Olinko minä onnellinen? Minulla oli kaikkea, mitä tyttö toivoa saattoi: rakastava perhe, vaikkei se ymmärtänytkään minua, kaunis koti, hienoja vaatteita, vapauksia, joista muut ikäiseni nuoret naiset olisivat olleet valmiit vaikka tappamaan. Miksi sitten olin niin tyytymätön? Miksi minusta tuntui siltä kuin olisin jokaisen tilaisuuden tullen pyrkinyt pakenemaan? Miksi perheen turva sekä asema ja vauraus eivät tuntuneet niinkään turvaverkolta kuin hirttosilmukalta?
Anna Trenowyth toimii toisen maailmansodan aikana vapaaehtoisena sairaanhoitajana ja saa komennuksen viimeiseen paikkaan, johon tahtoisi mennä: kuolleen äitinsä kotikartanoon Nanreath Halliin. Anna ei tiedä äitinsä perheestä mitään, sillä välit ovat rikkoutuneet jo ennen hänen syntymäänsä ja äiti kuoli hänen ollessaan kuuden. Rohkeasti Anna silti matkustaa Nanreath Hilliin, missä hän törmää useampaan kuin yhteen salaisuuteen, mutta saa myös uuden perheen.
Annan tarinaan lomittuu hänen äitinsä Katherinen tarina. Katherinen, joka ei suostu siihen muottiin, jota häneltä odotetaan, vaan etsii rohkeasti oman tiensä aikana, jona se ei ole helppoa.
Nanreath Hallin salaisuudet (2017) on vaikuttava ja vetävä lukuromaani, josta pidin valtavasti.
Helmet-lukuhaaste: Kirjan nimessä on jokin paikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti