Amanda Vaara: Heti vapaa

Amanda Vaaran Majatalo Villa Venla -sarja jatkuu kolmannella osalla. Olen pitänyt hurjasti edellisistä kahdesta, ja Heti vapaa (2019) jatkaa sujuvasti siitä, mihin viimeksi jäätiin.

Venla saa tietää olevansa raskaana Jörnille, jonka on kuitenkin heittänyt ulos elämästään kaikkien tämän kertomien valheiden takia. Turvaverkot tuntuvat muutenkin kaatuvan, kun läheiseksi tulleen naapurin Ilonan kanssa on tullut välirikko, joka ei ota selvitäkseen. Ex-mies Henri ehdottaa paluuta yhteen, mutta mikä on oikein ehdotuksen taustalla?

Mukavaa ja viihdyttävää luettavaa itsenäisestä Venlasta ja tämän perhe-elämästä. Ja opettavainenkin kirja on näin talven liukkaiden aikaan: muistakaa hiekoittaa pihat!

Anniina Mikama: Taikuri ja taskuvaras

Jännittävä ja yllättävä fantasiaromaani. Tarina sijoittuu Helsinkiin vuoteen 1890. Mina asuu kadulla ja elättää itsensä varastelemalla. Hän jää kiinni varastettuaan kummallisen metalliesineen hienolta herralta, mutta yllättäen mies ei annakaan häntä ilmi vaan tarjoaa töitä. Työhön kuuluu äreän pyörätuolia käyttävän vanhuksen avustamista.

Iso talo, johon Mina muuttaa, on täynnä ihmeitä - ja salaisuuksia.

Loppuratkaisu pääsi yllättämään minut. Avoimia kysymyksiä jäi paljon ja haluan ehdottomasti lukea lisää.

Édouard Louis: Ei enää Eddy

Jokainen päivä oli raastava, sillä ihminen ei hevillä muutu. En ollut se kovis, joka olisin halunnut olla. Olin kuitenkin ymmärtänyt, että vain valheen avulla saatoin rakentaa uuden totuuden. 

Olin lukenut kehuvia arvioita Keltaisessa kirjastossa julkaistusta romaanista Ei enää Eddy. Se osoittautui olevan kaikkien niiden arvoinen.

Eddy kasvaa 1990-2000 lukujen taitteessa Ranskassa, köyhässä näköalattomassa kylässä, jossa on vaikeaa olla erilainen. Ja Eddy valitettavasti on, vaikkei haluaisi olla. Hän on liian tyttömäinen, puhumattakaan liian kimeällä äänellä, heiluttaa liikaa käsiään ja pahinta kaikesta: hän pitää pojista. Mutta ehkä siitä voisi parantua, jos vain päättää niin?

Ei enää Eddy kertoo köyhyydestä, yhteiskunnasta, ns. sivistyneistön vallankäytöstä sekä suvaitsemattomuudesta ja väkivallasta.

Merri Vik: Käytä järkeäsi, Lotta!

Lotalle sitä aina sattuu ja tapahtuu! Pidin Lotta-kirjoista nuorena valtavasti, ja tavoitan vieläkin sen tunnelman, miksi niin. Käytä järkeäsi, Lotta! ei kuitenkaan mitenkerityisesti innostanut minua tällä kertaa.

Lotta viettää kesää maalla, ja sattumalta samalla suunnalla on aika paljon muitakin sukulaisia ja ystäviä. Ja myös uusia ystäviä. Kesää kuitenkin pilaa Lotan matematiikasta saamat ehdot, minkä vuoksi osa kesäpäivistä on pakko käyttää opiskeluun, mikäli aikoo päästä luokalta.

Erikoista on, että kansi on vaihtunut, ja kansikuva ei siis kuvaa tätä kirjaa, vaan on ilmeisesti Lotta on aina Lotta -kirjan kuvitusta.

Tuija Lehtinen: Tornin naakat

Tuija Lehtisen luoma erakkoluonteinen entinen poliisi Erja Repo jatkaa tutkimuksiaan. Hän matkustaa lomamatkalle ja tutustuu siellä myös muihin suomalaisiin. Yksi heistä saa surmansa epämääräisissä olosuhteissa. Kuoleman uskotaan olevan onnettomuus, mutta kun Erja palaa kotiin, hänen naapurinsa, joka sattuu olemaan uhrin sukulainen, pyytää Erjaa tutkimaan asiaa. Vaikkei Erja paljon välitä muiden mielipiteistä, on hänkin kiinnostunut selvittämään, mistä asiassa oikein oli kyse.

Pidin aiemmista Erja Repo -kirjoista enemmän kuin tästä, nyt ehkä tässä on jotain liikaa.

Johanna Valkama: Jäävuonon ruusu

 Johanna Valkaman Metsän ja meren suku -sarja jatkuu neljännellä osalla Jäävuonon ruusu. Minulle oli iloinen ja virkistävä yllätys, että maisemaa vaihdettiin ihan kokonaan, eikä jatkettukaan jo tutulla kaavalla.

Freydis on Erik Punaisen äpärätytär, joka kuitenkin uskoo syntyneensä kuningattareksi. Kunniaa saavuttaakseen, hän lähtee purjehtimaan veljensä löytämään uuteen maahan, Viinimaahan, eikä matka suju ilman yllätyksiä. Freydisin on otettava mukaan saamaton miehensä, eikä asiat suju suunnitellusti hänen eikä muidenkaan matkalle lähteneiden kanssa.

Aiemmat osat:
Itämeren Auri
Linnavuoren Tuuli
Kaukosaarten Aino

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Nyt tuli tutustuttua melkoiseen lastenkirjaklassikkoon. Astrid Lindgrenin Ronja Ryövärintytär oli minulle käytännössä vieras kirja, pätkän elokuvaa olen nähnyt joskus televisiosta. Nyt kuitenkin lapseni opettaja oli koulussa lukenut kirjaa luokalle ääneen ja syystä tai toisesta kirja oli joko jäänyt kesken tai lapseni ei ollut kuullut loppua. Pitihän tähän sitten tarttua ja kuuntelimme kirjan äänikirjana. Lapset antoivat kirjalle täydet viisi tähteä, joten kyllähän tämä hyvin onnistunut lukukokemus oli.

Ronja asuu äitinsä Loviisan, isänsä Matiaksen ja tämän ryövärijoukkion kanssa Matiaksenlinnassa, joka sijaitsee Matiaksenmetsässä. Ronja on kuin kotonaan metsässä, jossa asuu monenlaisia fantasiaolentoja.
Ronja järkyttyy, kun kuulee isänsä olevan ryöväri, eikä hän hyväksyä ryöstämistä.
Sinä yönä, kun Ronja syntyi, salama iski linnan kahtia. Myöhemmin linnan toiseen puoliskoon muuttaa Matiaksen perivihollinen Borka vaimonsa Undiksen, poikansa Birkin ja oman rosvojoukkionsa kanssa. He nimeävät sen Borkanlinnoitukseksi. Ronja ystävystyy Birkin, vihollisen pojan kanssa. Lapset seikkailevat kaksin metsässä aamusta iltaan, mutta heidän pitää pitää ystävyytensä salassa, sillä heidät isänsä eivät hyväksyisi sitä tai sovintoa ylipäänsä.
Ystävyydelle eivät kuitenkaan isätkään voi mitään.

Sophie Hannah: Kolme neljästä

Olen lukenut pari vuotta sitten Sophie Hannahin aiemmat Hercule Poirot -mysteerit Nimikirjainmurhat ja Suljettu arkku. Muistin ihan pitäneeni niistä, mutta nyt lukiessani postaukseni kirjoista huomaan kirjojen herättäneen myös kritiikkiä. Tämä uusin seikkailu, Kolme neljästä ei kuitenkaan herätä ainakaan samaa kritiikkiä (Nimikirjainmurhia pidin toisteisena ja kummassakaan Poirot ei tuntunut aivat elävältä), joten uskoakseni Kolme neljästä on kolmikon paras teos.

Poirot tapaa yllättäen eri tilanteissa neljä ihmistä, jotka kaikki kertovat saaneensa häneltä kirjeen, jossa hän syyttää heitä Barnabas Pandyn murhasta. Poirot luonnollisesti tietää kirjeet heti väärennöksiksi, mutta sitä eivät kirjeiden saajat helposti usko.

Poirotin mielenkiinto herää, ja hänen on selvitettävä, mistä on kyse. Tarina etenee mielestäni mukavasti ja sujuvasti, ja vaikkei Sophie Hannah yllä Agatha Christien tasolle, niin tuskin kukaan yltäisi.

Taru ja Tarmo Väyrynen: Vuorileijonan varjo, kooste 2

Löysin Vuorileijonan varjo -sarjan uudelleen vähän vahingossa, mutta ilahduin kovasti tästä löydöstä. Sarjan alkupään osat on kirjoitettu parikymmentä vuotta sitten, mutta fantasiamaailmaan sijoittuvassa sarjassa sillä ei ole väliä. Luin ensimmäiset kolme osaa vauhdilla, eikä vauhtia hidastanut yhtään se, että lukiessani muistin sarjan jatkuvan pidemmälle, ja lisäksi huomasin, että sarjaan on tullut myös kokonaan uusia osia.

Sarja löytyy kirjalijoiden omilta sivuilta maksuttomina e-kirjoina, joten kirjoja pääsee helposti lukemaan. Itse tosin lainasin nämä niteet kirjastosta, uusina painoksina.

Jääsilmä (1998) sijoittuu Vuorimaahan ja kertoo  Vuorimaan armeijan ylipäälliköstä Verrakasta, joka on kantanut jo pitkään syyllisyyttä teoistaan. Uskomattomalla sinnikyydellä hän selviytyy lähes koko perheensä menetyksestä ja hoitaa hellästi ainoaa mitä hänellä on jäljellä, pientä tytärtään Meiraa, joka kasvaa sotilaiden keskellä.

Meira kasvaa ja yllättäen Verraka joutuu vangiksi kaukaiseen Susimaahan. Meira ei hänkään luovuta helposti, vaan lähtee etsimään isäänsä ainoana apunaan sokea nuori parantaja Areno. 

- Olet isäsi arvoinen tyttö, Meira, Lis sanoi. - Toivon, ettet löydä häntä kuolleena, vaan elossa.

Tulisydän (1999) taas sijoittuu Autiomaahan, ja ajallisesti Tulisydän ja sitä seuraava Tuulen tavoittelua tapahtuvat rinnakkain Jääsilmän kanssa. Klaanipäällikkö Ake ja Metallin jumalan ylipappi Dotar yrittävät parhaansa mukaan rakentaa oikeudenmukaista yhteiskuntaa vahvasti orjuuden varaan rakentuneesta Autiomaasta. Se ei ole ihan helppoa, kun vielä luontokin vastustaa uudistuksia sateettomuudellaan.

- Tasataan se, mitä meillä on, ja kuollaan sitten yhdessä, kun kaikki on käytetty.

Tuulen tavoittelua (2000) jatkaa Tulisydämen tarinaa ja nämä kaksi kirjaa onkin uudessa painoksessa nidottu yhteen. Aken ja Maleen adoptiolapset ovat kasvaneet jo isoiksi, kun paljastuu, että heistä yksi, Amina, on syntyjään puhdas. Puhtaiksi sanotaan ihmisiä, jotka ovat syntyjään tunteettomia ja haluavat noudattaa vain järjen ääntä. Amina ja hänen sisarensa Enetta kaapataan vangeiksi puhtaiden valtakuntaan ja on vain pieni mahdollisuus saada heidät kunnossa takaisin kotiin.

- Tarkoitin, että kaikilla ihmisillä on ehkä taipumus pahaan, Dotar sanoi. - Siksi meidän on autettava niitäkin, jotka ovat ajautuneet pahimpiin mahdollisiin tekohin. Voisimme itse olla heidän asemassaan, jos olosuhteet olisivat olleet toiset.