Sara Medberg: Kreivin käsivarsilla

Isabella vastusti sankarillisesti halua polkea jalkaa. Hän ei ollut koskaan tavannut ärsyttävämpää miehenpuolta! Kreivi Constantin oli ylimielinen, omavaltainen ja salaperäinen. Miksei hän suostunut kertomaan, mistä kaikessa oli kysymys?

Olen lukenut aiemmin Sara Medbergin Holhokin ja selvästi samat teemat toistuvat. Molemmissa jostain ilmestyy yhtäkkiä kaukainen holhooja nuoreksi naiseksi kasvaneelle orpotytölle. Molemmissa sankaritar, kyseinen orpotyttö on saanut epäsovinnaisen kasvatuksen. Kreivin käsivarsilla (2016) kirjan sankaritar Isabella asuu lähinnä palvelijan asemassa tätinsä kartanossa, kun yhtäkkiä myrskyisenä syysiltana kartanoon saapuu muukalainen, joka ilmoittaa olevansa Isabellan holhooja ja ottavansa hänet mukaansa. Alkaa vauhdikas pakomatka, eikä Isabella tiedä, mihin heillä on yhtäkkiä kiire, ja mitä he oikein pakenevat. Vielä kummallisempaa on kun, kun holhooja, kreivi Constantin ilmoittaa Isabellan olevan vaarassa ja ainoa keino pelastaa hänet on avioitua kreivin kanssa. Kreivi tosin ei etsi romanttista avioliittoa, vaan haluaa säilyttää tietyn etäisyyden heidän välillään.

Pidin aiemmin lukemaani Holhokkia salaisesti humoristisena kirjana, ja Kreivin käsivarsilla vaikuttaa hieman totisemmalta. Vaikka myös Isabella ottaa reippaasti asiat omiin käsiinsä, on hän ehkä kuitenkin enemmän kreivin vietävissä kuin nykynainen soisi. Siksi historiallisen romantiikan kirjoittaminen onkin varmasti vaikea laji: nykylukijalla on kaikenlaisia vaatimuksia, joita on taatusti erittäin vaikea toteuttaa, kun yrittää samalla kirjoittaa historiallista, edes jotenkuten uskottavaa romaania.

Kreivin käsivarsilla viihdyttää helppolukuisena ja onnellisena rakkaustarinana romanttista lukijaa.

Katie Kirby: Kuppi nurin - Kirja epätäydellisille vanhemmille

No niin, nyt kun olemme tulleet siihen tulokseen, että pikkulapset voivat olla ihan helvetin hankalia, sinua varmasti kiinnostaa tietää, mitä niille sitten pitää tehdä. Minun vinkkini on viedä heidät pariksi tunniksi päiväkotiin, jotta saat olla ihan yksin pimennetyssä huoneessa edes pari tuntia. Jos kaipaat lisää neuvoja, sori. Kannattaa etsiä jokin toinen opaskirja.

Britti-äiti Katie Kirby on pitänyt blogia Hurrah for Gin vanhemmuudesta, ja hänen huomioistaan ja tikku-ukkopiirroksistaan on koottu kirja Kuppi nurin - kirja epätäydellisille vanhemmille.

Enimmäkseen pidin kirjan teksteistä ja huomioista kovasti. Tunnistin monta kohtaa omakseni. On kuitenkin jotain, mitä en tunnista, enkä ainakaan tunnusta. Alkoholinkäyttö vinkataan monessa kohtaa pelastuskeinona. Ehkä se on suomalaista puritaanisuutta, mutta minun on vaikea yhdistää vauvanhoitoa ja viinin naukkailua yhteen. Ajattelin, että se on vitsi, ja tehokeino, mutta onpa kirjaan  mahdutettu kokonainen luku "Lapset ja krapula - yök". Luvussa annetaan ymmärtää, että kirjoittaja saattaa jäädä yllättäen juhlimaan ilman että puoliso edes tietää. Silloin hän vain päättelee vaimon olevan laulamassa karaokea ja juhlimassa villisti. Täh? Valitan, mutta sen kaltainen spontaanius ei mielestäni oikein sovi lapsiperheen elämään, oli sitten kyseessä äiti tai isä.

Mutta annoin alkoholiviittausten soljua ns. toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos - paitsi pitäisikö lukemisesta puhuessaan puhua silmistä eikä korvista? Muut huomiot olivat mielestäni joka tapauksessa osuvia ja lohdullisia.

Ehkä helpottaa kuulla, että tämäkin on pelkkä vaihe kuten kaikki muukin vanhempana olemisessa. Tosin se on pitkä, loputtomalta sokkelolta vaikuttava vaihe, jota seuraa - muut tykkäävät muistuttaa sinua siitä - kahta kauheampi vaihe.

Janet Evanovich: Lean mean thirteen

"Are we fighting?"
"Am I yelling and waving my arms?"
"No."
"Then we aren't fighting."

Kun tajusin, ettei Janet Evanovichin Stephanie Plumista kertovaa dekkarisarjaa todellakaan ole suomennettu loppuun, jouduin siirtymään englanninkielisiin alkuperäisteoksiin. Se ei toisaalta tee ollenkaan pahaa kielitaidolleni, joten en valita. Lean mean thirteen (2007) on helppolukuista kieltä, ja tarinassa on helppoa pysyä mukana.

Stephanie on jo pidempään pyörinyt kahden miehen välillä: on-off-poikaystävä Morellin ja vaarallisen Rangerin. Heidän lisäkseen hänen elämässään on ollut kolmaskin mies: ex-aviomies Dickie. Dickie rysähtää takaisin Stephanien elämään, kun Stephanie järjestää Rangerin pyynnöstä kohtauksen miehen työpaikalla ja asentaa samalla jäljityslaitteen (vai kuuntelulaitteen? Tässä kohtaa täytyy myöntää, että vakoojasanastoni on hieman puutteellinen) Dickieen.

Kun Dickie sitten katoaa ja häntä epäillään murhatuksi, ex-vaimo Stephanie, joka on juuri riidellyt Dickien kanssa, on ykkösepäilty. Stephanie tietenkin itse tietää, ettei ole syyllinen, mutta kuka sitten on?

Osallistuu Kaikilla kielillä -lukuhaasteeseen. Haasteessa on tavoitteena lukea kirja kaikilla osaamillaan kielillä. Englanti oli helppo, ruotsi on jo työn alla.
Lisäksi osallistuu Jatkumo - sarjakirjojen lukuhaasteeseen.

Aiemmat Stephanie Plum -postaukseni:
Kahdeksan kaunista
Yhdeksän hyvää
Kymmenen oksalla
Yhdestoista hetki
Twelve sharp

Riikka Ala-harja: Kahden maan Ebba

Viime viikolla isä lähetti mulle viestin, ettei se haluaisi olla näin paljon musta erossa. Että sillä on niin kova ikävä, että toisessa maassa asuminen tuntuu rangaistukselta. 
Mä en osannut vastata siihen.
Enkä mä vastannutkaan.

Kahden maan Ebba (2017) kiinnosti minua kovasti luettuani siitä muutamia blogiarvioita ja se kyllä lunasti odotukset. Ebba kulkee kahden maan väliä, sillä Ebba ja äiti asuvat Suomessa ja isä Saksassa. Matkaan isän luokse on lähdettävä silloinkin, kun se ei yhtään sopisi, kuten koulun tanssiaispäivänä, kun haluaisi vain nauttia odotettujen tanssiaisten jälkitunnelmista ja jutella seuraavana päivänä koulussa kavereiden kanssa kaikesta. Mutta Ebba matkustaakin samana iltana Saksaan.

Tällä kertaa lentäminen onkin yllättävän mukavaa, kun samalle lennolle osuu toinenkin isänsä luokse matkustava lapsi.

Kahden maan Ebba on sopivan pituinen ja kuvaa Ebbaa ja hänen ajatuksiaan elävästi. Omille, vähän Ebbaa nuoremmille lapsilleni en Ebbasta lukenut, mutta olisin saattanut lukea, jos kahdessa kodissa eläminen olisi syystä tai toisesta heillä mielessä. Kirjassa ei ole sellaisia teemoja, joiden vuoksi välttelisin lukemista nuoremmille lapsille, nyt kirjaa ei luettu lähinnä pituuden vuoksi.

Helmet-lukuhaaste 47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta.

Veera Vaahtera: Kevyesti kipsissä

Seinustalla oli matala kirjakärry. Laahasin itseni kärryn luokse, otin siitä tukea ja pudottauduin jalkaa varjellen sen taakse piiloon. 

Pidin pääni alhaalla ja kipsin kirjakärryn takana, toivoin parasta, ja yhtäkkiä minua alkoi vastustamattomasti naurattaa. Voisi elämä tietysti olla helpompaakin, ajattelin. Saattaisi olla yksinkertaisempaa, jos opettelisi puhumaan ihmisten kanssa.

Veera Vaahteran Kevyesti kipsissä (2016) on juuri sopivaa sairaslomaluettavaa. Kevyttä, helposti nieltävää ja aiheuttaa vain mukavia ajatuksia. Lotta on lukutoukka, joka keskittyy lähinnä lukemiseen. On onni, että hän on löytänyt työpaikan - kirjaston vahtimestarina - jossa joutoaikana voi sitä harrastaa. Mutta kirja kädessä ja silmät kirjassa Lotta kävelee vahingossa auton alle ja loukkaa jalkansa.

Kun samaan aikaan yläkerran mummo on unohtanut veden valumaan, joutuu Lotta evakkoon siskon luokse. Ja niin elämään ilmaantuu yhtäkkiä kaksikin kiinnostavaa miestä: Jiri, jonka kanssa voi keskittyä kaikessa rauhassa lukemiseen, ja Olle, joka on suorastaan ällöttävän sosiaalinen. Kumpi heistä kannattaisi valita?

Helmet-lukuhaaste: kirjassa luetaan kirjaa.

Nora Roberts: Lasisaari

Tekisipä hän mitä hyvänsä ja miten ja missä tahansa, hän ei voisi koskaan asettua aloilleen pidemmäksi aikaa kuin noin vuosikymmeneksi. Hän ei voisi koskaan solmia pysyviä tai edes löyhiä siteitä muihin ihmisiin, koska jonkin ajan kuluttua he kummastelisivat miestä, joka ei vanhentunut päivääkään.
Ja niille, jotka toivoivat kuolemattomuutta, hän antaisi vielä kerran neuvon: varo mitä toivot.

Nora Robertsin uusin romanttinen trilogia päättyy Lasisaareen (2018). Sarjan aiemmat osat: Kohtalon tähdet ja Huokausten poukama.

Oli arvattavissa, että kuusikon jäljellä olevat henkilöt - kuolematon Doyle ja ihmissusi Riley - päätyvät yhteen. Kuusikon tehtävänä on etsiä kadonneet kolme tähteä, joista kaksi on jo löytynyt. Ei liene epäilystäkään siitä, etteivät he onnistuisi tehtävässään, vaikka hommaa hankaloittaakin paha Nerezza-jumalatar, joka pyrkii saamaan tähden heiltä. Jotenkin sankarit tuntuvat rutinoituneelta taisteluihin Nerezzan kanssa, ja tähtien löytämiseenkin heillä on jo selvä rutiini.

Vaikka Lasisaari on yllätyksetön, niin se on silti kelpo viihdettä romantiikan nälkään ja tarjoaa sopivasti (muttei liikaa) jännitystäkin.

Osallistuu Helmet lukuhaasteeseen (kirjassa käy hyvin) ja Jatkumo - sarjakirjojen lukuhaasteeseen.

Diana Gabaldon: Syysrummut

Kersantti oli alkanut napittaa sotilastakkiaan. Hän katseli herkeämättä Jamieta. "Kuulinkin jo, että joku Fraser on tullut kuppaamaan Cameronin rouvaa River Runin tilalle", hän sanoi. Turpeat huulet värähtivät ilkeästi. "Sinähän se ilmeisesti olet, vai kuinka?"

Viimeksi jätimme Clairen ja Jamien rannalle nauttimaan selviytymisestään. Nyt he ovat aloittaneet hitaan vaelluksensa etsien omaa paikkaansa Amerikan siirtokunnissa. Claire pelkää menettävänsä Jamien, jos tämä palaa Skotlantiin, sillä omassa ajassaan Claire on nähnyt Jamien hautakiven. Mutta ei Amerikkaan jääminenkään ongelmatonta ole, sillä itsenäisyystaistelu on vasta tulossa. Se sota ei ole Jamien eikä Clairen, mutta voiko siltä välttyä, jos rakentaa elämänsä siirtokuntiin?

Käy ilmi, että heillä on jopa vaihtoehtoja: he voivat jäädä Jamien tädin tilalle River Runiin tai saada maata vuorilta ja perustaa sinne oman paikan.

Omassa ajassaan Brianna kaipaa äitiään Clairea ja rakentaa hyyyvin hitaasti suhdetta Rogeriin, joka oli paikalla, kun Claire palasi 200 vuotta ajassa taakse päin. Ja kun Brianna sitten löytää lehtileikkeen, jonka mukaan Claire ja Jamie ovat menehtyneet tulipalossa, päättää hän lähteä menneisyyteen varoittamaan heitä. Roger lähtee hänen peräänsä, mutta eihän se ihan niin helppoa ole.

Olen etsinyt oikeaa kronologiaa kirjoille Dianan Gabaldonin omilta nettisivuilta ja kirjojen suomennoksia Wikipedian suomenkielisiltä sivuilta.

1. Muukalainen
2. Sudenkorento
3. Matkantekijä
• Lordi John ja Hellfire-klubi (kirjassa Lordi John ja paholaisen korttipakka)
• Lordin yksityisasia
• Lordi John ja riivaajatar (kirjassa Lordi John ja paholaisen korttipakka)
• Lordi John ja veitsenterän veljeskunta
• Lordi John ja sotilaan haamu (kirjassa Lordi John ja paholaisen korttipakka)
• Armeijan käytäntö (kirjassa Tulivana)
• Skottilainen vanki
• Lordi John ja zombien vitsaus (kirjassa Tulivana)
4. Syysrummut
5. Tuliristi
6. Lumen ja tuhkan maa
7. Luiden kaiku
8. Sydänverelläni kirjoitettu
• Lehtenä pyhäinpäivän tuulessa (kirjassa Tulivana)
• Välitila (kirjassa Tulivana)
• Kokemattomat (kirjassa Kokemattomat ja muita kertomuksia)

Helmet-lukuhaaste: Kirjan nimessä on vain yksi sana.
Jatkumo - sarjakirjojen lukuhaaste.

Nordberg Jenny: Kabulin tyttöjen salaisuus

Zahralla on sangen selvä käsitys siitä, mikä erottaa pojat ja tytöt toisistaan. Ennen muuta ero on siinä, miten he elävät elämäänsä. ... "Naiset istuvat aina neljän seinän sisällä ja puhuvat. Puhuvat ja puhuvat. Niin se on. Koska heiltä puuttuu vapaus. He eivät pääse ulos tekemään mitään. Niinpä he vain puhuvat."

Toimittaja Jenny Nordberg on ruotsalainen toimittaja, joka törmäsi Afganistanissa vaiettuun ilmiöön: tyttöihin, joita kasvatetaan väliaikaisesti poikana. Pojat ovat toivottuja, ja äiti on epäonnistunut, ellei onnistu synnyttämään perheeseen vähintään yhtä poikaa. Mutta jos yksi tytöistä puetaankin ja kasvatetaan pojaksi, vähentää se koko perheeseen kohdistuvaa painetta saada poikalapsi. Sitä paitsi poika - tai pojaksi puettu tyttö - vetää puoleensa uusia poikia, ja on siis siten todennäköisempää synnyttää seuraavaksi poika. Pojaksi pukeutuneen tytön on myös mahdollista työskennellä vaikkapa apulaisena kaupassa ja siten helpottaa perheen taloudellista tilannetta.

Nordberg lähtee tutkimaan asiaa ja tapaa Afganistanissa useita poikia, jotka ovatkin tyttöjä; sekä naisia, joita on kasvatettu poikana. Jotkut ovat sopeutuneet muutokseen takaisin tytöksi tai naiseksi hyvin, kaikille se ei ole niin helppoa.

Nordberg avaa kirjassa sitä, kuinka kyse ei niinkään ole sukupuolesta, vaan olettamuksista ja käyttäytymissäännöistä, joita Afganistanissa sukupuoleen asetetaan. Tytöt kertovat ruotsalaiselle toimittajalle, ettei hänelle voisi opettaa enää mitään poikana olemisesta: toimittaja katsoo jo suoraan silmiin ja kävelee rehvakkaasti pää pystyssä. Kuin mies. Toisin kuin heidän yhteiskunnassaan, missä tyttöjen oletetaan liikkuvan pää painuksissa.

Kabulin tyttöjen salaisuus maalaa väkevän kuvan kulttuurista, jossa naisen asema on olematon, mutta perheet löytävät silti keinot antaa tytöillensä jotain enemmän. Suosittelen lukemaan.

Helmet -lukuhaaste: Kirjan kansi on yksivärinen.

Robert Galbraith: Pahan polku

"Varo sitä maastotakkista."
"Olet säikky."
"Totta helvetissä olen", Strike sanoi ja veti tupakka-askin valmiiksi esiin. Edessä oli lyhyt kävely metroasemalle. "Meille lähetettiin hitto vie jalka."

Robert Galbraith on J. K. Rowlingin salanimi, joka kerrotaan kirjassa avoimesti, joskaan sitä ei käytetä kannessa markkinointina. Se ei liene tarpeen, sillä Galbraithin Cormoran Strikestä kertovat dekkarit seisovat kyllä omilla jaloillaan.

Yksityisetsivä Cormoran Strike ja hänen kollegansa Robin Ellacott jatkavat tutkimuksiaan. Tällä kertaa uhka kohdistuu erityisesti Robiniin, jolle toimitetaan paketissa katkaistu jalka. Joku vaanii Robinia, mutta tavoittelee ehkä nimenomaan Strikea. Onko se joku Striken menneisyydestä? Poliisi ei kiinnostu Striken epäilyistä, joten Strike ja Robin aloittavat omat tutkimuksensa.

Samaan aikaan Robinin jo kertaalleen lykätyt häät lähestyvät. Hänen sulhasensa on huolissaan Robinin ja Striken läheisestä yhteistyöstä ja vaarallisesta työstä. Kirjassa jännitetään myös sitä, saavatko Robin ja hänen sulhasensa selvitettyä ongelmat, ja kuinka häiden käy.

Käen kutsu
Silkkiäistoukka

Helmet lukuhaaste: Kirjan nimessä on adjektiivi.