sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Schulman Alex: Unohda minut

En vieläkään tiennyt, mitä pahaa olin tehnyt, mutta äiti oli nyt antanut minulle anteeksi ja viimeinkin saatoin rentoutua. Sen takia minä itkin.

Alex muistaa vielä äidin, joka oli iloinen ja karismaattinen. Äidin, jonka Alex ja hänen veljensä olisivat aina valinneet ennen isää, jos piti valita kumman kyydissä lähteä. Mutta sitten kaikki muuttui. Äidistä tuli sairas tavalla, jota ei koskaan sanottu perheessä ääneen. Lapsista ja isästä tuli äidin suojelijoita. Piti varoa, ettei kukaan vain koskaan saa tietää.

Äiti saattoi katsoa ohi lapsestaan, olla kuin tätä ei olisi olemassakaan. Ja silti Alex kuvaa, kuinka vielä aikuisenakin teki ihan mitä tahansa saavuttaakseen äidin hyväksynnän. Antoi äidin jopa hoitaa omaa pientä lastaan, mitä minun itsekin äitinä ja vanhempana on vaikea hyväksyä.


Unohda minut on koskettava ja hyvin kirjoitettu kuvaus äidin alkoholiongelmasta, siitä miltä se lapsesta näyttää ja mitä lapsi aikuisena siitä kaikesta oikein ajattelee. Se on kuvaus myös siitä, kuinka äiti ja poika voivat löytää aikuisena yhteisen tavan olla yhdessä, vaikka onkin tapahtunut asioita, joita ei voi unohtaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti