Jokainen päivä oli raastava, sillä ihminen ei hevillä muutu. En ollut se kovis, joka olisin halunnut olla. Olin kuitenkin ymmärtänyt, että vain valheen avulla saatoin rakentaa uuden totuuden.
Eddy kasvaa 1990-2000 lukujen taitteessa Ranskassa, köyhässä näköalattomassa kylässä, jossa on vaikeaa olla erilainen. Ja Eddy valitettavasti on, vaikkei haluaisi olla. Hän on liian tyttömäinen, puhumattakaan liian kimeällä äänellä, heiluttaa liikaa käsiään ja pahinta kaikesta: hän pitää pojista. Mutta ehkä siitä voisi parantua, jos vain päättää niin?
Ei enää Eddy kertoo köyhyydestä, yhteiskunnasta, ns. sivistyneistön vallankäytöstä sekä suvaitsemattomuudesta ja väkivallasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti