Nide oli sanonut, että Alva kuului hänen maailmaansa. Ja jollei Nide ollut ihminen, se merkitsi sitä, ettei hänkään...
Tartuin kirjaan Helsingin alla (2012), koska osa Maria Turtschaninoffin kirjoissa on ollut aivan valtavan upeita lukukokemuksia. Kaikki eivät, mutta enhän voi tietää etukäteen, mihin tämä asettuisi.
Helsingin alla sijoittui ehkä omalla asteikollani puoliväliin. Ei siinä mitään vikaa ollut, mutta kirja tuntui jotenkin tosi pitkältä ja välillä minun oli vaikeaa edetä lukemisessa.
Alva ei muista varhaislapsuudestaan mitään, mutta hän pyrkii kovasti muistamaan kaiken nykyisessä elämässään. Ja vaikka hän saa kummallisia viestejä, joissa käsketään muistaa, ei hän silti muista lapsuuttaan ennen tuloaan nykyiseen perheeseensä. Kun outo nahkatakkinen poika Nide lupaa näyttää hänelle hänen oikean kotinsa, Alva päättää seurata Nideä maan alle. Helsingin alla sijaitsee toinen kaupunki, Alistadi, joka Niden mukaan on Alvan koti. Joel, Alvan koulutoveri, näkee Alvan katoamisen ja loikkaa perään.
Käänteitä kirjassa riittää, eikä kukaan tiedä, mikä on totta ja kehen voi luottaa. Mutta ehkä ne luotetuimmat kuitenkin jäävät rinnalle kaiken tapahtuneen jälkeen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti