keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Alexander McCall Smith: Naisten etsivätoimisto nro 1

Mma Ramotswe nauroi. "Kuvittelevatko miehet tosiaan, että meitä voi huijata niin helposti?" hän kysyi. "Pitävätkö he meitä typerinä?"
"Ilmeisesti pitävät", Mma Pekwane sanoi.

Olen kyllä kuullu Alexander McCall Smithin luomasta Botswanan ensimmäisestä naisyksityisetsivästä Mma Ramotswesta aiemminkin, miten olisin voinut välttyä siltä? Itse tutustuin häneen kuitenkin ensimmäistä kertaa. Päätin aloittaa alusta, eli sarjan ensimmäisestä osasta Naisten etsivätoimisto nro 1 (2010).



Kansi on värikäs ja vie ajatukset Afrikkaan. Kirja lähtee liikkeelle kaukaa, Mma Ramotswen lapsuudesta saakka, mikä hämmensi hieman aluksi. Tässä dekkarissa ei selvitelläkään yhtä tosi hankalaa juttua, kuten dekkareissa yleensä. Mma Ramotswen ratkoo sen sijaan useita pieniä ja arkisia, ja välillä vähän vähemmän arkisiakin ongelmia. Esimerkiksi hänen luokseen tulee vaimo, joka pelkää miehensä olevan uskoton, tai isä, joka haluaa tietää onko tyttärellä epäsopiva poikaystävä. Niitä tavallisia. No, ehkä länsimaissa yksityisetsivä ei saa asiakkaakseen tytärtä, joka ei ole nähnyt isäänsä lapsuuden jälkeen, ja jonka isä on nyt palannut ja muuttanut asumaan tyttären passattavaksi. Botswanassa kysymys kuuluu, onko isä todella oikea isä. Jos on, niin ok, tytär ottaa hänet luokseen, mutta ellei, olisi kiva että vieras mies häipyisi hänen kodistaan. Tämänkin Mma Ramotswe selvittää, ja ihan ilman dna-testejä.

Mma Ramotswe on lämminhenkinen ja näppärä etsivä. Ehkä hänen käyttämänsä keinot ovat joskus hieman epätavallisia, mutta ainakin ne tehoavat. Pidin Mma Precious Ramotswesta kovasti ja varmasti vielä palaan hänen seuraansa. Ja onhan sarjassa useita osia, joten ei lukeminen lopu ihan heti kesken.

1 kommentti:

  1. Mma Ramotswe on vastustamaton tapaus. Eihän näistä voi olla pitämättä.

    VastaaPoista