Kesälukumaraton 17.6. - päivittyvä postaus

Hannan kirjokansi emännöi kesän ensimmäistä lukumaratonia.

Olen kerran aiemmin osallistunut lukumaratoniin ja ainakin se kerta epäonnistui surkeasti. Oli kaikenlaista muuta siinä pahasti esteenä. Niin saattaa olla tänäänkin, mutta aamulla flunssaan sairastunut lapsi sai meidät jäämään kotiin tänään, joten lukuaikaa saattaa löytyä enemmän kuin uskoinkaan. Katsotaan, miten käy!

Aloitin aamulla Dekkariviikon hengessä Donna Leonin Brunetti-dekkarilla Ansionsa mukaan. Kolmessa tunnissa olen edistynyt sivulle 14, joten vauhti ei ole toistaiseksi päätä huimaava. Brunetti on tähän mennessä osoittanut epäluuloisuutensa italialaista korruptiota kohtaan, missä kaikki ovat lahjottavissa ja totuutta ei saa tietää ikinä - toistaiseksi tosin kyse on vain pienestä käsirysystä. Mutta nyt Brunetti on kutsuttu kirjastoon, jonka kirjoista on varastettu sivuja - pyhäinhäväistys!

klo 14.30. Olen lukenut Ansionsa mukaan -kirjaa sivulle 94, istunut pihalla aurinkoisessa keinussa lukemassa. Kesäpäivä tuntuu aivan nautittavalta näinkin.

Tähän mennessä on selvinnyt, että useista korvaamattoman arvokkaista kirjoista on varastettu sivuja, ja joitakin kokonaisia kirjoja on varastettu. Mitään johtolankaa siitä, kuka varas on, ei ole, koska hän on esittänyt väärät henkilöllisyyspaperit. Korruptio, viranomaisten epäluotettavuus ovat jälleen tulleet esille. Brunettin vaimosta on kerrottu, että hän voi keskittyä lukemaan kirjaa, vaikka ympärillä tapahtuisi mitä. Tarina ei oikein vahvasti vielä vie mukanaan, vaikkakin Brunetti on oma hurmaava itsensä. Saatan vaihtaa jossain vaiheessa kirjaa.

klo 15.30. Sivu 132. Tässä välissä olen myös tehnyt voikukkaseppeleen tyttärelleni ja kastellut takapihan kukkia. Kirjassa on mahtailtu Brunettin vaimon vaikutusvaltaisella ja rikkaalla suvulla ja muistutettu lukijaa siitä, kuinka toisenlaisista oloista Brunetti itse on kotoisin. Kirjavarkaus ei ole yhtään lähempänä selviämistä.

klo 18.30 Ystäväni Brunettin kanssa olemme edenneet sivulle 220. Ja haa, kirjavarkauden lisäksi on saatu selittämätön kuolema ja kirjojen katoaminenkin alkaa hahmottua. Jäljellä on viitisenkymmentä sivua ja toivon saavani Brunettin loppuun vielä tänään.

Ilahdutin myös lapsiani lukemalla ääneen "5 kirjani"-nimisen numerokirjan (33 sivua), jossa lapset matkustavat numeroplaneetalle opettamaan sikäläisiä lapsia leikkimään. Numerokirjan jälkeen vielä luetutti, joten luin heille Peppi Pitkätossusta luvun, jossa Peppi kuuraa keittiön lattiaa ja ratsastaa vihaisella sonnilla huviretkellä. Vaikka kirjassa on vähänlaisesti (ja huonoja) kuvia, niin lapsista on hauskaa kuunnella tarinaa. Välillä lukija-äiti on kauhuissaan Pepin edesottamuksista - eivät kai lapseni voi kuvitella, että niin voi oikeasti tehdä? Esimerkiksi kuurata keittiön lattiaa heittämällä lattialle sangollisen kuumaa vettä. Mutta se taitaa olla vain tyhmän aikuisen ajattelua, aikuisen joka on unohtanut miten leikitään. Yritän päästä siitä yli, Peppi Pitkätossu on joka tapauksessa hauskaa luettavaa. Pepistä luettu 16 sivua.

klo 21.30. Brunetti päätökseen. Sivuja 270. Pidin tästäkin Brunetti-dekkarista, mutta kieltämättä on vaikea löytää enää uusia näkökulmia, kun sarja on jatkunut jo 20 vuotta. Voi olla, että silmäilen jotain kirjaa vielä muutaman sivun verran, mutta eiköhän nukkumatti kutsu melko aikaisin tänään lasten sairastelun vuoksi.

klo 22.00. 24 sivua Pessiä ja Illusiaa, jota luen heinäkuun Klassikkohaastetta varten. Jokseenkin hidastempoista luontokuvausta koko kaksi lukua, jotka luin, Pessi ja Illusia mainitaan molemmat vain ohimennen ja keskitytään kihokin ja näsiän sielunelämään.

klo 22.30. Vielä 5 sivua Nicolas Barreaun "Meillä on aina Pariisi" -romaania. Nyt riittää, tämä maraton taisi olla nyt tässä. Yhteensä 324 sivua ja ihan tyytyväinen mieli päivän kulkuun siltä osin.