Tällä kirjalla merkkaan Helmet-lukuhaasteen kohdan "Kahden kirjailijan yhdessä kirjoittama kirja".
Päivityksen julkaiseminen jäi, koska kirja oli lainassa kirjaston pikalainana, ja jouduin sen palauttamaan heti luettuani. Siksi nyt tällä kertaa vain lyhyt päivitys.
Anne Holt on eräs suosikki jännityskirjailijoistani. Hänen kirjansa 1222 oli ensimmäinen häneltä lukemani kirja ja se oli niin vaikuttava lukukokemus, että muut eivät ole yltäneet sen veroisiksi. Vaikka olen kyllä pitänyt hänen muistakin kirjoistaan. Pidin kovasti myös hänen edellisestä Even Holtin yhdessä kirjoittamasta Sara Zuckermanista kertovasta kirjasta ja tartuin nyt malttamattomana myös Äkkikuolemaan.
Lääkäri Sara Zuckerman ei pidä jalkapallosta. Hän ei ole koskaan ollut katsomassa jalkapallo-ottelua, paitsi nyt, kun hänen tuore miesystävänsä, jalkapallovalmentaja, on vaatinut. Kun yksi nuorista pelaajista saa sairaskohtauksen ja kaatuu maahan, Sara on lähellä ja kiiruhtaa apuun. Televisiokamerat seuraavat, Sara jatkaa elvyttämistä ja onnistuu pelastamaan miehen hengen.
Jalkapalloseuran omistaja kutsuu Saran kotiinsa illalliselle kiitokseksi ja Sara tutustuu äveriääseen ja omalaatuiseen miljonääriin, jolle jalkapalloseura on yksi tapa osoittaa omaa mahtavuutta.
Äkkikuolemassa käsitellään sitä, kuinka paljon on oltava valmis tekemään voiton eteen, ja kuinka paljon menestymiselle voi uhrata. Siinä selvitellään myös vuosia sitten tapahtunutta taideryöstöä.
Kirja oli mielenkiintoinen ja vauhdikas. Anne Holtin vahvuus ovat kiinnostavat henkilöhahmot, ja niistä päästään nauttimaan tässäkin teoksessa.
sunnuntai 24. tammikuuta 2016
torstai 21. tammikuuta 2016
Kirjahaasteita
Päätin osallistua kuluvan vuoden aikana useampaankin kirjahaasteeseen, joiden koontisivu löytyy blogini yläreunasta.
Tässä vielä koonti haasteista, joihin aion osallistua.
Haasteessa luetaan elokuviin liittyviä kirjoja tai kirjoja, joista on tehty elokuva tai elokuvan pohjalta kirjoitettu kirja. Tämän olen jo aloittanut kuuntelemalla äänikirjana Havukka-ahon ajattelijan, josta postaus tulee vähän myöhemmin.
Olen lukenut Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelijan.
Oksan hyllyltä: Seitsemännen taiteen tarinoita
Haasteaika: 22.11.2015 - 5.10.2016.
Klassikkohaaste 2
Lue haluamasi klassikkoromaani, ja julkaise postaus siitä 31.1.2016.Olen lukenut Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelijan.
Okklumeus-lukuhaaste
Haasteaika: 14.1.2016 - 31.10.2016.
Okklumeus-lukuhaasteessa luetaan Harry Pottereita, jotka kyllä kestävät uudenkin lukemisen.
Haasteaika: vuosi 2016
Tässä haasteessa kasveja kerätään lukemalla kirjoja, joiden nimenä tai nimessä on jokin kasvi.
Haasteaika on 1.1.2016 - 31.12.2016
Haasteessa luetaan eri aikakausille sijoittuvia kirjoja.
Helmet-lukuhaaste 2016
Helmet-kirjaston lukuhaaste on mielenkiintoinen. 50 kohtaa, joihin on tavoitteena löytää jokaiseen sopiva kirja. Aika vaikeitakin on joukossa, joten katsotaan miten käy.
sunnuntai 17. tammikuuta 2016
Päivi Storgård: Keinulaudalla
Keinulaudalla (2013) oli tavallaan hyvin vaikea teos luettavaksi. Raskas, ei lainkaan kepeä. Mutta juuri siksi sen lukeminen oli niin tärkeää.
Outi on nelikymppinen nainen, jolla menee kaikin puolin hyvin. Hyvä työpaikka, rakastava aviomies, kaksi lasta. Paitsi ettei mene, siis hyvin. Synnytys sysää Outin mustaan aukkoon, ja sinne Outi lopulta katoaa kokonaan. Välillä menee lujaa, siis todella lujaa, ja välillä masentaa. Masentaa sillä tavalla, että Outi ei pääse ylös keittiön lattialta, vaikka on kotona kolmestaan lastensa kanssa.
Pudotin kuulokkeen. Se ei osunut kohdalleen, linja jäi piipittämään. Häpeän leimahdus korvensi koko ruumista. Mitä ne minusta ajattelivat? Nykyään ei tahdota jaksaa mitään, kaiken pitäisi olla ruusuilla tanssimista.
Painuin laminaatin läpi, murenin kylmään sementtiin. Mitätön ihminen, joka ei edes lapsiaan osannut hoitaa.
Kirjassa liikutaan vaihtelevilla aikatasoilla vuosien 2008 ja 2012 välillä. Välillä kerrotaan ajasta, jolloin Outi tutustui mieheensä, meni naimisiin, odotti lapsiaan. Välillä ollaan joulukuussa 2012, jolloin Outi on sairaalassa. Aluksi tarinan seuraaminen oli vaikeaa, mutta tarina itsessään niin kiinnostava, niin koukuttavasti kirjoitettu, että jatkaminen oli välttämätöntä. Vaikka helppoa Outin omasta näkökulmasta kirjoitettua tarinaa ei ollutkaan lukea.
Suosittelen kirjaa heille, jotka sanovat, että masentuneen pitää vain ottaa itseään niskasta kiinni ja ruveta hommiin.
Muokkaus 21.1.2016. Merkkaan tällä kirjalla Helmet lukuhaasteen kohdan "kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aikaisemmin".
Outi on nelikymppinen nainen, jolla menee kaikin puolin hyvin. Hyvä työpaikka, rakastava aviomies, kaksi lasta. Paitsi ettei mene, siis hyvin. Synnytys sysää Outin mustaan aukkoon, ja sinne Outi lopulta katoaa kokonaan. Välillä menee lujaa, siis todella lujaa, ja välillä masentaa. Masentaa sillä tavalla, että Outi ei pääse ylös keittiön lattialta, vaikka on kotona kolmestaan lastensa kanssa.
Pudotin kuulokkeen. Se ei osunut kohdalleen, linja jäi piipittämään. Häpeän leimahdus korvensi koko ruumista. Mitä ne minusta ajattelivat? Nykyään ei tahdota jaksaa mitään, kaiken pitäisi olla ruusuilla tanssimista.
Painuin laminaatin läpi, murenin kylmään sementtiin. Mitätön ihminen, joka ei edes lapsiaan osannut hoitaa.
Kirjassa liikutaan vaihtelevilla aikatasoilla vuosien 2008 ja 2012 välillä. Välillä kerrotaan ajasta, jolloin Outi tutustui mieheensä, meni naimisiin, odotti lapsiaan. Välillä ollaan joulukuussa 2012, jolloin Outi on sairaalassa. Aluksi tarinan seuraaminen oli vaikeaa, mutta tarina itsessään niin kiinnostava, niin koukuttavasti kirjoitettu, että jatkaminen oli välttämätöntä. Vaikka helppoa Outin omasta näkökulmasta kirjoitettua tarinaa ei ollutkaan lukea.
Suosittelen kirjaa heille, jotka sanovat, että masentuneen pitää vain ottaa itseään niskasta kiinni ja ruveta hommiin.
Muokkaus 21.1.2016. Merkkaan tällä kirjalla Helmet lukuhaasteen kohdan "kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aikaisemmin".
keskiviikko 13. tammikuuta 2016
Simona Ahrnstedt: Sitoumuksia
Aloitin Sitoumuksia Lukumaratonissa 1.1. Maraton sujui vähän (aika) huonosti, kun elämässä tapahtui kaikenlaisia yllätyksiä, minkä vuoksi lukuaikaa oli ennakoituakin vähemmän. Mutta kirja oli juuri sopiva. Mielenkiintoinen, leppoisa, ja koko ajan lempeä hyvän mielen kirja. Juuri sopivaa lomalukemista. Tarkemmin kirjan alkuasetelmista olen kertonut lukumaraton-postauksessa.
Markuksen teki mieli sanoa jotakin todella halventavaa ruotsalaisten kuninkaasta, joka juuri nyt oli hänen mielestään suurin hänen tapaamansa idiootti, mutta Illiana oli alkanut tointua ja vetäytyi pois. Illiana loi häneen epävarman katseen ja näytti niin pieneltä ja suojattomalta, että hänet valtasi kummallinen tunne, jota hän olisi kuvaillut hellyydeksi, ellei se olisi ollut niin mahdotonta.
Sitoumuksia on rakkaustarina, jossa on alusta lähtien hyvin selvää, kuinka siinä käy. Illiana rakastuu Markukseen, joka myös rakastaa Illianaan - vaimoonsa, mutta ei vain suostu tunnustamaan sitä. Lukijalle Markus näyttäytyy hellänä aviomiehenä, vaikka väittääkin jossain vaiheessa kirjaa Illianalle olevansa tappaja.
Suosittelen historiallisen romantiikan ystäville.
Muokkaus. Merkkaan tällä Helmet-kirjahaasteesta kohdan "kirjassa rakastutaan".
Muokkaus. Merkkaan tällä Helmet-kirjahaasteesta kohdan "kirjassa rakastutaan".
sunnuntai 10. tammikuuta 2016
Karin Slaughter: Yli rajan
Karin Slaughter oli minulle kirjailijana uusi tuttavuus. Armeliaasti etukanteen on painettu "Slaughterin paras kirja, josta uudet lukijat voivat vaikeuksitta aloittaa." Okei, aloitetaan siis tästä.
Will Trent (jonka nimi on myös painettu kanteen) ei kuitenkaan ole kirjan päähenkilö. Kirjan päähahmo on Willin työpari Faith, joka kotimatkalla saa pahoja aavistuksia. Kukaan ei haluaisi joutua kohtaamaan kotonaan tällaista yllätystä: Vauva on lukitussa vajassa turvakaukalossa, lasta hoitanutta isoäitiä ei näy missään, sen sijaan ruumiita ja aseiden kanssa heiluvia miehiä on vielä paikalla. Faithin äiti Evelyn on siepattu, mutta miksi, siitä ei kenelläkään tunnu olevan mitään käsitystä. Lunnaitakaan ei pyydetä. Ehkä Evelyn onkin sekaantunut itse rikolliseen toimintaan?
Willin ja häneen ihastuneen Saran henkilökohtainen elämä tulee kuitenkin esiin kirjan kuluessa. Aivan riittävästi, vaikka en aiempia kirjoja olekaan lukenut. Nopealla googlaamisella selvisi, että sekä Will että Sara ovat alunperin olleet Slaughterin eri sarjojen tähtiä, ja nyt jo esiintyneet useammassa yhteisessäkin kirjassa. Ehkä pitäisi tutustua heihin tarkemmin? Eli siis kyllä, pidin kirjasta kovasti.
Will oli tarttumassa ovenkahvaan kuullessaan ensimmäisen pamahdukse. Jokin poksahti kuin avatun samppanjapullon korkki. Hän tunsi pistävää kipua korvassaan, huomasi oven pirstoutuvan ja tajusi luodin hajottaneen sen. Sitten tuli toinen luoti. Ja kolmas.
Will Trent (jonka nimi on myös painettu kanteen) ei kuitenkaan ole kirjan päähenkilö. Kirjan päähahmo on Willin työpari Faith, joka kotimatkalla saa pahoja aavistuksia. Kukaan ei haluaisi joutua kohtaamaan kotonaan tällaista yllätystä: Vauva on lukitussa vajassa turvakaukalossa, lasta hoitanutta isoäitiä ei näy missään, sen sijaan ruumiita ja aseiden kanssa heiluvia miehiä on vielä paikalla. Faithin äiti Evelyn on siepattu, mutta miksi, siitä ei kenelläkään tunnu olevan mitään käsitystä. Lunnaitakaan ei pyydetä. Ehkä Evelyn onkin sekaantunut itse rikolliseen toimintaan?
Willin ja häneen ihastuneen Saran henkilökohtainen elämä tulee kuitenkin esiin kirjan kuluessa. Aivan riittävästi, vaikka en aiempia kirjoja olekaan lukenut. Nopealla googlaamisella selvisi, että sekä Will että Sara ovat alunperin olleet Slaughterin eri sarjojen tähtiä, ja nyt jo esiintyneet useammassa yhteisessäkin kirjassa. Ehkä pitäisi tutustua heihin tarkemmin? Eli siis kyllä, pidin kirjasta kovasti.
Will oli tarttumassa ovenkahvaan kuullessaan ensimmäisen pamahdukse. Jokin poksahti kuin avatun samppanjapullon korkki. Hän tunsi pistävää kipua korvassaan, huomasi oven pirstoutuvan ja tajusi luodin hajottaneen sen. Sitten tuli toinen luoti. Ja kolmas.
sunnuntai 3. tammikuuta 2016
Mazo de la Roche: Jalnan kevät
Jalna-sarja oli vanha jo silloin, kun olin nuori, ja luin kirjoja ensimmäistä kertaa. Niitä suositteli minulle naapurini, joka tiesi minun lukevan paljon. Kirjastosta niitä ei silloinkaan kaikkia löytynyt hyllystä, varastosta kuitenkin. Nyt niitä ei löydy enää varastostakaan. Olen silloin tällöin haikaillut Jalna-kirjojen perään, mutta vasta viime kesänä sain käsiini osan sarjan kirjoista. En kaikkia, valitettavasti, mutta ilahduin tästäkin.
Jalna-sarja kertoo kuvitteellisen Whiteoakin suvun vaiheista Kanadassa vuosina 1864-1954. Kirjat eivät ilmestyneet kronologisessa järjestyksessä, vaan aivan sekaisin. Tämä tosin selvisi minulle vasta tällä toisella lukukierroksella, koska nuorena luin kirjoja etuliepeeseen painetun järjestyksen mukaisesti (ja silloin kirjastoissa luonnollisesti oli uudempia kirjoja kuin minulle nyt päätyneet).
Jalnan kevät on ilmestynyt alkukielellä (Whiteoak Heritage) vuonna 1940. Suomennettu se on vuonna 1947, ja juuri tämä ensimmäinen suomenkielinen painos minulla on.
Jalnan kevään alussa Renny Whiteoak palaa sodasta (siitä ensimmäisestä, luulisin, vaikka vuotta ei missään mainitakaan). Hän palaa yhdessä naapurissa asuvan Mauricen ja palvelijan, Wraggen, kanssa. Renny on ollut neljä vuotta poissa, ja sinä aikana hänen isänsä ja äitipuolensa ovat kuolleet. Rennyä odottaa siis Jalnan isännyys ja neljän alaikäisen pojan huoltajuus.
Rennyn sisko Meg on edelleen käärmeissään Mauricelle, joka petti häntä häiden kynnyksellä 12 vuotta sitten. Todiste petoksesta, Mauricen tytär Pheasant, on Megille kipeä kohta.
Kirjan kantavana juonena on kylään muuttanut leskirouva Stroud, joka on kietonut Rennyn nuoren veljen Edenin pauloihinsa. Tätä rakkaustarinaa seurataan koko suvun voimin, kauhuissaan ja pohtien keinoja katkaista yhteydenpito. Kirjailija kuitenkin korostaa jatkuvasti tapaamisten viatonta luonnetta. Lähinnä Eden ja hänen ihastuksena rouva Stroud silittävät toistensa päätä runoja lukiessaan. Siinä vaiheessa kun päästään suutelemiseen, Eden kauhistuu itsekin ja haluaa paeta tilannetta.
Jalna-kirjojen mukana pääsee uppoutumaan kokonaan toiseen maailmaan, aristokraattiseen perheeseen, jossa vahva sukuyhteys on koko sarjan kantavana voimana. Ajatuksenani on pikkuhiljaa lukea kaikki minulla nyt olevat kirjat. Muutaman luin jo kesällä, mutta sitten tarvitsin vähän taukoa. Nyt kun kaipasin aivotonta luettavaa, palasin Jalnan pariin.
Jalna-sarja kertoo kuvitteellisen Whiteoakin suvun vaiheista Kanadassa vuosina 1864-1954. Kirjat eivät ilmestyneet kronologisessa järjestyksessä, vaan aivan sekaisin. Tämä tosin selvisi minulle vasta tällä toisella lukukierroksella, koska nuorena luin kirjoja etuliepeeseen painetun järjestyksen mukaisesti (ja silloin kirjastoissa luonnollisesti oli uudempia kirjoja kuin minulle nyt päätyneet).
Jalnan kevät on ilmestynyt alkukielellä (Whiteoak Heritage) vuonna 1940. Suomennettu se on vuonna 1947, ja juuri tämä ensimmäinen suomenkielinen painos minulla on.
Jalnan kevään alussa Renny Whiteoak palaa sodasta (siitä ensimmäisestä, luulisin, vaikka vuotta ei missään mainitakaan). Hän palaa yhdessä naapurissa asuvan Mauricen ja palvelijan, Wraggen, kanssa. Renny on ollut neljä vuotta poissa, ja sinä aikana hänen isänsä ja äitipuolensa ovat kuolleet. Rennyä odottaa siis Jalnan isännyys ja neljän alaikäisen pojan huoltajuus.
Rennyn sisko Meg on edelleen käärmeissään Mauricelle, joka petti häntä häiden kynnyksellä 12 vuotta sitten. Todiste petoksesta, Mauricen tytär Pheasant, on Megille kipeä kohta.
Kirjan kantavana juonena on kylään muuttanut leskirouva Stroud, joka on kietonut Rennyn nuoren veljen Edenin pauloihinsa. Tätä rakkaustarinaa seurataan koko suvun voimin, kauhuissaan ja pohtien keinoja katkaista yhteydenpito. Kirjailija kuitenkin korostaa jatkuvasti tapaamisten viatonta luonnetta. Lähinnä Eden ja hänen ihastuksena rouva Stroud silittävät toistensa päätä runoja lukiessaan. Siinä vaiheessa kun päästään suutelemiseen, Eden kauhistuu itsekin ja haluaa paeta tilannetta.
Jalna-kirjojen mukana pääsee uppoutumaan kokonaan toiseen maailmaan, aristokraattiseen perheeseen, jossa vahva sukuyhteys on koko sarjan kantavana voimana. Ajatuksenani on pikkuhiljaa lukea kaikki minulla nyt olevat kirjat. Muutaman luin jo kesällä, mutta sitten tarvitsin vähän taukoa. Nyt kun kaipasin aivotonta luettavaa, palasin Jalnan pariin.
perjantai 1. tammikuuta 2016
Lukumaraton 1.1.2016
Päätin osallistua lukumaratoniin enaimmäistä kertaa. Tänään ei ole ihanteellinen aika, mutta milloin olisi? Voin kertoa, että pikkulapsiperheessä sellaista päivää ei olekaan, jolloin äiti voisi keskittyä pelkästään lukemiseen. Luettavanani minulla on Simona Ahrnstedtin Sitoumuksia. Vähän jännittää, loppuuko luettava jopa kesken, koska tämä on ainoa mukana oleva kirja. Jos niin käy (tai kyllästyn) vaihdan sähköiseen kirjaan. Tabletille ladattuna on ainakin Runotyttöä englanniksi.
Maraton alkaa klo 7.50.
10.52 Tässä välissä oli pari muuttujaa, mutta kuutisenkymmentä sivua luettu. Päähenkilöt ovat ehtineet tutustua toisiinsa (Iliana alastomana uintiretkeltä siepattuna, Markus on kunniallinen ritari, joka yrittää palauttaa tytön turvallisesti kotiinsa). Ilianan perhe syyttää Markusta, koska Ilianan veli törmäsi näihin kotimatkalla ja onnettomuudekseen kuoli. Markusta on kidutettu ja uhattu tappaa, mutta kaikeksi onneksi Ruotsin kuningas kurkistaa juuri silloin ovesta ja pelastaa miehen. Tämän jälkeen kuningas määräsikin Markuksen ja Ilianan naimisiin keskenään. Koukuttavaa, kiehtovaa. Hyvä tarina, päähenkilöt sympaattisia, kyllä tällä jaksaa eteenpäin.
2.1.2016 klo 9.34
No niin. Maraton eteni surkeasti, koska lukuaikaa oli yllättäen vielä suunniteltuakin vähemmän. Päätin maratonin tänä aamuna 7.49. Etenin sivuille 196. Markuksella on tässä vaiheessa ollut ainakin kaksi tappajaa perässään, toinen heistä on nyt kuollut - se tyhmempi tietenkin. Markus ei ole vielä tavannut sitä toista, vaarallisemmalta vaikuttavaa. Illiana ja Markus lähentyivät, ja Markus vaikutti jopa ärsyttävän hyväkäytöksiseltä ja lempeältä. Vähän säpinää saatiin väijytyksen ja pääparin välille syntyneiden epäilysten muodossa. Tarina koukuttaa edelleen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)



