Kirsti Ellilä: Eksyneet näkevät unia

Kirsti Ellilän Eksyneet näkevät unia (2011) on simppeli fantasiaromaani. Kirjassa on alle 200 sivua ja tarina ei, jotenkin poikkeuksellisesti, ole monimutkainen. Nimetön elää maahisten luona Varjojen maassa muistinsa menettäneenä. Hän tietää tulleensa jostain muualta, mutta mistä, sitä ei kukaan tiedä. Hän voisi jäädä, mutta päättää lähteä etsimään selitystä itselleen.

Matkalla Nimettömällä on apunaan Jakob-koira, joka oli hänen kanssaan jo silloin kun maahiset löysivät hänet. Nimetön kohtaa erilaisia olentoja, joista toiset ovat avuliaita ja toiset eivät. Kaukaisessa Orientiassa, johon matka johtaa, eivät ole asiat hyvin. Kansalaiset kärsivät, ja suolakaivoksiin vaaditaan jatkuvasti uutta orjatyövoimaa.

- Me keitämme kansakunnan murheista soppaa ja syötämme sen Nepotin sotilaille, Erementsia Hämäläinen sanoi. - Se tekee hyvin kauppansa ja tulee halvaksi. Jotkut moittivat minua sen vuoksi, että ruokin Nepotin sotilaat, mutta ellen ruokkisi, he rosvoaisivat kansalaisten vähät ruokavarastot ja nälähätä muuttuisi vielä vaikeammaksi. Keitän murheet sakeaksi keitoksi, oikein maustettuna se ei aiheuta vatsanväänteitä. Näin kansakunnan murheista on edes jotain hyötyä, eikö niin, vai oletko eri mieltä?

Yllättäen - tai ehkä ei niin kovin - osoittautuu, että Nimettömällä on keino muuttaa tilanne.

Mukava pieni välipala.