Kaikilla kielillä -lukuhaaste

Bibbidi Bobbidi Book -blogissa aloitettiin keväällä Kaikilla kielillä -lukuhaaste ajalle 13.3.-30.11.2018. Innostuin aiheesta kovasti ja päätin ainakin yrittää osallistua haasteeseen. Haastekohtia oli viisi: suomi, englanti, ruotsi, joku muu kieli, jota osaat ja kieli, jota et vielä osaa. Näistä viimeinen kohta jäi suorittamatta, vaikka olisikin ollut hienoa hakea kirjastosta lasten kuvakirja vaikka saameksi tai jollain muulla täysin vieraalla kielellä.

1. Lue kirja suomeksi 
• Ainoa taivas, joka teki kauniilla mutta ei liian koukeroisella kielellään ja tarinallaan minuun valtavan vaikutuksen.
2. Lue kirja englanniksi 
• Lean mean thirteen, turvallinen valinta. Janet Evanovichin huumoridekkareita, joita olen lukenut aiemminkin englanniksi. Ja sarjan seuraavakin osa on jo odottamassa.
3. Lue kirja ruotsiksi 
• Damaskus Sölvesborg, kirjaston nuortenosastolta satunnaisesti etsitty kirja, joka osoittautui yllättävän mukavaksi valinnaksi. Kieli oli helppoa ja sitä oli sujuvaa lukea myös tällaisella puutteellisella ruotsinkielen taidolla. Myös tarina oli ajankohtainen ja kiinnostava.
4. Lue kirja jollakin muulla kielellä, jonka osaat 
• Heute heisse ich Jakob! Tiesin heti, että haluan yrittää lukea myös saksaksi jotain helppoa. Saksan kielen opintoja on takana lukion kolme vuotta, ja välillä kieli oli aika unohduksissa. Duolingo-sovellus kännykässä on palautellut kieltä mieleen, ja oli mukava yllätys, miten helppo oli lukea lastenkirjaa saksaksi. 
5. Lue (lasten)kirja kielellä, jota et vielä osaa
• Tämä haastekohta jäi sitten toteuttamatta. Harmi kyllä. Mutta voinhan tutustua johonkin vieraskieliseen lastenkirjaan joskus ilman haastettakin!

Kiitos mukavasta haasteesta!

Tuija Lehtinen: Takaisin Sumulaaksoon

Mitä kauempana suvusta olisin, sitä kirkkaampana järkeni säilyisi.

Sumulaakson kartano ei tehnyt minuun erityistä vaikutusta, mutta sen verran taattua viihdettä Tuija Lehtisen viihderomaanit ovat, että jatko-osakin päätyi kyllä lukulistalleni.

Edellisessä osassa seurattiin villikkosisar Elsaa, nyt päähenkilö on hillitty aatelissuvun perillinen Silja. Silja palaa suvun kartanoon Sumulaaksoon, vaikka tietääkin, että isoäidillä Olga Eugeniella ei todennäköisesti ole puhtaita jauhoja pussissaan, kun hän vaatii sitä. Siljalla on rahaa millä mällätä, kuten koko suvulla ja Silja pohtiikin, että voisi ostaa asunnon mistä maailman kolkasta tahansa. Sumulaaksosta lähteminen on toki järkevää, ja koko kirja onkin vain sen odottelua, milloin se tapahtuu, ja tuleeko kuvioihin joku potentiaalinen mies Siljalle. Tosin Takaisin Sumulaaksoon ei ole sillä tavalla romantiikkakirjallisuutta, että siinä keskityttäisiin miehen metsästykseen. Miehiä kyllä pyörii ympärillä, mutta Silja heitä tuskin huomaa.

Takaisin Sumulaaksoon on hauskaa, helppolukuista viihdettä, ja sellaisena aivan paikallaan.

Donna Leon: Tuntematon ihailija

Kukkien synnyttämä tunne oli järjetön: ne olisi pitänyt tulkita hänen lahjakkuutensa ylistykseksi, kiitokseksi hienosta esityksestä. Mutta hän aisti niissä uhkaa ja jotain vieläkin vahvempaa, jotain mikä lähenteli hulluutta, vaikka hän ei käsittänyt, miksi tuli ajatelleeksi niin.

Tuntematon ihailija jatkaa Donna Leonin venetsialaisesta komisario Brunettista kertovaa pitkää sarjaa. Luin kesällä uusimman osan Nuoruuden lähde, ja silloin taisin huomata ainakin yhden osan jääneen välistä. No, nyt se puute tuli paikattua. Komisario Guido Brunetti on tuttu ja turvallinen perheenisä, jonka vaimo on intohimoinen lukija. Vaimo Paola toivoo perheen olevan välillä poissa kotoa, jotta voisi lukea samalla kun syö. Voin jotenkin samaistua tuohon tunteeseen!

Tuntemattomassa ihailijassa kuuluisaa laulajatarta piinaa sinnikäs ihailija, joka lähettää kukkia, mutta liikaa. Ihailija tuntuu myös tietävän laulajattaresta liikaa, mikä tuntuu aivan liian ahdistavalta.

Essi Ihonen: Ainoa taivas

Ajattelin, että jos yli 80-vuotias tuttava suosittelee nuortenkirjaa, niin siinä on jotain. Ja niin olikin. Ainoa taivas (2018) lumosi minut täysin, tavalla, jota harva kirja tekee. Kuuntelin äänikirjana ja olen yhä lähes sanaton. Olen suositellut kirjaa lähes kaikille vastaantulijoille (no en, mutta ystävilleni ainakin). Ainoa taivas ei ole liikaa mitään vaan juuri sopivasti sitä mitä on.

Kirja kertoo 17-vuotiaasta Ainosta, joka on kasvanut esikoislestadiolaisessa perheessä, isän Jumalan pelossa. Aino huomaa lähes yhtäkkiä olevansa kihlautunut Armon kanssa, vaikkei tiedä vielä mitä tulevaisuudeltaan haluaa. Vuoden vanhempi sisko avioituu, mutta hän on sentään rakastunut mieheensä. Aino ei edes tunne Armoa, joten mistä hän voisi tietää, rakastaako tätä?

Ainoa taivas oli täynnä kohtia, joita lainaisin tässä mielelläni, mutta koska kuuntelin äänikirjan, ei tässä tällä kertaa ole lainausta. Ainoa taivas oli kuitenkin niin hyvä, että luen sen mielelläni myöhemmin uudelleen.

Eppu Nuotio: Anopinhammas

Vasta kun kuuma kaakaokuppi on Carmenin edessä, Ellen tohtii kysyä mitä tälle kuuluu. Hän näkee kyllä kaikesta, että syksy on ollut kaikkea muuta kuin kuherruskuukausi. Carmen hakee sanoja pitkään, nieleskelee itkua, pyyhkii silmänsä lautasliinaan ja tarttuu sitten Ellenin käsiin.
"Minua pelottaa", Carmen sanoo.

Ellen Lähde, kasviharrastaja ja marttailija, joka ratkoo joutekseen rikoksia, törmää uuteen mysteeriin, joka saa alkunsa Andalusiassa. Ellen on siellä puutarha-kiertomatkalla, ja päätyy vieraaksi espanjalais-suomalaisiin häihin, jotka päättyvät ikävästi. Sattumalta hääpari asettuu asumaan Suomeen Ellenin lähistölle, joten Ellen kuulee lisää perheen ongelmista. Mutta Ellen auttaa nuortaparia, joten ei hätää.

Anopinhammas jatkaa Ellen Lähteestä kertovaa sarjaa, jonka aloitti Myrkkykeiso.

Tuija Lehtinen: Kuollut jättää jäljen

- Murha ei vanhene koskaan, Lipponen muistutti.
- Oliko se murha? Erja aprikoi. - Kunnas vannoi syyttömyyttään loppuun asti.
- Viaton mies ei pakene, Kalle töksäytti.

Entisen poliisin Erja Revon tutkimukset jatkuvat. Tällä kertaa kyseessä on haaste, joka hänen on selvitettävä, vaikkei tahtoisikaan. Onko hän tehnyt virheen tutkinnassa lähes kaksikymmentä vuotta sitten?

Toisen tutkimuksen yhteydessä hotellihuoneen ovesta löytyy sormenjälki, jota ei pitäisi olla. Sormenjäljen omistaja Lari Kunnas on kuollut Erjan tutkiman jutun yhteydessä vuosia sitten ja asialle on pantu piste. Kunnaksen appiukko oli ammuttu, eikä syyllisestä saatu koskaan varmuutta. Lari Kunnas oli valmistellut petosta, jossa puhaltaa kaikki perheen varat, ja sai surmansa pian appiukon kuoleman jälkeen paon yhteydessä sattuneessa kolarissa. Mutta jos nyt ilmestyy johonkin Kunnaksen sormenjälki, niin onko Kunnas sittenkin elossa, ja mikä on totuus appiukon kuolemasta?

Erja Repo on oma hurmaava erakkomainen itsensä. Erityisen herttaista oli, kun hän saa joulunaikaan lapsivieraan:
Kuvaruudussa näkyi Keiju tonttuhattu päässä. Hän rallatti jotain joululaulua täysin palkein, ja Erja katui, että oli ostanut niin paljon tarjottavaa. Vierailu kestäisi ja kävisi voimille. 

Erja Revon aiemmat tutkimukset:
Väärä vainaja
Viesti menneisyydestä

Osallistuu lukuhaasteeseen Jatkumo - sarjakirjojen lukuhaaste.

Maijaliisa Dieckmann: Väläys pimeässä

Etsin kirjastosta äänikirjoja työmatkoja varten, ja nappasin mukaani lasten- ja nuortenkirjan Väläys pimeässä - Louis Braille ja pistekirjoituksen tarina. Tarina on rakennettu kahteen tasoon: toisalla eletään nykyaikaa suomalaisen näkövammaisen Leon mukana. Leo käy tavallista koulua näkevien luokkakavereiden kanssa ja tutustuu pistekirjoitukseen ja samalla kuulijalle kerrotaan näkövammaisen nuoren koulutiestä, apuvälineistä ja opetuksesta. Leon opettaja taas kertoo oppilailleen tarinaa Louis Braillesta, joka keksi pistekirjoituksen.

Louis Braille sokeutui onnettomuudessa kolmevuotiaana. 10-vuotiaana hänen perheensä lähetti hänet sokeainkouluun Pariisiin, jotta Louis saisi mahdollisuuden elättää itsensä. Siihen aikaan sokeiden oli mahdollista lukea itsenäisesti vain kallista ja harvinaista kohokirjoitusta, jota koko sokeainkoulussa oli vain kolme kirjaa. Olihan oltava jokin toinen keino saattaa tieto kaikkien sokeiden saataville! Louis Braille sai oman pistekirjoitusjärjestelmänsä valmiiksi 15-vuotiaana, ja kirjoittamisen lisäksi pistekirjoitusta voi hyödyntää matematiikassa ja musiikissa pistenuottien avulla. Braille-kirjoitus tosin yleistyi vasta keksijänsä kuoleman jälkeen.

Väläys pimeässä on lähinnä tietokirja pistekirjoituksen historiasta, ja myös näkövammaisten nuorten koulunkäynnistä vuonna 2010. Mutta sellaisena se oli oikein mielenkiintoinen ja kolmen tunnin pituisena myös suhteellisen nopea ja helppo kuunneltava. Vaikka alku oli vähän tihkas, tarina imaisi mukaansa ja kuuntelin kirjan loppuun mielelläni. Pistekirjoituksen arvo sokeille on sitä paitsi mittaamaton vielä nykypäivänäkin, kun myös muita tapoja tiedonsaantiin on paljon.