- Yks Saastamoinen, mutta se ei tiedä minun nimeäni. Ja yksi maalaisukko tietää. Se kyllä luulee minun olevan salaisissa tehtävissä ja vievän Mannerheimille nauriita.
- Nauriita? isä toisti.
- Voi kauheata, onko sinusta tullut hullukin, äiti parahti.
Kehveli lähti mukaani lomalukemiseksi. Mitä tästä nyt voi sanoa? Olen pitänyt Antti Heikkisen aiemmista romaaneista aika lailla, Kehveli ei selvästikään noussut samalla tavoin suosikikseni. Kehveli elää omassa vaihtoehtotodellisuudessaan, eikä se ollut minun juttuni lukijana. Mutta toisaalta, joku toinen lukija varmasti arvostaa sitä enemmän. Sillä Heikkisen kielenkäyttö on sujuvaa ja taitavaa ja myös tarinankerronta sujuu hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti