sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Christian Rönnbacka: Tuonen korppi

Antti Hautalehto jatkaa tutkimuksiaan Tuonen korpissa (2017). Hautalehto on vakavissaan, mutta ei vakava. Entisiä läheltä piti -tilanteita muistetaan, mutta ei jäädä kieriskelemään niihin. Nyt pari pojankoltiaista löytää veden täyttämästä louhoksesta irtonaisen käden, joka ei ole edes ehtinyt olla siellä paria päivää kauempaa, tuuria sinänsä. Ensin pitää siis selvittää, kenelle käsi kuuluu, ja sen jälkeen alkaa kuumeinen selvitystyö, kuka surmatyöhön voisi olla syypäänä. Loppuratkaisu oli yllättävä ja onnistunut, pisteet siitä.


Lainausta ei tällä kertaa ole, sillä kirjaston varausjonossa keikkunut kirja piti jo palauttaa odottamaan seuraavaa lukijaansa.

Edelliset blogi-juttuni Hautalehdosta: Kylmä syli (2015) ja Kaikki mikä kiiltää (2016).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti