Anni Polva: Tiinan kesäretket

Paluu lapsuuden Tiina-kirjojen maailmaan! Luin Tiinoja lähinnä äitini suosituksesta, eivätkä Tiina-kirjat koskaan olleet minulle erityisen merkityksellinen juttu. Mutta jotainhan niissä täytyy olla, kun ensimmäinen Tiinan kirja on kirjoitettu jo yli 60 vuotta sitten, ja yhä Tiina vain porskuttaa ja löytyy kirjaston hyllystä ja uusia painoksiakin otetaan. Tarkkaa mielikuvaa ei ollut, muistin vain, että kirjoissa seikkaili Tiinan lisäksi tämän kaveri Juha ja että Tiina taisi olla vähän raisu tyttö.

Kesälukemiseksi sitten lähti yhteisnide Tiinan kesäretket, jossa on kolme Tiina-kirjaa yksissä kansissa. Tiina seikkailee (1963) on kirjoista ensimmäinen. Juha on saanut teltan, ja sitä pitäisi nyt lähteä kokeilemaan. Mutta kuka aikuinen saadaan seuraksi ja mistä saadaan pyörä Tiinalle? Kommelluksitta eivät Tiina ja Juha Tiinan mummolaan pääse, mutta pääsevät kuitenkin.

He olivat lähteneet Juhan kanssa seikkailemaan.
Omatunto yritti naputtaa, että mitähän äiti sanoisi jos tietäisi, mutta hän tiuskaisi sille että sen oli oltava kerrankin hiljaa. Kumma kyllä, se vaikeni. Se alkoi kai tarkemmin ajatella, ja huomasi, ettei kaikesta kannattanut rettelöidä.

Tiina etsii juuriaan (1982) on melkein 20 vuotta myöhemmin kirjoitettu. Tiinaa puolestaan ihmetyttää kirjassa, miksei äiti ole kertonut isästään mitään, ja missä tämä oikein on? Ja niin vain Tiina lähtee Juhan kanssa etsimään kauan sitten kadonnutta isoisää. Taas sattuu ja tapahtuu, eikä matkanteko ole läheskään niin yksinkertaista kuin nykyään.

Vaari sulki silmänsä ja vedet valuivat pitkin hänen poskiaan. - Jatkuva katuminen on tuskallista, hän sanoi, - älkää te koskaan tehkö mitään sellaista, jota saatte koko ikänne katua.

Tiina vauhdissa (1985) on sarjan toiseksi viimeinen teos. Luin sen vasta nyt syksyllä kun huomasin kaipaavani taukoa reippaan Tiinan retkeilyistä. Mutta yhtä leppoisa tunnelma on tässäkin Tiinassa. Nyt Juhan vanhemmat ovat ehdottaneet retkeä Juhan sedän luokse. Tiina ja naapurin Kalle voisivat lähteä Juhalle seuraksi. Juha ei tietenkään ole koskaan käynyt sedän luona, ja sinne pitää matkustaa 5 tuntia linja-autolla, minkä jälkeen jää vielä 30 km metsäpolku käveltäväksi. Mutta polku on kuulemma selvä, ettei eksyä voi. Ja itseasiassa Juha ei ole nähnyt setääkään kuin vauvana. Mutta kaikkien mielestä ajatus on silti hyvä, ja niin kolme kaverusta lähtevät matkaan. Ai että minä rakastan tätä tunnelmaa. Välillä pitää yöpyäkin pariin otteeseen, eikä Tiinalla ja Kallella ole edes vilttiä mukanaan, kas kun ei tullut mainittua asiasta kotona, etteivät kiellä koko reissua.

- Meidän on varmasti maattava vielä toinenkin yö metsässä, mutta kolmantena me päästään jo varmasti perille.
- Joo, ellei satuta eksymään tai upota suohon, Kalle myönsi.

Nyt ehkä vähän Tiina-taukoa, mutta uskon silti palaavani sarjan pariin jossain vaiheessa.