Kaisa Ikola: Betty ja myrskyn vuodet

-Ja jos minun mielipiteeni todella kiinnostaa, niin… älkää ihmeessä vain erehtykö kirjoittamaan mitään juhlavan isänmaallisia korulauseita. Minä olen räjähtää joka kerta, kun menen Armstrongin kauppaan ja näen sen typerän julisteen, jossa sotilas osoittaa kotikyläänsä ja kysyy: ”Maasi kutsuu — eikö tämän puolesta kannata taistella!” Totta kai kannattaa, emme me ole idiootteja!
Betty ei olisi uskonut kykenevänsä nauramaan, mutta sen hän nyt teki.
-Se on rekrytointijuliste, hän muistutti.
-Jos minä olisin mies, en tuollaisen julisteen perusteella evääni liikauttaisi, mutisi rouva Wallace. -Miksi ne eivät yksinkertaisesti sano, että värväystoimisto on siellä ja siellä ja avoinna niin ja niin? Kukaan, joka ei elä tynnyrissä, ei voi olla tietämättä, että miehiä tarvitaan. Me kaipaamme tosiasioita ja virkistystä, emme lepertelyä!
Betty parka, joka oli jo hahmotellut ankaran isänmaallista kertomusta urhoollisesta sotilaasta, sysäsi luonnoksen vähin äänin mielestään.


Netissä julkaistun tyttökirjasarjan uusintalukemiseni on edennyt viidenteen - ja ehdottomasti vaikuttavimpaan osaansa Betty ja myrskyn vuodet. Kirjan pdf-versiossa on yli 700 sivua, ja se kattaa ensimmäisen maailmansodan. Aiemmista osista tuttujen henkilöiden kohtaloita seurataan ja Bettyn selviytymistaistelua perheen pienten lasten kanssa puolison ollessa vuosia sotimassa.


”Kun palasin illalla kierrokseltani miesten luota majapaikkaani, kuulin erään vänrikin sanovan: ‘Käsitättekö te, miten Fleming sen tekee? Mies tulee pystymetsästä, ei ole sotilassukua, ei edes aatelinen, veljeilee joukkojen kanssa häpeällisesti. Ja silti miehet ovat valmiit seuraamaan häntä hetkeäkään epäröimättä vaikka helvettiin.’
”Helvettiin! Sinnehän minä olen heitä viemässä, joka päivä, joka hetki, kun annan hyökkäysmerkin, kun soittaja aloittaa. Voisin yhtä hyvin ampua heidät yksitellen siihen juoksuhaudan pohjalle, se kävisi heille nopeammin ja kivuttomammin. 


Kirjoittaja Kaisa Ikola väittää Betty-kirjojaan tyttökirja-fanifiktioksi. Tämän luettuani sanoisin, että jos sarja onkin alkanut aikoinaan fanifiktiona, niin viimeistään Myrskyn vuodet seisoo tukevasti omilla jaloillaan ja ansaitsisi suuremman yleisön kuin mitä se on blogijulkaisuna löytänyt.


Betty ja myrskyn vuodet löytyy netistä sekä pdf:nä.


Myrskyn vuosien jälkeen sijoittuu jouluna 2015 julkaistu kertomus Ruthista.

Vera Vala: Milanon nukkemestari

Oli helppoa arvata, mitä poliisit epäilisivät. Ja rehellisyyden nimissä hänen oli myönnettävä, että poliisin asemassa hän olisi itse epäillyt samaa.
Mutta Arianna ei ollut poliisi. Hän oli tuntenut Giannin. Hänen oli löydettävä Gianni ja saatava asiohin selitys.

Pääsin viimeinkin ajantasalle Vera Valan Arianna de Bellisistä kertovissa dekkareissa. Jännitys tiivistyy, sillä kaikkein eniten halusin tietää, uhkaako salaperäinen lahko todellakin Ariannaa, hänen lastaan tai hänen läheisiään, kuten aiemmissa romaaneissa on annettu ymmärtää. Ja niin kamalaa kuin se onkin, en tiedä sitä vieläkään.

Kirjan toiseksi päähenkilöksi rikoksia ratkomaan nousee jälleen - kuten edellisessäkin osassa - Ariannan veli Ares. Vatikaani pyytää Aresta selvittämään, onko sarjamurhaajana tuomittu pappi sittenkin syytön, sillä uusia murhia on tapahtunut, vaikka hän on vangittuna. Pappi on suorittamassa tuomiotaan psykiatrisessa hoidossa, samassa paikassa, jossa Arianna uudessa työssään yliopiston tutkijana on vieraillut. Ariannan tutkimuspotilaisiin kuuluu epävakaa Gianni, joka oli sukua Ariannan edesmenneelle puolisolle. Kun Gianni karkaa ja katoaa, suuntautuvat epäilykset häneen.

Onko Gianni syytön? Mitä tapahtui neljä vuotta sitten? Kuka ohjailee näytelmää? Pettääkö Ares pappisvalansa? Mitä Arekselle tapahtuu, kun prologi päättyy sanoihin "Oli aika tappaa"?

Helmet-lukuhaaste kohta 24. Kirjassa selvitetään rikos.

Kaisa Ikola: Betty ja muutosten aika

Mutta Betty ei puhunut. Ja painostava hiljaisuus peitti koko talon. Ruth ja Duncan melkein kuiskailivat ruokapöydässä, ja jopa pikku Stuart lakkasi esittelemästä oppimiaan uusia sanoja äidille ja vetäytyi rouva Wallacen helmoihin, kun Betty tuli huoneeseen. Rouva Wallace puolestaan alkoi viipyä Koivurannassa päivittäin yli illallisen ja sinnikkästi ylläpitää mielikuvaa normaalista elämästä, mutta vähitellen hänkin alkoi vaimentua.

Neljäs Kaisa Ikolan Betty-kirja astuu Bettyn ja Duncanin elämässä taas askelen eteenpäin. He asuvat omassa kodissaan, naapureilla on omat ongelmansa - vaan niin on Bettyllä ja Duncanillakin. Siitä huolimatta kirjan pohjavire on edelleen se, että kaikesta selvitään ja neuvokkuudellaan Betty saa asiat hoitumaan - vaikka Duncan kommentoikin hänen pelaavan välillä vähän turhan kovaa peliä.

Duncan puisti päätään. –Sinä pelaat joskus pahempaa uhkapeliä kuin kapakoiden korttihait, Sappho. Toivottavasti joskus et vielä häviä kaikkea. 

Bettyn ja Duncanin kasvattityttö Ruth saa viimein viestin isältään ja kutsun luokseen meren yli. Siitä kutsusta seuraakin sitten kaikenlaista huolta!

Mukavaa luettavaa ovat  myös pienet kuvaukset perheen lapsista.

Hän oli myös hyvin huolissaan siitä, olisiko joulupukki tietoinen Archien olemassaolosta, ’kun Arri on niin uusi’. Stuartin suhtautuminen pikkuveljeen on siis muuttunut huomattavasti hyväksyvämmäksi. Hän murehti niin kovasti sitä, saisiko Archie lahjoja, että lopulta Ruth kirjoitti hänen puolestaan joulupukille kirjeen, jossa asiasta mainittiin. Taidettiin siinä mainita myös muutamista kirjeen lähettäjän omista lelutoiveista! 

Betty ja muutosten aika luettavissa blogissa tai pdf:nä.
Jos haluat perehtyä siihen, millaisia kertomuksia Betty tehtaili, voit lukea Villiruusun.

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla 1

Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogia on klassikko, suomalaisuuden suuri tarina. Minulle entuudestaan tuntematon, mutta ei enää kauan. Trilogian ensimmäinen osa sattui eteeni äänikirjana, ja nappasin sen siitä oitis mukaani. Minulla on tapanani kuunnella yksinäisillä työmatkoilla äänikirjoja ja arvelin Täällä Pohjantähden alla -teoksen sopivan loistavasti siihen tarkoitukseen. Ja olin aivan oikeassa.

Näin Suomen itsenäisyyden juhlavuonna Täällä Pohjantähden alla on myös ajankohtainen. Trilogian ensimmäinen osa kertoo ajasta ennen itsenäistymistä. Itsenäistyminen oli hieno asia, mutta useinkaan ei muistella sisällissotaa, joka luonnollisesti jakoi kansaa. Kansa tosin oli jakautunutta jo ennen sotaa, eihän eriarvoisuus sodasta johtunut.

Äänikirjan lukijana on Veikko Sinisalo, joka on aivan täydellinen, luonteikas lukija. Äänitys on tehty vuosina 1984-1986, ja se on vain digitoitu cd:lle 2007. Veikko Sinisalo, Harri Hyttinen ja kirjailija itse esittävät otteita suurromaanista Ylen Elävässä arkistossa, suosittelen vilkaisemaan. Parasta äänikirjaa, mitä olen koskaan kuunnellut.

Alussa oli suo, kuokka ja Jussi. Lause oli tuttu, mutta mihin se johtaa? Se johtaa Jussiin, joka raivaa itselleen ja perheelleen torpan paikan raakaan suohon, tekemällä töitä yötä päivää, tuhoamalla terveytensäkin asian eteen. Jussi saa sukunimensä Koskela torpan paikan mukaan, koska siellä se lähellä virtaa. Koski. Jussin vaimo Alma on mukana vain siksi, että Jussilla vaimo olla ja lapsilla äiti, Almalla ei tunnu olevan suurta roolia kirjassa. Ei naisilla ylipäänsä ole tässä kirjassa paljon tekoa, mitä nyt kirkkoherran rouva pyörittelee kirkkoherraa mielensä mukaan, mitä asiaankuuluvasti paheksutaan. Jussi tekee töitä, millään muulla ei ole väliä, ja niin tekee Alma ja samaan kasvavat heidän lapsensakin. Myös muiden kyläläisten elämästä kirjassa kerrotaan. Uuden kirkkoherran suomenkieltä ihannoivan perheen myötä tutustutaan kieliriitaan ruotsin- ja suomenkielisten välillä.

Myöhemmin siirrytään seuraamaan enemmän Jussin pojan Akselin elämää ja ylipäänsä kyläläisten jakautumista punaisiin sosialisteihin ja suomettarilaisiin. Jussi, joka on raivannut torppansa raa'asta maasta, menettää kolmanneksen maistaan. Akseliin syntyy tästä synkkä katkeruus, mikä edistää Akselin sosialismia. Räätäli Halme on sosialistien johtohahmo kylällä, kun sosialismi ja työväenliike valtaavat alaa.

Akselin ja Elinan rakkaustarina saa myös tässä osassa alkunsa, kun Akseli nuoreksi, vahvaksi, isänsä veroiseksi raa'an työn tekijäksi kasvettuaan huomaa, että naapuriperheen nuoremmasta tyttärestähän on tullut huomaamatta nainen. Ja vielä kaunis nainen.

Olen nuorena lukiolaisena lukenut Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan, ja pidin siitä huomattavasti ennakkokäsityksiäni enemmän. Ja huomattavasti elokuvaa enemmän, mikä on ehkä väärin sanottu, koska Tuntemattoman sotilaan ensimmäinen elokuvaversio on saavuttanut Suomessa melkoisen kulttimaineen. Silti minusta kirja on helppolukuinen ja hahmoja on helpompi seurata kirjassa kuin kummassakaan elokuvassa.

Tällä romaanitrilogian ensimmäisellä osalla osallistun kirjablogien Klassikkohaasteeseen.
Lisäksi osallistun Helmet-lukuhaasteen kohtaan 43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään.

Toni Morrison: Luoja lasta auttakoon

Niin no, aina välillä on huono omatunto siitä, miten kohtelin Lula Annia silloin kun se oli pieni. Mutta pitää ymmärtää, että tyttöä oli suojeltava. Ei se tiennyt maailmasta mitään. Röyhkeäksi tai nokkavaksi ei kannata ruveta edes silloin kun on oikeassa. Ei sellaisessa maailmassa, jossa saattaa joutua nuorisovankilaan jos väittää vastaan tai tappelee koulussa; maailmassa jossa on aina se viimeinen joka palkataan ja ensimmäinen joka saa potkut.

Toni Morrison on yhdysvaltalainen musta naiskirjailija. Hänelle on myönnetty Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1993 ja luin häneltä jotain lukiossa. Se saattoi olla Minun kansani, minun rakkaani, mutta aivan varma en ole. Muistan kuitenkin, että kyseinen kirja ja kirjailja teki minuun suuren vaikutuksen. Nyt olikin korkea aika tutustua kirjailijan uudempaan tuotantoon.

Luoja lasta auttakoon lähes pelotti minua. Otsikko kuulosti vaikuttavalta ja hurjalta. Mitä kirjassa tapahtuu, jotta kirja voidaan nimetä näin? Luoja lasta auttakoon on kuitenkin nimeään lempeämpi. Bride - joka on syntynyt Lula Annina - on aikuinen, musta, menestynyt nainen. Lapsuudessa on kuitenkin omat kipeät kohtansa, samoin hänen poikaystävällään Bookerilla. Bride yrittää tehdä sovinnon historiansa kanssa ja epäonnistuu. Booker jättää hänet, eikä Bride voi ymmärtää miksi. Osoittautuukin, ettei Bride ole oikeastaan tuntenut Bookeria lainkaan.

Kirjassa sukelletaan eri hahmojen sisään ja kerrotaan tarinaa välillä muidenkin hahmojen suulla. Sweetness, Briden äiti, pääsee ääneen kertomaan, miten järkyttävältä tuntui synnyttää lapsi, joka oli mustempi kuin kumpikaan vanhemmistaan. Toni Morrisonin kuvaus saa lukijansa lähes vapisemaan rotuerottelun edessä.

Bride oli valittanut äidistään ja sanonut, että Sweetness inhosi häntä hänen mustan ihonsa vuoksi.
"Värihän se vain on", oli Booker sanonut. "Geneettinen ominaisuus - ei vika, ei kirous, ei siunaus eikä synti."

Helmet-lukuhaaste kohta 40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä.

Herta Müller: Tänään en halunnut tavata itseäni

Herta Müllerin Keltaisessa kirjastossa julkaistulla romaanilla "Tänään en halunnut tavata itseäni" (1997, suom. 2010) on kiehtova nimi. Niin kiehtova, että tuntui siltä, että romaaniin on pakko tarttua.

Eletään Ceausescun Romaniassa. Nuori nainen, tehdastyöläinen, on kutsuttu. Tänään jälleen, koko ajan useammin ja useammin. Koko romaani tapahtuu hänen kulkiessaan raitiovaunulla kohti kuulusteluja ja hänen ajatellessa elämäänsä ja havainnoidessaan ympärillä olevia matkustajia.

Sinun käytöksesi takia kaikkia tämän maan naisia pidetään ulkomailla huorina.
Miten niin, eiväthän ne laput edes päätyneet Italiaan.
Kiitos työkaveriesi huolenpidon, hän sanoi.
Miten niin huorina, minähän halusin vain yhden italialaisen, ja halusin mennä sen kanssa naimisiin. Huorat haluavat rahaa, eivät naimisiin.
Avioliiton perusta on rakkaus, vain rakkaus, tiedätkö sinä edes mitä se sellainen on. Halusit myydä itsesi niille Marcelloille kuin joku saasta.
Miten niin saasta, olisin rakastanut sitä Marcelloa.

Kirjan kertoja on sujauttanut Italiaan menevien vaatteiden taskuun lappuja, joissa on hänen yhteystietonsa. Laput on löydetty ja kerätty pois, hän on saanut potkut työstään ja kulkee kuulustelusta toiseen. Kun hän sanoo kotona miehelleen Paulille, ettei enää mene, Paul lohduttaa: Jos sinä et mene, ne tulevat hakemaan, ja sitten ne saavat sinut iäksi.

Tänään en halunnut tavata itseäni on vaikuttava, lähes runollinen lukukokemus. Mutta aavistuksen vaikealukuinen, sillä romaania ei ole jaettu lukuihin tai kappaleisiin. Kaikki tapahtuu yhtenä pötkönä, yhden matkan aikana.

Osallistuu Helmetin lukuhaasteen kohtaan 19, yhdenpäivänromaani.

J.K. Rowling: Harry Potter ja kirottu lapsi

"Yhdentekevää mitä olet tehnyt tai kenet pelastanut, minun perheelleni sinä olet alituinen kirous, Harry Potter."

Jack Thornen J. K. Rowlingin luvalla kirjoittama kahdeksas Harry Potter on herättänyt valtavaa huomiota. Kyse on näytelmän käsikirjoituksesta, ja ajallisesti se sijoittuu viimeisen - siis sen seitsemännen - Harry Potterin loppunäytöksen jälkeiseen aikaan. Kun Kuoleman varjelukset päättyi King's Crossiin asemalle lasten noustessa Tylypahkan junaan, tämä teos alkaa juuri siitä.

Harry Potter työskentelee taikaministeriössä ja hänellä on kolme lasta. Albus, joka kuuluu Luihuiseen, ei ole koskaan tuntenut olevansa isänsä hyväksymä ja riittävä. Hän ystävystyy Scorpius Malfoyn kanssa, jonka taakkana ovat puolestaan huhut, että hän olisikin itsensä Voldemortin poika.

Albus haluaa osoittaa, että hänestäkin on johonkin, ja niin hän sotkeutuu ystävänsä kanssa ajankääntäjän avulla aikaan ja niin näemme miten olisi voinut käydä, jos historia olisi mennyt eri tavoin.

Mitä tästä nyt sanoisi? Harry Pottereista on varmaankin kirjoitettu fanifiktiona kaikki mahdolliset skenaariot näiden vuosien aikana, myös ajankääntäjän käytöstä historian muuttamiseen. Harry Potter ja kirottu lapsi ei käsittääkseni paljoa poikkea näistä fanien kirjoittamista teksteistä. Jos tämä todellisuus ei miellytä, niin siitä vain valitsemaan.

Helmet haasteeseen kohta 31. Fantasiakirja