamu (kirjassa Lordi John ja paholaisen korttipakka)
   Armeijan käytäntö (kirjassa Tulivana)
   Skottilainen vanki
   Lordi John ja zombien vitsaus (kirjassa Tulivana) 
4. Syysrummut 
5. Tuliristi 
6. Lumen ja tuhkan maa 
7. Luiden kaiku 
8. Sydänverelläni kirjoitettu
   Lehtenä pyhäinpäivän tuulessa (kirjassa Tulivana)
   Välitila (kirjassa Tulivana)
   Kokemattomat (kirjassa Kokemattomat ja muita kertomuksia)

Jessica Townsend: Meinioseppä. Morriganin kutsumus

Morriganin tarina jatkuu. Viimeksi hän voitti itsellelleen paikan Meineikkaassa seurassa eikä häntä enää uhkaa karkoitus kotivaltioon, jossa kuolema uhkaa kirottua lasta.

Mutta ei asia ole niin yksinkertainen. Morrigan uskoi saavansa yksiköstään kahdeksan sisarta ja veljeä, mutta vain hänen ystävänsä Pihlaja on hänen puolellaan. Muut pelkäävät meinioseppää, koska edellinen meinioseppä on tehnyt paljon pahaa. Lisäksi koulutus, jota Morrigan saa, on yhtä tyhjän kanssa: hänelle opetetaan pelkästään menneiden meinioseppien pahoja tekoja.

Morriganin kohtalo jännittää lukijaa: saako hän yksikkönsä voitettua puolelleen? Palaako paha meinioseppä, jonka Morrigan kohtasi jo edellisessä osassa? Ja kuka kiristää Morriganin yksikköä?

Anne Tyler: Äkäpussi

"Minähän sanoin sinulle, että Pjootor on verraton miekkonen! Tiesin, että tajuaisit sen lopulta! Hän sanoi, että teillä oli ihana, ystävällismielinen käynti ruokaostoksilla."
Kate mulkaisi Pjotria pahansuovasti.

Äkäpussi on nykyaikaan tuotu toisinto Shakespearen näytelmästä. Pidin kirjasta yllättävän paljon, se oli nopealukuinen ja herttainen välipala. Alkuperäisteosta en ole tokikaan lukenut, joten vertailu ei onnustu. 

Kate asuu yhdessä tutkijaisänsä ja pikkusiskonsa kanssa ja pyörittää taloutta hajamielisen ja omalaatuisen isänsä toiveiden mukaan. Taloudessa esimerkiksi syödään pelkkää käytännöllistä muhennosta päivästä toiseen. Kun tutkija-isän apulaista uhkaa häätö työviisumin vanhennuttua, keksii isä ehdottaa Katelle avioliittoa miehen kanssa, jotta heidän tutkimuksensa voisi jatkua.

Enni Mustonen: Metsäkukkia asfaltilla

Erkin kanssa ei pelottanut koskaan, vaikka oltaisiin oltu liikkeellä myöhään yöllä. Jollain merkillisellä tavalla tunsin oloni aina turvalliseksi hänen kanssaan. Erkki hommasi aina kyydin jos myöhästyin viimeisestä raitiovaunusta. 

Metsäkukkia asfaltilla jatkaa Koskivuori-sarjaa. Edellisen osan lukemisesta on jo hieman enemmän aikaa, joten kaikki aiempien osien tapahtumat eivät enää olleet selkeänä mielessä.

Nyt on siirrytty jälleen uuden sukupolven pariin 1950-luvulla. Kauppaneuvoksen tytär Eeva lähtee Helsinkiin yliopistoon opiskelemaan ja Koivikon torpan Sirkka pääsee Helsinkiin harjoittelijaksi hattuliikkeeseen.

Nuoret päätyvät olympialaisten stadionin kanttiiniin töihin, mikä muuttaa molempien elämän suuntaa. Sirkka tapaa Erkin, joka työskentelee sähkömiehenä ja tivolissa. Eeva puolestaan rakastuu unkarilaiseen Istvániin, joka on jatkuvan silmälläpidon alaisena, koska joukkueen jäsenten pelätään loikkaavan länteen.

 Jälleen kerran sarjassa päästään mukaan todistamaan maailmaa mullistavia tapahtumia. Kerronta tempaa mukaansa ja odotan jo kovasti sarjan viimeisen osan lukemista.

Enni Mustonen: Sotaleski

Enni Mustosen uusin historiallinen romaani, Sotaleski, jatkaa Kirstin tarinaa. Eletään sotavuosia. Kesällä 1939 Kirstin aviomies Iivo, on lähtenyt vapaaehtoisena linnoitustöihin Karjalan kannakselle. Kirsti matkustaa kymmenvuotiaan tyttärensä kanssa tapaamaan Iivoa. Heidän tarinansa ja kohtalonsa kietoutuvatkin yhteen siellä tapaamiensa ihmisten kanssa.

En tunnu oikein tietävän, mitä Sotaleskestä sanoa. Se oli aivan yhtä hyvä, yhtä koukuttava kuin sarjan aiemmatkin osat. Ehkä jopa parempikin. Ehkä jopa niin, ettei minulla tunnu olevan aiheesta mitään uutta sanottavaa.

En ole lukenut sarjan aiempia osia uudelleen vielä kertaakaan. Olin ajatellut tehdä sen sitten kun sarja on valmis ja voin lukea sen kokonaisuudessaan. Jatkoa on kuitenkin lupailtu vielä useamman osan verran. Saa nähdä maltanko odottaa, vai aloitanko jossain vaiheessa uusintaluvun Kirstin äidin Idan  ja Kirstin tarinoista.

Kirsi Pehkonen: Juuret Jylhäsalmella

Kirsi Pehkosen Jylhäsalmi sarja on saanut jatkoa. Keskiössä on uudet hahmot ja jälleen sympaattinen, romanttinen tarina. Sanoisin, että ihanaa luettavaa kesäiseen sadepäivään. Tai miksei hellepäiväänkin...

Emppu on lomautettuna työstään ja tulee kuluttamaan aikaa ystävänsä perheeseen Jylhäsalmelle. Emppu törmääkin kylässä vanhoihin tuttuihin, ja myös uusiin tuttavuuksiin, kuten erääseen yksinhuoltajaisään Pauliin. Pidin siitä, miten rakastumista alustettiin yhteisillä kiinnostuksen kohteilla ja sillä että parilla oli hauskaa yhdessä. Harvoissa romanttisissa kirjoissa on niin.

Aiemmat osat: Sydämen asioita Jylhäsalmella ja Jylhäsalmella salamoi, joista välittyi sama lempeä, kesäinen tunnelma kuin uusimmastakin Jylhäsalmi-kirjasta.

Agatha Christie: Idän pikajunan arvoitus

Dekkariviikon kunniaksi kuuntelin äänikirjana Agatha Christien klassikoromaanin Idän pikajunan arvoitus. Olen myös aiemmin katsonut 2017 julkaistun elokuvan Idän pikajunan arvoitus, joten varsinaisesti yllätyksenä loppuratkaisu ei tullut. Toki myös itse kirjan olen lukenut aiemmin, mutta siitä on varmaan 20 vuotta aikaa. Nyt tartuin uudempaan suomennokseen, ja pidin siitä kyllä. Pidin myös siitä, että alussa oli suomentajan kommentti mm. niistä haasteista, joita suomennustyöhön oli liittynyt. Esimerkiksi se, että Poirotin puhekieli ei ole alkukielelläkään virheetöntä, vaan hänen käyttämillään sanonnoilla on haluttu tuoda esiin hänen ulkomaalaisuuttaan. Sanonnat saattavat puolestaan viitata julkaisuajankohtana käytössä olleisiin englanninkielisiin sanontoihin, jotka ovat jo aikoja sitten kadonneet. Siksi suomentaminen ei ole aina ollut helppoa. Mutta hyvin suomentaja Jaakko Kankaanpää hommasta suoriutuu.

"Idän pikajunan matka tyssää keskellä yötä lumikinokseen Balkanilla. Ylellinen juna on vuodenaikaan nähden yllättävän täysi, mutta aamuun mennessä matkustajia on yksi vähemmän: amerikkalainen miljonääri Ratchett löydetään hytistään kuolleena, kaksitoista tikarinpistoa rinnassaan. Koska viranomaiset eivät lumimyrskyn vuoksi pääse paikalle, Hercule Poirotia pyydetään tutkimaan murhaa. Belgialaisetsivän maailmankuulut aivosolut saavat ratkaistavakseen suljetun huoneen mysteerin: uhrin ovi oli salvattu sisäpuolelta, eikä lumessa junan ympärillä näy minkäänlaisia jälkiä. Kuka kirjavasta matkustajakaartista voi olla murhaaja?" Kuvaus kustantajan WSOY:n sivuilta.

Harvakseltaan Christien salapoliisiromaanit kestävät näköjään myös uusintaluvun. Jätin vastikään erään toisen kirjailijan dekkarin kesken liian verisenä ja kuvailevana, mutta Christien kanssa ei ole sitä ongelmaa! Sopivaa kesälukemista siis perinteistä pitävälle lukijalle.

Äänikirjan kuuntelin tällä kertaa Nextory-palvelusta, johon otin kokeilujakson. Kirjaston e-kirjapalveluun ja jonottamiseen verrattuna on tietysti kätevää, että on paljon kirjoja käden ulottuvilla, mutta onkohan se kaltaiselleni lukijalle vähän liiankin kätevää? Perhe ei pidä siitä, että kuljen kotona jatkuvasti luurit korvilla enkä kuule mitä minulle sanotaan, eikä liian kiinnostavien e-kirjojen lukeminen tabletin tai puhelimen näytöltä taida olla sosiaalisen toiminnan kannalta yhtään sen parempi. Harkitaan vielä. Plussana palvelussa onnistuu kirjanmerkkien käyttäminen sekä äänikirjoissa hidastaminen (0,75x) ja nopeuttaminen (2x saakka). Muutenkin sovellus tuntuu toimivalta.

Taavi Soininvaara: Koston komissio

"Tiedätkö minkälaista ihmistä voi kutsua kusipääksi?" Ratamo kysyi.

Riitta kohotti kulmakarvojaan.

"Sellaista, joka on juuri poistunut huoneesta."

Vaikka pidänkin Taavi Soininvaaran Arto Ratamosta kovasti, niin jokin tässä Koston komissiossa tökki. Ehkä se oli ajankuva, jossa vastustettiin Euroopan unionin laajentumista. Kirjan sitominen tällaiseen isoon ajankohtaiseen asiaan toimii hyvin juuri sillä hetkellä, mutta 17 vuotta myöhemmin tunnelman tavoittaminen on aika vaikeaa. 

Sakalainen EU-komissaari ammutaan ja paikalta löytyy viittaus tsaarinajan suomalaiseen salamurhaan. Rikossarja jatkuu Sevillassa ja Caprilla, ja tutkijoiden on vaikeaa saada tolkkua siitä. Paikalta löytyvät vihjeet viittavaat kaikki suomalaisiin vanhoihin poliittisiin murhiin. 

Tässä osassa muuten Arto seurustelee turvallisesti aiemmista osista tutun Riitan kanssa ja selviääpä sekin, kuinka Arton ex-anoppi Marketta ja Supon päällikkö Jussi Ketonen päätyivät yhteen.

Postaukseni osallistuu Dekkariviikon haasteeseen, jota isännöi tänä vuonna Lukeva peikko.

Arto Ratamo -sarja
Ebola-Helsinki 2000
Inferno.fi 2001
Koston komissio 2002
Ikuisesti paha 2003
Vihan enkeli 2004
Pimeyden ydin 2005
Marsalkan miekka 2006
Jumalten sota 2007
Toinen peto 2013
Teräsarkku 2014
Haukka ja kyyhky 2015
Venäläinen vieras 2016
Neljäs valtakunta 2017
Darwinin seitti 2018

Mazo de la Roche: Näkemiin Jalna

Edellisen osan pettymyksen jälkeen Näkemiin Jalna vetää taas paremmin. Kirjan alkuperäinen nimi, Wakefield's Course (1941), toimii minusta paremmin kuin käännös, mutta tämän sarjan suomennetut nimet ovat muutenkin vähän huonoja. Tämä osa on suomennettu 1949. Sarjaa on aikanaan kirjoitettu sekalaisessa järjestyksessä, ja tämä, kronologisessa järjestyksessä 11. kirja on kirjoitettu kahdeksantena. Edellisenä, siis seitsämäntenä, on kirjoitettu Jalnan kevät, jolloin Renny palasi ensimmäisestä maailmansodasta. Melkein pitäisi tsekata, oliko siinä aloitettu muutama langanpää, joita tässä osassa sitten solmittiin, koska siihen käsitykseen nyt jäin.

Eletään toisen maailmansodan uhan alla. Wakefield on päätynyt näyttelijäksi Lontooseen, ja tapaa siellä unelmiensa tytön Mollyn. Wakefieldin kämppiksenä asuu hänen veljensä Finch, joka edellisessä osassa sairasti vaikeaa masennusta ja vietti vuoden ullakolla lukittujen ovien takana eikä voinut sietää erityisesti vaimoaan Sarahia silmissään. Hän ei ole tavannut Sarahia sen jälkeen, mutta nyt Sarah järjestää asian niin he tapaavat kahden kesken jälleen.

Perheensä harmiksi ja pettymykseksi Finch päätyy jälleen elämään yhdessä vaimonsa kanssa. Entäpä Wakefieldin rakkaus sitten? Siihen tulee yllättäviä esteitä. Tätä käännettä en muuten muistanut nuoruuteni lukukierrokselta! Väittäisinpä tätä melkein yhdeksi erikoisimmista tässä sarjassa, ja jos sattuisi lukemaan sarjaa satunnaisessa järjestyksessä, niin tämä osa melkein kannattaa lukea (muutoin en kyllä tiedä suosittelisinko tätä ikivanhaa sarjaa ihan oikeasti kenellekään...)

Lista sarjasta kronologisessa järjestyksessä, suluissa julkaisujärjestys. Lähde Wikipedia.

1. Jalnan synty (9)

2. Jalnan aamu (16)

3. Jalnan kotiopettajatar (11)

4. Jalnan nuori Renny (5)

5. Jalnan kevät (7)

6. Jalnan veljekset (13)

7. Jalna (1)

8. Jalnan perhe (2)

9. Jalnan perintö (3)

10. Jalnan isäntä (4)

11. Jalnan kukoistus (6)

12. Näkemiin Jalna (8)

13. Jalnan miehet palaavat (10)

14. Rennyn tytär (12)

15. Kosijoita Jalnassa (14)

16. Juhlat Jalnassa (15)

Katri Sisko: 30 ennen 30

Kuuntelin Katri Siskon chick-lit-romaanin 30 ennen 30 äänikirjana kirjaston palvelusta. Erinomaista hyvän mielen viihdettä kotitöiden parissa tai vaikka lenkkiseuraksi (en tosin kirjaa kuunnellessani valitettavasti ehtinyt lenkille, vaikka mieli teki, kun sankarittaren lenkkeilykunto kasvoi kohisten).

Elina on kolmenkympin kriisiä poteva sinkku, joka 29-vuotispäivänään päättää, että nyt on vuosi aikaa pistää elämä kuntoon. Hän tekee ystäviensä kanssa listan tehtävistä asioista. Se lenkkeilykin liittyy listan asioihin. Yksi Elinan omalla listalla korkeimmista asioista on rakastua. Sitä ennen pitäisi siis löytää se unelmien mies. Voisiko se löytyä niinkin läheltä kuin omalta työpaikalta?

Huomasin nyt, kun ryhdyin kirjoittamaan tätä postausta, että näköjään kirjailija Katri Sisko on julkaissut romaaninsa omakustanteena. Katri Sisko pitää kirjailijablogia Kirjoittamisen kepeä sietämättömyys, missä avaa taustoja enemmän ja kertoo myös jatko-osan olevan tulossa. Jään kuulolle, sillä ehdottomasti haluan palata Elinan seuraan vielä!

Maria Turtschaninoff: Helsingin alla

Nide puhui totta. Hän ei ollut ihminen. Alva ei tiennyt, mikä hän oli, mutta ihminen hän ei ollut, se oli helppo nähdä.
Nide oli sanonut, että Alva kuului hänen maailmaansa. Ja jollei Nide ollut ihminen, se merkitsi sitä, ettei hänkään...

Tartuin kirjaan Helsingin alla (2012), koska osa Maria Turtschaninoffin kirjoissa on ollut aivan valtavan upeita lukukokemuksia. Kaikki eivät, mutta enhän voi tietää etukäteen, mihin tämä asettuisi.

Helsingin alla sijoittui ehkä omalla asteikollani puoliväliin. Ei siinä mitään vikaa ollut, mutta kirja tuntui jotenkin tosi pitkältä ja välillä minun oli vaikeaa edetä lukemisessa.

Alva ei muista varhaislapsuudestaan mitään, mutta hän pyrkii kovasti muistamaan kaiken nykyisessä elämässään. Ja vaikka hän saa kummallisia viestejä, joissa käsketään muistaa, ei hän silti muista lapsuuttaan ennen tuloaan nykyiseen perheeseensä. Kun outo nahkatakkinen poika Nide lupaa näyttää hänelle hänen oikean kotinsa, Alva päättää seurata Nideä maan alle. Helsingin alla sijaitsee toinen kaupunki, Alistadi, joka Niden mukaan on Alvan koti. Joel, Alvan koulutoveri, näkee Alvan katoamisen ja loikkaa perään.

Käänteitä kirjassa riittää, eikä kukaan tiedä, mikä on totta ja kehen voi luottaa. Mutta ehkä ne luotetuimmat kuitenkin jäävät rinnalle kaiken tapahtuneen jälkeen?

Jessica Townsend: Nevermoor - Morriganin koetukset

"Meineikkaat sopimukset ovat laittomia", isoäiti sanoi löydettyään viimein äänensä, "meinion väärinkäytön lain mukaan. Sinut pitäisi pidätyttää."
"No, se on sitten paras tehdä nopeasti, koska minulla on aikaa vain muutama minuutti", Jupiter sanoi kyllästyneen kuuloisena. Hän katsoi kelloaan. "Morrigan, meidän täytyy todellakin lähetä. Aika loppuu."

Nevermoor - Morriganin koetukset aloittaa uuden nuorten fantasiasarjan, joka on itseni lisäksi lumonnut myös monet muut. Sarjan toinen osa on ilmestynyt suomeksi, ja lisäsin jo itseni kirjaston varausjonoon, joka ei onneksi ollut tuskallisen pitkä.

Morrigan on yksi kirotuista lapsista. Kirotut lapset tuovat huonoa onnea kaikille kenen kanssa puhuvat ja jopa ketä katsovat. Morriganin maailmassa ajanlasku poikkeaa meidän ajanlaskustamme selvästi. Onnettomuudekseen Morrigan on syntynyt ehtooyönä, joka tapahtuu 12 vuoden välein. Ja siitä syystä hän on kirottu, ja siksi hän tulee kuolemaan kun ehtoo seuraavan kerran vaihtuu. Yllättäen se tapahtuukin vuoden etuajassa, hänen 11 syntymäpäivänään. Samana päivänä, kun Morrigan on yllättäen saanut jopa neljä koulutustarjousta tapahtumassa, jossa kaikki nuoret eivät saa yhtään tarjousta, osa saa yhden ja joku onnekas kaksi. Mutta neljä - ei ikinä. Paha vain, että isä pitää Morriganin kouluttamista turhana, tämä kun on kirottu ja tulee kuolemaan.

Jos kaipasin vakuutusta siitä, että tämä on kirja minun makuuni, se tapahtuu siinä vaiheessa kun Jupiter Pohjoinen, yksi tarjouksen antaneista, saapuu keskelle perheen illallispöytää noutamaan Morrigania mukaansa. Perhe vain odottaa Morriganin kuolemaa ja osa on jopa helpottunutkin asiasta - kirotusta lapsesta on aiheutunut vuosien mittaan aikamoisia hankaluuksia ja taloudellisia menetyksiä, mutta Jupiter saapuu eikä suostu kuuntelemaan vastaväitteitä. Siitä huolimatta Jupiter jää hieman etäiseksi kirjan edetessä, mutta kyllä hän Morriganin puolella tuntuu olevan loppuun saakka.

Asetelmassa on kieltämättä paljon samaa kuin Harry Pottereissa ja vertailua tekee jo senkin vuoksi, että sarjaa on markkinoitu sillä. Yksinäinen kaltoinkohdeltu lapsi, joka pääsee taikamaailmaan, jossa kaikki on toisin. Kyllä. Mutta kyllä Nevermoorissa on omaa ainutlaatuista viehätystään.

Morriganin koetukset jätti poltteen lukea lisää, onneksi sarjan seuraava osa on jo ilmestynyt!

Becky Albertalli: Minä, Simon, Homo Sapiens

Vieläkin hykerryttää, ja mieli tekee sanoa vain: oi! Ihan uskomaton kirja, jota en voinut päästää käsistäni, tai tässä tapauksessa, koska kuuntelin äänikirjaa, korvistani. Perhe yritti puhua minulle, mutta en kuullut, koska minun oli aivan välttämätöntä kuulla ensin, miten Simonin oikein käy.

Simon on homo, muttei ole kertonut siitä vielä kenellekään. Paitsi sähköpostitse ja anonyyminä tuntemattomalle Bluelle, jonka henkilöllisyydestä Simon tietää vain sen, että tämä käy samaa koulua ja on samalla vuosikurssilla. Simonin koulutoveri Martin pääsee vahingossa näkemään Simonin sähköpostitilin, ja alkaa kiristää tätä. Martin on nimittäin ihastunut Abbyyn, Simonin ystävään, ja haluaisi päästä tämän lähelle. Simon ei välitä, vaikka hänen salaisuutensa paljastuisikin, mutta mitä jos Blue lakkaa viestittelemästä hänelle enää?

Simon ei halua draamaa eikä että asioista tehdään suurta numeroa, mutta draamaa ja suurta numeroa tässä kirjassa piisaa.

Meni välittömästi myös "voisin lukea uudestaan" - listalleni. Aivan upea lukukokemus, ja aion ehdottomasti hankkia myös kirjasta tehdyn elokuvan nähtäväkseni.

Edit. 26.5. Ja katsoinkin elokuvan Love, Simon eilen illalla. Se oli pettymys. Kirja on huomattavasti parempi kuin elokuva, jossa ratkaisevia kohtauksia on muokattu tosi epäuskottavalla tavalla. Lue siis kirja!