Sivut

keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Satu Rämö: Islantilainen kodinonni

Lapsiin ei kiinnitetä erityishuomiota siksi, että he ovat lapsia, mutta toisaalta heitä ei myöskään suljeta ulkokehälle siksi, että he ovat lapsia. Lapset ovat kuten muutkin ihmiset. Vähän lyhempiä ja kärsimättömämpiä vain.

Olen seurannut monta vuotta Satu Rämön Salamatkustaja-blogia. Pari vuotta sitten luin Rämön kirjan Islantilainen voittaa aina ja nyt sitten kirjan islantilaisesta perhe-elämästä. Islantilainen kodinonni (2018) kertoo niistä peloista, jota varmaan monikin esikoistaan odottava miettii: muuttuuko koko elämä, onko minuudesta mitään jäljellä sen jälkeen kun muuttuukin yhtäkkiä äidiksi. Mutta Islannissa myös perhe-elämä on mutkatonta ja otetaan vastaan sellaisena kuin se on. Kaikki muuttuu, mutta vain paremmaksi. Lapset tulevat mukaan mihin vain, tarvittaessa myös töihin.


Islannissa naisten tai miesten ei tarvitse tehdä valintaa uran tai lasten välillä. Täällä voi saada molemmat.

Kirjassa avataan myös islantilaisen vanhempainvapaa-järjestelmän taustoja ja vaikutuksia. Ainakin sen osuuden soisin myös suomalaisten päättäjien lukevan ja miettivät sitten uudestaan, voisiko suomalaista järjestelmää uudistaa ja mihin suuntaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti