Maria Turtschaninoff: Arra

Tyttö työskenteli ahkerasti ja ääneti, hänen kudonnaisensa olivat kauniita ja niistä saatu hinta korkea. Hän vaikutti poissaolevammalta kuin koskaan eikä milloinkaan nurkunut ilmeelläänkään ruoka-annoksistaan, pitkistä päivistä eikä kovasta kohtelusta. Evia piti tarkan huolen siitä, että kukaan ei tiennyt Arran olemassaolosta, kukaan ei aavistanut ettei hän itse kutonutkaan noita kauniita kuvia.

Arra (2009) jäi minulta melkein kesken, vaikka pidin kirjailijan Maresista niin kovasti. Arra on melkein vastenmielinen päähenkilö, mitään puhumaton, kenenkään kanssa kommunikoimaton pieni tyttö. Häntä olisi varmaan pitänyt sääliä, mutta minä en oikein ymmärtänyt häntä.

Arran maailma ja perhe on köyhiä, eikä Arran syntymää edes juuri huomata. Arra vaeltelee metsissä, kuuntelee metsän, tuulen, veden ja tulen ääniä. Ja kun Arran luonto lopulta nousee, tapahtuu kauheita. Lopulta, kun vain jaksoi kahlata tarpeeksi kauas, kirjassa on myös romanttinen juonne.

Kesäbingoon "kirja jonka nimi on yksi sana"