Isä kohotti yllättyneenä katseensa. Hän oli unohtanut minut. Nähdessään veren hän tuli luokseni ja laski kätensä olalleni. "Älä huoli, kulta", hän sanoi. "Jumala enkeleineen on apunamme. Eivät ne anna meille käydä kuinkaan."
Opintiellä (2018) on omakohtainen kertomus perheestä, jossa lapsia ei päästetä kouluun. Perhe eristäytyy, sillä koulu on tarpeetonta ja kotona voi oppia riittävästi. Sitä paitsi maailmanloppuun valmistautuminen tärkeämpää, sillä silloin - jos on riittävän hyvin valmistautunut - voi pelastua.
Jos joku joutuu onnettomuuteen tai sairastuu - ja niin käy, sillä lapset joutuvat työskentelemän romuttamolla ilman minkäänlaisia turvatoimia - äidin yrttihoidot parantavat kaiken. Ja ihme kyllä, niin käykin. Äiti pelastaa jopa vaikeasti palaneen isän, joka päätyy julistajaksi ja äidin yrttituotteiden myynti kasvaa räjähdysmäisesti.
Perheenjäsenet sulkevat silmänsä ja kieltävät isoveljen harjoittaman väkivallan, totuus muuttaa muotoaan ja lopulta Tarasta tuntuu, että on mahdotonta tietää, mitä todella tapahtui. Monissa kohdin Tara on haastatellut myös veljiään löytääkseen totuuden siitä, miten tilanne eteni, mutta kaikilla on osin eroavat muistikuvat.
Tara päättää haluta kouluun, lukee sinnikkäästi ja pääseekin opiskelemaan. Vasta siellä hänelle paljastuu, kuinka paljosta hän on tietämätön. Hän ei esimerkiksi koskaan ollut kuullut sanaa holokausti. Sinnikkäästi hän jatkaa opintojaan ja päätyy korkeasti koulutettuna opiskelemaan toiseen maahan saakka.
Opintiellä oli yksi vuonna 2018 lukemistani vaikuttavimmista, kiihkeimmistä kirjoista.
"Isoäidin synti oli vakava", isä sanoi. "Mutta sinun syntisi ovat sitäkin vakavampia, koska sinulle on tarjottu totuus ja sinä olet kääntänyt sille selkäsi."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti