Kirjassa Jed, 17-vuotta, sanoo "kiitti, mulle riitti" ja karkaa kotoaan. Jed matkustaa junalla päämäärättömästi, hyppää pois kaupungissa, jota kuvataan pohjoiseksi pikkukaupungiksi ja ryhtyy rakentamaan elämäänsä viranomaisten ja vanhempiensa ulottumattomissa. Aluksi Jed majoittuu leirintäalueelle telttaan, mutta sateiden ja syksyn tullen on mietittävä muita vaihtoehtoja. Kirjassa ei tarvitse miettiä sitä, että miksei Jedillä ole kännykkää, koska siihen aikaan ei ollut kännyköitä.
Syystä tai toisesta Jed törmää jatkuvasti Luluun, paikallisen kodinkoneliikkeen omistajan tyttäreen. Kumpikaan ei pidä toisistaan, mutta siitä huolimatta he päätyvät toistensa seuraan kerta toisensa jälkeen.
- Sä olet totisesti paikkasi löytänyt. Mitä sä oikein olit söpertänyt Päiville kirjastosssa... jotain että sä käyt lohikäärmeiden kimppuun naisten takia. Nyt sä olet kyllä päätynyt lohikäärmeen kyytiin. Varsinainen roskisprinssi.
Mä olisin mielelläni nostanut Lulun käsivarsilleni ja kantanut sen roska-auton ammottavaan kitaan, mutta Saastamoinen kaasutti jo eteenpäin, ja niin mun oli luovuttava aikeesta tällä kertaa. Joskus toiste sitten.
Roskisprinssi-elokuva on valmistunut viisi vuotta sitten, enkä ollut nähnyt sitä ennen tätä. Olisikohan asiassa jotain tekemistä sillä, että vuonna 2011 olin pienen vauvan äiti, ja elokuvissa käynti - ainakaan ilman lasta - ei ollut ensimmäisenä mielessä. Kirja oli siis entuudestaan tuttu, mutta ihan jokaista juonenkäännettä en näemmä muistanut. Elokuva yllätti minut. En varmaan oikein uskonut, että kirjasta saataisiin kummoistakaan elokuvaa, odotukset ei siis olleet kovin korkealla. Mutta aidosti pidin elokuvasta.
Olihan elokuvassa luonnollisesti jouduttu tekemään muutoksia. Hahmoja on vähemmän ja muutamaan hahmoon on yhdistelty useamman kirjan henkilön ominaisuuksia. Dvd:llä Tuija Lehtinen kertoo, että ei tunnistanut käsikirjoituksesta muutamaa hahmoa omikseen. Varmaankin näin on, mutta enimmäkseen käsikirjoituksessa oli mielestäni tehty hyvää työtä.
Yleensä aina, kun kirjasta tehdään elokuva, joudutaan muokkaamaan kohtauksia niin, että ne ovat joko täysin uusia tai niin paljon muokattuja, ettei yhteyttä kirjaan edes huomaa. Muutamia sellaisia oli Roskisprinssissäkin. Kirjassa Jed työskentelee hautausmaalla ja tapaa Lulun ukin hautajaisissa. Elokuvaan työpaikka hautausmaalla ei mahtunut ja jostain syystä hautajaiset oli muutettu häiksi.
- Isäni, meidän ukki oli niin mukava mies, Lulun mutsi sopersi pastorille, joka laususkeli sille osaaottavia sanoja.
- Vanha pieru se oli, Lulu mutisi mutsinsa selän takana.
- Lulu, sen faija ärähti mustanpuhuvasti.
- Mä vaan lainasin sun sanoja, Lulu virnisti sille. - Itsehän sä sanoit, että oli niin sen vanhan pierun tapaista kuolla juhannusviikolla ja pilata lomalle lähtö.
Elokuvassa Lulun vanhemmille on myös annettu kirjaa suurempi rooli. Kirjassa Jed tutustuu pastoriin, joka ensin antaa hänelle töitä hautausmaalla, myöhemmin auttaa löytämään roskakuskin apulaisen työn. Kun työ hautausmaalla oli jätetty elokuvasta pois, oli tämä vinkki saatava mukaan muuten. Lulun isästä siis tehtiin pappi, joka haluaa auttaa Jediä.
Elokuvaan oli ympätty vanhojen tanssi -kohtaus, joka oli mielestäni aika irrallinen. No, kyllähän kirjassakin tuodaan esiin, että Jed on hyvä lavatansseissa, mutta tuo kehitelty vanhojen tansseihin osallistuminen ei minusta palvellut elokuvan tarinaa. Ja loppuun oli lisätty Jedin äidin tapaaminen, mitä ei kirjassa tapahtunut, mutta sen ymmärrän elokuvakerronnallisista syistä.
Osallistuu haasteisiin Seitsemännen taiteen tarinoita (kirja + leffa) ja Läpi historian (1900-luvun loppu).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti