Siuntio Silosäkeen tarinat koostuu viidestä velhosadusta, joista viimeisellä, "Tarina kolmesta veljeksestä", on tärkeä osuus seitsemännessä Potterissa. Itse ehkä pidin eniten ensimmäisestä "Velho ja pomppiva pata" -tarinasta, ihan vain siksi että se oli niin herttainen ja varmaan uppoaisi jästilapsiinkin, sitä en tosin testannut lukemalla ääneen. Myös "Oivan onnen alkulähde" oli mukava satu, jonka voisi oikeasti lukea lapsille.
"Pysähdy. Vaikene!" velho kirkui, mutta ei kaikilla taikavoimillaankaan voinut vaientaa syyläistä pataa, joka pomppi hänen kintereillään kiljuen, voihkien ja kolisten, menipä hän minne tahansa ja tekipä hän mitä hyvänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti