Tämä nimenomainen lukemani kappale Muumilaakson marraskuuta on sinänsä minulle itselleni hyvin merkityksellinen. Olen saanut sen lapsena lahjaksi, ja vaikka olinkin eittämättä kova lukija, ei Muumilaakson marraskuu kuitenkaan taida olla se kirja, jonka pariin lapsilukija ensimmäisenä hakeutuisi. Vaikka kirja kyllä näyttää käytössä kuluneelta - ehkä olen sen sittenkin lukenut ja vain unohtanut?
Merkittäväähän Muumilaakson marraskuussa on se, että itse muumit eivät esiinny siinä. Muumilaaksoon saapuu vieraita, jotka kaikki etsivät muumiperhettä, mutta muumit ovat lähteneet. Syksy saapuu, eikä perhettä vain näy. Vieraat etsivät ja kaipaavat muumeja ja käsittelevät pettymystään eri tavoin. Pikkuinen homssu kuvittelee tarinaa olennosta, joka ei pysykään hänen hallinnassaan. Mymmeli haluaa tanssia, Hemuli on puuhakas, Vilijonkka, joka ei pystykään siivoamaan kuten normaalisti, ikivanha Ruttuvaari seurustelee esi-isän kanssa.
Kirjassa oli muutamia oikein osuvia lainauksia, kuten: "Hän ei tiennyt mammasta mitään. Hän ei tiennyt etteivät äidit koskaan saa käyttäytyä huonosti." Hahaa! Juuri siksi rakastan Muumimammaa, koska hän käyttäytyy joskus myös huonosti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti