Sivut

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Nora Roberts: Pakkomielle

"Kaikkea paskaa ei voi kertoa sisarelleen. Ei ainakaan kahdeksanvuotiaana. Pelkäsin isää kuollakseni - niin kuin sinäkin. Me totuimme niin pelkäämään häntä, että se oli meistä normaalia."

Pakkomielle (2017) muistuttaa minua siitä, mihin minä Nora Robertsin kirjoissa aikanaan rakastuin. Hyvin paljonhan tässä on samaa logiikkaa kuin aiemmissakin. Sankaritar - Naomi - kokee lapsudessaan jotain järkyttävää - tällä kertaa kyse on siitä, että Naomin isä on sarjamurhaaja, joka pitää nuorta naista vankinaan kellarissa. Naomi pelastaa vangitun naisen, isä joutuu vankilaan ja perhe ryhtyy kokoamaan palasia.


Ja aikuisena Naomi on tietenkin sinkku, joka välttelee suhteita, mutta kappas vain, paikalle pyyhältää Xander, joka päättää tutustua Naomiin paremmin. Eikä menneisyyskään ole jättänyt Naomia rauhaan, sillä kun hän asettuu paikalleen, nuoria naisia alkaa jälleen kadota.

Nämä 500 sivua oli luettava lähes yhdeltä istumalta, sillä en voinut keskeyttää tietämättä, kuinka Naomin käy.

Helmet-haaste. Kirjan nimessä on tunne.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti