Me Rosvolat ja Iso-Hemmin arkku

Lasten kanssa lukiessani olen todella nauttinut aiemmista Me Rosvolat -kirjoista. Tosin huomasin kirjoittaneeni syksyllä 2017, että kirja oli hivenen liian raskas nuorimmalle kuuntelijalleni, joka oli silloin viisi vuotias. Mutta ei se mitään, sillä pieni odottelu on tehnyt hyvää ja nyt ei enää ollut sitä ongelmaa. Mutta sen sijaan Iso-Hemmin arkku itsessään on vähän vaativampaa luettavaa kuin aiemmat Rosvola-kirjat. Aiemmin on seurattu Viljan kesää ja viatonta seikkailua Rosvoloiden turvallisessa huomassa, mutta nyt ollaan syksyssä ja seikkailu jatkuu talvenkin ajan.

Rosvoloiden täytyy löytää kuuluisan mutta kadonneen rosvousoppaan osat, ja yhdistää ne. Muutkin rosvosuvut haluavat ne, ja itseasiassa kaikki muut tuntuvat uskovan, että Rosvoloilla on ne jo hallussaan. Ei ole, mutta ne olisi syytä löytää, ja nopeasti. Vilja matkustaa viikonloppuisin Rosvoloiden kanssa etsintäreissuille salaa omalta perheeltään ja joutuu seikkailemaan myös yksin.

Kuuntelimme tämän äänikirjana, ja minusta tuntuu, että minä aikuisena koukutuin tähän kaikkein eniten. Siitä ehkä kertoo se, että minä olen jo kuunnellut myös sarjan seuraavan osan, mutta lapseni eivät... Mutta ehkä odotan kuitenkin lapsiani mukaan ennenkuin jatkan sarjassa taas eteenpäin. Pidin siis kovasti, vaikka tämä ehkä on vähän sellainen "väliosa", joka kuljettaa tarinaa eteenpäin seuraavia osia varten.

Me Rosvolat
Me Rosvolat ja konnakaraoke

Nina LaCour: Välimatkoja

Nina LaCourin Välimatkoja (2018) on kaunista, lähes runollista kieltä. Niin kaunista, että vaihdoin englanninkielisestä äänikirjasta suomalaiseen e-kirjaan, sillä halusin nauttia kielestä - ja toki myös ymmärtää paremmin, mistä on kyse. Uusintalukuun voisin harkita sitä englanninkielistä äänikirjaa, sillä uskon todellakin, että Välimatkoja kestäisi uusintaluvunkin!

Marin on jäänyt New Yorkissa sijaitsevan koulunsa asuntolaan kuukauden mittaisen joululoma ajaksi, sillä hänellä ei ole enää paikkaa mihin mennä. Vaari on kuollut neljä kuukautta sitten, juuri ennen Marinin muuttoa opiskelemaan. Vaari ja Marin asuivat kahden, eikä muuta sukua ole. Eikä Marin ole puhunut vaarin kuoleman jälkeen kenellekään, jonka tuntee entisestä elämästään.

Nyt hänen paras ystävänsä Mabel on tulossa kolmeksi päiväksi tapaamaan häntä. Välimatkaa on 5000 kilometriä, ja tähän saakka Marin on voinut välttää vastaamasta puheluihin tai viesteihin. Ei enää.

Lukija pääsee vuorotellen mukaan Marinin ja Mabelin tunnustelevaan kohtaamiseen nykyhetkessä ja taustalla pyörivän ison kysymyksen selvittelyyn: mitä oikein tapahtui? Ja kun vastaus lopulta alkoi selvitä, luin tarinaa kyyneleet silmissä. Voi Marin, kuinka toivoisin hänelle onnea.

Milja Kaunisto: Status

Mutta olin kerran palvellut Paul Barrasia uskollisesti. Nyt Barrasin olisi aika osoittaa minulle lojaaliutensa, josta oli kerskunut vuolain sanoin jo vuosikaudet. Hän oli minulle sen velkaa.

Status ja koko Purppuragiljotiini-sarja oli uuvuttavan pitkä lukukokemus. Henkilöitä vyörytetään näyttämölle ja pois, ja sarjan jokainen osa on saanut minut ihmettelemään miksi jatkan. Ja jokin on silti saanut aina jatkamaan. En siis oikein tiedä, pidinkö vai en. Tavallaan pidin. Tarina on erittäin hyvä. Mutta silti... Jokin on vastustanut lukemista kaiken aikaa.

Statuksen viimeinen puolikas vei lopultakin mukanaan kuten toivoinkin, ja kuten ensimmäinenkin osa Luxus oli tehnyt. Päällimmäisenä on kuitenkin helpotus, kun tämä on lukuhyllystäni nyt suoritettu.

Marianne, entinen kreivitär, entinen bordellin madame, entinen tasavallan kasvot, on vankilassa, ja hänen rakastettunsa Isidore, entinen pyöveli, luulee hänen kuolleen. Isidore itse lähetetään Pariisin ulkopuolelle Breteuilin linnaan suorittamaan tehtävää vallankumouksen nimiin.

Ihmiset vain yrittävät selviytyä päivästä toiseen ja niin tekevät Marianne ja Isidorekin. Onko heillä mitään toivoa vallankumouksen ja jatkuvien muutosten pyörteissä?

Barras pudisti päätään. "Päinvastoin. Ymmärrän teitä hyvin. Ihmissydän ei voi valita, kenelle se on uskollinen."

Kai Aareleid: Korttitalo

Postaus on tällä kertaa odottanut kirjoittamistaan pitkään. Aluksi Kai Aareleidin Korttitalo (2018) tuntui väistävän minua. En päässyt perille siitä, minkä tarinan se oikein kertoo. Kunnes tarina vei mukanaan ja kertomus tytöstä sodanjälkeisessä Tartossa soljui sivulta sivulle vauhdilla.

Tiina kertoo lapsen silmin perheen elämästä ja arjesta Tartosta. Siitä kuinka isän ja äidin avioliitto rakoilee ja äiti muuttaa pois. Kuinka Tiina itse asuu välillä muualla kun hänellä ei ole kotia tai on tavallaan kolme kolme. Perheen elämää varjostaa isän uhkapelaaminen ja monet ääneenlausumattomat salaisuudet.

Venäläinen ystävä Vova joutuu muuttamaan pois vanhempien saatua siirron. Ikävä on kova, mutta lapsilla ei ole vaihtoehtoja.

Korttitalon kertoma tarina on kaunis ja melankolinen.

Nora Roberts: Pedon yö

"Tässä ei ole mitään helppoa", Coop sanoi hiljaa irrottaessaan otteensa Lilistä.

Nora Robertin jännitys/romantiikka-tuotantoon kuuluva Pedon yö (2011) kertoo villieläinpuiston omistajasta Lilistä ja hänen nuoruudenrakkaudestaan Coopista. Elämä vei heidät erilleen, mutta nyt Coop on palannut. Sattumalta yhtä aikaa joku alkaa vainota Liliä ja hänen eläimiään. Hänen vangitsemansa puuma tapetaan, eikä se jää ainoaksi uhkaavaksi tapahtumaksi.

Pedon yö on hyvin tyypillistä tämän lajin Robertsia. Jännitystä, sarjamurhaaja, joka vainoaa sankaritarta, rakastettu, joka on valmis tekemään kaikkensa pelastaakseen prinsessan ja erilaisia esteitä heidän tiellään. Tällä kertaa esteenä on Coopin ja Lilin yhteinen historia, joka päättyi eroon Coopin aloitteesta. Coopilla oli siihen syynsä, mutta haluaako Lil kuulla selitystä?

Jännittävä, mutta silti jollain tavalla tuttu ja turvallinen, sekä erittäin viihdyttävä paketti. On hyvä voida luottaa kirjan onnelliseen loppuun.

Mazo de la Roche: Jalnan kukoistus

Alayne katsoi Rennyyn ikään kuin olisi nähnyt hänet ensi kertaa, ja jokainen hänen kasvojensa tiukkapiirteinen juonne herätti hänessä inhoa. Renny mulkoili pahoillaan haaskaantunutta konjakkia ja sanoi:
"Toivon, ettet käyttäyttäytyisi tuolla tavoin."
"Sen kyllä uskon", vastasi Alayne katkerasti.

Uusintalukuni nuoruudessa luetusta Jalna-sarjasta jatkuu, vaikkakin hitaasti. Tällä kertaa vuorossa oli Jalnan kukoistus (1936, suomennettu 1941), joka ei koko kirjan aikana oikein lähtenyt kulkemaan. Jokin saa minut silti jatkamaan sarjan parissa. Ehkä seuraava osa kulkee sujuvammin, ja henkilöhahmoissa olisi edes joku josta lukijana voisin pitää? Jalnan kukoistus on sarjan kronologisessa järjestyksessä osa 11, mutta julkaisujärjestyksessä kuudes. Jotenkin tämä oli niin pelkkää pahan olon vyörytystä, että oli vaikea uskoa tätä niinkin alkupäässä kirjoitetuksi osaksi, sillä olin jotenkin uskotellut itselleni, että sarjan aloittaneet osat olivat parempia.

Renny ja Alayne, sarjan pääpari, on ajautunut avioliitossaan ongelmiin. Heidän intohimoiseksi kuvattu rakkautensa ei kestä sitä, että Rennyn rakkaus on hetken aikaa suuntautunut myös naapurin nuoreen leskeen. Alaynen kaikki intohimo suuntautuu aviomieheen, eikä pienelle tyttärelle, joka kuvataan pelkkänä kiusankappaleena lähes koko kirjan läpi, riitä huomiota saati rakkautta. Alayne lähteekin lopulta takaisin kotimaahansa Yhdysvaltoihin, kun ei voi enää kestää tulehtunutta tilannetta Jalnassa.

Rennyn nuorempi veli, Finch, taiteilija, palaa kotiinsa Jalnaan avioituneena suuren rakkautensa Sarahin kanssa. Mutta Finch, jota on kuvattu kummalliseksi ja hermoiltaan heikoksi jo aiemmin, romahtaa Jalnassa ja linnoittautuu entiseen huoneeseensa, eikä halua enää nähdäkään vaimoaan. No niin, aika on toki kovasti toinen, mutta eikö kenellekään perheestä tosiaan tule mieleen, että tarvitaan apua, jos joku perheenjäsen linnoittautuu huoneeseensa vuodeksi?

Wakefield, hemmoteltu nuorimmainen on kasvanut aikuiseksi. Hänen suunnitelmansa avioitumisesta vaihtuvat luostarielämään. Sitäkään perhe ei tietenkään hyväksy, mutta Wakefieldiin ei perheen hyväksymisellä ole juurikaan vaikutusta.

Lista kronologisessa järjestyksessä, suluissa julkaisujärjestys. Lähde Wikipedia.

1. Jalnan synty (9)

2. Jalnan aamu (16)

3. Jalnan kotiopettajatar (11)

4. Jalnan nuori Renny (5)

5. Jalnan kevät (7)

6. Jalnan veljekset (13)

7. Jalna (1)

8. Jalnan perhe (2)

9. Jalnan perintö (3)

10. Jalnan isäntä (4)

11. Jalnan kukoistus (6)

12. Näkemiin Jalna (8)

13. Jalnan miehet palaavat (10)

14. Rennyn tytär (12)

15. Kosijoita Jalnassa (14)

16. Juhlat Jalnassa (15)

Sisaret 1918

Sisaret 1918 on sarjakuva-antalogia, jossa kerrotaan eri sarjakuvataitelijoiden silmin naisten tarinoita vuoden 1918 tapahtumista. Kertomuksia on sekä punaisten että valkoisten puolelta, mikä on hyvä ja monipuolistaa kirjassa kerrottuja ääniä. Kirjaan on valittu tositarinoita Kansan arkiston muistitietokokoelmasta ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kokoelmasta.  Kukin taiteilija on tulkinnut yhden tarinan. Monet tarinat jäävät kyllä pintaraapaisuiksi ja jäin kaipaamaan lisää jotain.

Siitä huolimatta on upeaa, että on tehty teos, jossa kerrotaan nimenomaan naisten tarinoita. Sodan traagiset tapahtumat koskettivat mitä suurimmassa määrin myös naisia ja lapsia, ja naisia oli mukana myös varsinaisissa taisteluissa. On hyvä, että heidän tarinansa on talletettu, ja on erittäin tärkeää, että heidän tarinansa on tuotu myös meille nykypolville saataville.