Mitä kauempana suvusta olisin, sitä kirkkaampana järkeni säilyisi.
Sumulaakson kartano ei tehnyt minuun erityistä vaikutusta, mutta sen verran taattua viihdettä Tuija Lehtisen viihderomaanit ovat, että jatko-osakin päätyi kyllä lukulistalleni.
Edellisessä osassa seurattiin villikkosisar Elsaa, nyt päähenkilö on hillitty aatelissuvun perillinen Silja. Silja palaa suvun kartanoon Sumulaaksoon, vaikka tietääkin, että isoäidillä Olga Eugeniella ei todennäköisesti ole puhtaita jauhoja pussissaan, kun hän vaatii sitä. Siljalla on rahaa millä mällätä, kuten koko suvulla ja Silja pohtiikin, että voisi ostaa asunnon mistä maailman kolkasta tahansa. Sumulaaksosta lähteminen on toki järkevää, ja koko kirja onkin vain sen odottelua, milloin se tapahtuu, ja tuleeko kuvioihin joku potentiaalinen mies Siljalle. Tosin Takaisin Sumulaaksoon ei ole sillä tavalla romantiikkakirjallisuutta, että siinä keskityttäisiin miehen metsästykseen. Miehiä kyllä pyörii ympärillä, mutta Silja heitä tuskin huomaa.
Takaisin Sumulaaksoon on hauskaa, helppolukuista viihdettä, ja sellaisena aivan paikallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti