Sivut

sunnuntai 4. elokuuta 2019

Enni Mustonen: Järjen ja tunteen tarinoita

Nimettömät (2004) aloittaa Enni Mustosen historiallisen sarjan Järjen ja tunteen tarinoita. Hilma Maria Perämäki ja Anna Sofia Ahlstedt saapuvat molemmat Augusta Ahlstedtin huusholliin: Hilma piiaksi ja Anna tätinsä luokse kortteeriin opintojensa ajaksi. Tytöt ystävystyvät, vaikka heidän elämänsä ovatkin toisenlaiset. Hilma on topakka kotiapulainen, joka kuitenkin haksahtaa raittiusiltamissa tuliseen puhujaan Artturiin. Anna etenee opinnoissaan, mutta ei löydä vakavaa rakkautta.

Mustasukkaiset (2005) jatkaa tarinaa. Hilma elättää perhettään ompelijana ja Anna on saanut vapautuksen sukupuolestaan ja opiskelee yliopistossa.

Lipunkantajat (2006) taas kertoo sortovuosista ja naisten noususta Suomen ensimmäiseen eduskuntaan. Ja nämä kolme kirjaa kertovat oikeastaan pääpiirteittäin sarjan tarinan. Poliittinen liikehdintä eri puolilla, joka huipentuu vaaleihin ja eduskunnan valitsemiseen ja erityisesti naisen asemaan.

Sidotut (2007) kertoo vielä viimeisen osan verran Hilma Marian ja Anna Sofian kohtaloista. Hilma perheineen lähtee Amerikkaan kun tie kotimaassa näyttää nousevan pystyyn. Anna puolestaan päätyy järkiavioliittoon, joka osoittautuu erehdykseksi melkein saman tien.

Parittomat (2008) hyppääkin ajassa reilusti eteenpäin, sillä siinä eletään jo lähes nykyaikaa. Päähenkilö Salla on Hilman tyttärentyttärentytär, joka kohtaa aivan sattumalta kesänviettopaikassaan Tommin, joka taas on Annan perillisiä. Eletään EU-Suomessa, jossa Tommi pyörittää luomutilaa ja Salla saa kesätöitä tilojen tarkastajana ja tekee samalla väitöskirjaa aiheesta. Jännittävää huomata, miten jo lyhyt ajallinen etäisyys saa itseasiassa Parittomatkin tuntumaan historialliselta romaanilta. Vai kuinka usein kesämökillä vielä nykyisin kaihotaan kiinteän yhteyden tai edes mokkulan perään, jotta saadaan tietokoneelta sähköpostit luettua? Kirjassa myös skypetetään ahkerasti ja sekin on tainnut vähentyä merkittävästi whatsappin tulon ja älypuhelimien yleistymisen myötä.

Koko sarja on erinomaista viihdettä, tällä lukukerralla pidin yllättävän paljon myös sarjan viimeisestä osasta. Suurelta osin ehkä siksi, että tiesin varautua siihen, ettei viimeinen osa jatka suoraan Hilman ja Annan tarinaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti