Tuulisen saaren kirjakauppias (2014) on kirja, jota en malttanut laskea käsistäni. Kirjaimellisesti, luin sen yhden päivän aikana. Onneksi ei ole tämän paksummasta romaanista kyse (239 sivua)!
A.J. Fikry on kirjakauppias tuulisella, hankalapääsyisellä saarella. Hänen vaimonsa kuoli kolarissa ja A.J. yrittää juoda itsensä hengiltä. Hän tuntuu vihaavan koko maailmaa. Hänellä oli aarteenaan harvinainen teos, jonka hän aikoi myydä ja lopettaa kirjakaupan pidon, mutta sekin varastetaan, kun A.J. makaa tiedottomana humalaansa.
Eikä siinä vielä kaikki. A.J. ei viitsi enää lukita oviaan, jolloin joku TUO jotain hänen kirjakauppaansa: pienen 2-vuotiaan tytön. Tytölle ei löydy huoltajaa, ja kaikkien yllätykseksi A.J. päättää pitää tytöstä huolta ja aloittaa adoptioprosessin.
Hän haluaa Mayan lukevan kirjallisesti korkeatasoisia kuvakirjoja, mikäli sellaisia ylipäänsä on olemassa. Ei mitään, missä on prinsessoja.
Ai että, pidin kovasti. Ai että kerroin jo?
A.J. pyytää anteeksi olematta kuitenkaan pahoillaan. Kuka ylipäänsä kuvittelee että kirjaan liittyy pitämistakuu? Hän käsittelee palautusta. Kirjan selkämys on murtunut. Hän ei pysty myymään sitä uudelleen. "Rouva Cumberbatch", hän huomaa sanovansa, "näyttää siltä että luit tätä. Kuinkahan pitkälle mahdoit päästä."
"Niin luin", nainen vastaa. "Luin todellakin. Se valvotti minua koko yön, olin niin vihainen. En enää tssä iässä haluaisi valvoa koko yötä. En myöskään halua itkeä siihen tahtiin kuin tämä kirja itketti. Toivon että pidät sen mielessä kun seuraavan kerran suosittelet minulle kirjaa."
Minun täytyy myöntää, etten minäkään ole ihan varma, haluanko itkeä siihen tahtiin kuin tämä kirja itketti.
Helmet lukuhaaste: Kirjassa joku kuolee. Useampikin, itse asiassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti