Enni Mustonen: Unikkoja ikkunassa

Unikkoja ikkunassa on Koskivuori-sarjan viides osa. Tässä osassa päähenkilöinä ovat edellisestä osasta, Metsäkukkia asfaltilla, tutut Sirkka ja Eeva. Koivikon Sirkka palaa kotikyläänsä Sahakylään, nyt neuleyrittäjänä 1960-luvulla jäätyään jo toisen kerran leskeksi. Koskivuoren kartanon tytär Eeva on eronnut suuresta rakkaudestaan ja kirjoittaa kartanossa romaaniaan. Sukujen nuoremmat tytöt pääsevät myös kertomaan tarinansa omalla äänellään.

Unikkoja ikkunassa on vauhdikas ja onnistunut päätös sarjalle.

Taru ja Tarmo Väyrynen: Vuorileijonan varjo, kooste 1

Löysin kirpparilta vanhan, jo unohtamani suosikin. Fantasiatrilogia Vuorileijonan varjo on nuorille kirjoitettua lempeää fantasiaa, jossa kyllä soditaan ja kuollaan ja otetaan nuoria tyttöjä orjiksi, mutta lopulta kaikissa on kuitenkin hyvä puolensa, joka yleensä voittaa. Pahaan vastataan hyvällä ja lopulta pahakin kääntyy hyväksi ja niin edelleen. Ja mikä ettei, sellainen maailma kelpaa kyllä välillä meille aikuisillekin.

Sarjan ensimmäinen osa Kuuman tuulen aika (1996) esittelee Sirpin rauhallisen saarivaltakunnan, jossa uskotaan Kooraan, joka kieltää tarttumasta aseisiin. Paha vain, että naapurivaltiossa Vuorimaassa ollaan sotaisampia ja he päättävät vallata Sirpin, ja mikä sen helpompaa, eihän heillä ole edes aseistettua armeijaa. Tessi, hallitsijan 11-vuotias tytär pääsee pakoon ja joutuu kapinallisten epäviralliseksi johtajaksi. Sirpissä kasvatettu orpopoika Kare uskoo, toisin kuin Tessi, aseelliseen vastarintaan ja nousee johtamaan sitä. Onneksi heillä molemmilla on ystäviä tukenaan.

Toinen osa, Kuningastie (1997), kertoo kuinka Kareta, joka on syntyjään vuorimaalainen kuninkaallinen, taistelee vallasta Vuorimaassa. Osoittautuu, ettei sodassa ole mitään kunniakasta, vaan se on uuvuttavaa ja kaukana sankaritarinoista. Kareta joutuu myös ratkaisemaan, kuinka korjata omia virheitään. Myös tässä kirjassa ystävien tuki on välttämätöntä, sillä sotajoukot eivät luota Karetaan, vaan hänen sotapäälliköihinsä.

Kolmas osa, Tähtien kosketus (1997), matkaa Autiomaahan, josta on kerrottu myös kahdessa aiemmassa kirjassakin. Siellä on vallanhimoinen klaanipäällikkö, joka haluaa alistaa kaikki Autiomaan klaanit ja myös Sirpin ja Vuorimaan.

Eli hyvin sotaisat ovat kirjojen aiheet, mutta ihmisen pyrkimys hyvään kuitenkin nousee kaikessa. Tarina veti edelleen näin pitkän ajan jälkeen hyvin mukaansa, enkä todellakaan muistanut juonenkäänteitä. Enhän nimittäin muistanut edes sitä, että tarina jatkuu trilogian jälkeen! Ja uusiakin osia sarjaan oli kirjoitettu ihan muutama vuosi sitten, ja niitä en siis ole lukenut vielä ollenkaan.

Kirjailijat Taru ja Tarmo Väyrynen ovat muuten antaneet koko sarjan luettavaksi ilmaisina e-kirjoina, joten vaikkei kirjoja omasta kirjastosta löytysi, pääsee silti lukemisen makuun! Ja lisätietoa Vuorileijonan varjon sarjan maailmasta löytyy Kooran linnan kirjastosta.

Minna Lindgren: Kaukorakkaus

Kuuntelin syksyllä marjanpoiminta-aikaan putkeen useamman Minna Lindgrenin eläke-ikäisistä kertovaa kirjaa. Se oli jo vähän liikaa, joten Kaukorakkaus ei enää aivan sellaista tunnetta herättänyt kuin Kuolema Ehtoolehdossa ja Vihainen leski. Mutta kelpo kirja sekin, minulla vain alkoi olla vähän turnausväsymystä.

Nyt näkökulma vaihtuu miesnäkökulmaan. Kauko Koskinen asuu kolmen miehen muodostamassa kommuunissa poikansa ja pojanpoikansa kanssa. Poika toimii Kaukon omaishoitajana, tosin lähinnä paperilla, sillä oikeastaan Kauko on se, joka huolehtii talouden pyykinpesusta ja ruuanlaitosta. Kauko käy päivittäin dementoituneen vaimonsa luona hoitokodissa, kunnes se kielletään. Ylimääräisen ajan Kauko päättää käyttää etsimällä nuoruuden rakastettuaan, jonka nykyistä nimeä tai olinpaikkaa ei tiedä.

Tuija Lehtinen: Pensionaatti Huojuva talo

Tuija Lehtisen tänä syksynä ilmestynyt uutuus Pensionaatti Huojuva talo on aika turvallista Tuija Lehtisen viihdekirjallisuutta. Mukavaa, turvallista luettavaa, jolla ei kuitenkaan ole mitään erityistä annettavaa.

Mariannen mies on jättänyt hänet tekstiviestillä, ja Mariannella on mennyt se ihan ohitse. Hän huomaa asian vasta pari kuukautta myöhemmin, ja uskoo kaikkien tienneen asiasta ennen häntä. Marianne lähteekin keräämään itseään syrjäiselle majakkasaarelle. Ja vaikkei Marianne erityisesti etsi uusia ihmissuhteita, tutustuu hän saarella useisiin uusiin ihmisiin, osaan paremmin kuin toisiin. Pari jännittävää käännettä kirjan loppupuoleen sisältyy ja niin kirjasta jäi ainakin minulle hyvä mieli.

Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo

Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo on valtavan suuri klassikkokirja vuodelta 1813. Mutta olenkohan lukenut sitä aiemmin? Olen kuvitellut lukeneeni sen, mutta nyt epäilen hieman. Ehkä olenkin lukenut vain muita Austenin kirjoja. Tuntemukseni kirjan lukemisen jälkeen voisin tiivistää sanomalla: Ylpeys ja ennakkoluulo on säilyttänyt klassikkoasemansa ihan syystä. Useimmat klassikkokirjat muuten ovat nousseet asemaansa ihan oikeutetusti. Monet kirjat, mitä etukäteen veikkaa tylsiksi vain omien ennakkoluulojensa perusteella, eivät todellakaan ole tylsiä.

Tylsä ei ole Ylpeys ja ennakkoluulokaan. Päähenkilö Elizabeth Bennetin perheessä on isän ja äidin lisäksi viisi naimaikäistä tytärtä. Isän omaisuus menee lähimmälle miespuoliselle perijälle, ja siksi varsinkin äidillä on suuri huoli tytärten tulevista avioliitoista. Isä taas suhtautuu asiaan kuin asiaan hyvin huolettomasti ja hän uskoo asioiden kyllä jotenkin järjestyvän.

Kun naapurustoon ilmestyy uusia rikkaita poikamiesnaapureita, äiti laittaa ison vaihteen päälle, jotta tyttäret pääsevät tutustumaan heihin. Uusi naapuri Bingley osoittautuukin viehättäväksi nuoreksi mieheksi, mutta hänen ystävänsä Darcy ei herätä Benneteissä tai heidän ystävissään kovinkaan lämpimiä tunteita. Pakkaa sekoittaa vielä varuskunnan mukana paikkakunnalle saapunut Wickham, joka on Darcyn vanha tuttu, eivätkä miehet ole kovin lämpimissä väleissä.

Ylpeys ja ennakkoluulo puhutteli minua täyden viiden tähden arvoisesti!

Eva Wahlström: Rajoilla

Huikea tarina huippu-urheilijasta, jota ajaa intohimo omaan tekemiseen. Minä en ymmärrä nyrkkeilystä mitään, mutta Eva Wahlström on toki tunnettu urheilija ja itsellekin jollain tavalla tuttu. En kuitenkaan erityisen tarkasti tunne hänen uraansa. Se ei ole tarpeenkaan tätä kirjaa lukiessa. Rajoilla kertoo mielestäni enemmän intohimosta lajiin ja uhrauksista, joita se vaatii. Ja uhrauksia huippu-urheilu todellakin vaatii. Wahlström kertoo kivuista ja murtumista, joita ei suostu hoitamaan lääkärien suosittamalla tavalla, vaan hänen on päästävä treenaamaan. Hurjaa. Suorastaan käsittämätöntä.

Fiilis kirjan lukemisen jälkeen on ihan sanaton. Mikä on se intohimo, jonka vuoksi on valmis uhmaamaan sairauksia ja luopumaan kaikesta muusta elämästä harjoittelun ja huippu-urheilun vuoksi? Kirja on jo puolenkymmentä vuotta vanha, mutta jos et ole ehtinyt vielä lukea sitä, niin suosittelen ehdottomasti! Vaikka nyrkkeily ei olisikaan sinun juttusi!

Minna Lindgren: Vihainen leski

Kuuntelin kesän aikana useita Minna Lindgrenin ikäihmisistä kertovia äänikirjoja. Ehtoolehto-sarja oli nimenä tuttu, mutta tutustuin siihen vasta nyt. Jätin sarjan lukemisen kuitenkin kesken, kun kirjaston Ellibs-palvelusta sain varaamani Vihainen leski -kirjan vuodelta 2018 lainaan. Äänikirja pääsi yllättämään minut. Tuntui ihan, että kuulinko edes oikein, tai halusinko edes kuulla? Mutta kun pääsin yli 70-kymppisten seuranhaku-kohtausten yli, löysin tekstistä oivaltavuutta. Joten kyllä, pidin myös Vihaisesta leskestä.

74-vuotias Ulla-Riitta on toiminut 12 vuotta halvaantuneen miehensä omaishoitajana. Nyt, miehensä kuoltua Ulla-Riitalla on ensimmäisen kerran mahdollisuus valita itse, mitä hän oikein elämältään haluaa. Hänen lapsensa taas ajattelevat äidille tulleen kertaheitolla vanhuus isän kuoltua - sitä ennen hän kyllä kelpasi hoitamaan omaishoitajan velvoitteet.