Sivut

keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Daniela Krien: Vielä joskus kerromme kaiken

Vielä joskus kerromme kaiken (2014) on toinen lyhyen ajan sisällä lukemani Saksan historiaan sijoittuva romaani. Ensimmäinen, Sopimus, sijoittui sota-aikaan. Tällä kertaa oltiin lähempänä historiassa, historiallisissa tapahtumissa joita en tosin itse muista, koska olin vuonna 1990 Saksojen yhdistyessä vasta pieni.

16-vuotias Maria on muuttanut asumaan poikaystävänsä Johanneksen perheen maatilalle. Kouluun ei huvita mennä, äidin luona Maria ei viihdy, poikaystävää kiinnostaa vain pääseekö hän opiskelemaan taidetta. Ympärillä muuri on murtunut, vierailut puolin ja toisin onnistuvat. Länteen loikannut sukulainen tulee tapaamaan Johanneksen perhettä. Maria vierailee lännessä eikä oikein tiedä kuinka siellä toimittaisiin. Idässä ollaan huolissaan siitä, miten heidän teollisuudelleen ja työllisyydelle käy. Mariaa tämä kaikki ei suuresti kiinnosta, kun tunteet vievät häntä. No, 16-vuotiaalle sekin sallittakoon.

Näen Hennerin jo kaukaa. Hän seisoo hevoslaitumella kuluneet ratsastussaappaat jalassa, kapeat ruskeat housut ja alun perin valkoinen, mutta nyt hyvin likainen paita yllä. Tanskandoggit makoilevat kaikessa rauhassa omenapuun varjossa. Marianne kertoi, että ne olivat edellisvuonna raadelleet jopa yhden Hennerin varsoista. Silloin Henner oli hakannut niitä kepillä kunnes ne ulvoivat.

Aluksi aivan sattumalta, mutta myöhemmin koska ei voi muutakaan, syntyy rakkaustarina naapuritilalla asuvan Hennerin kanssa. Henner on synkkä, arvaamaton poikamies. Vanhempi kuin Marian äiti. Hän haluaa Marian - ja saa tämän. Rakkaus on kovaa ja raastavaa, Henner on arvaamaton ja kiihkeä. Heidän on salattava suhteensa ja niin Maria yrittää elää normaalia elämään poikaystävänsä perheen parissa.

Toivoisin että olisin Hennerin luona, toivoisin että olisin vapaa. Silloin eläisin niin kauan hänen kanssaan kuin se suinkin sujuisi, ja kun se ei enää sujuisi, jäisin sittenkin.

Maria tekee päätöksiä 16-vuotiaan varmuudella. Kirjan loputtua jäin pohtimaan, mitä Marian elämä olisi ollut Hennerin luona. Henner pakenee alkoholiin ja on mustasukkaisuudessaan melkein tappaa erään miehen. Henner käyttää voimaa myös suhteessa Mariaan. Jos Maria valitsee elämän Hennerin kanssa, hän valitsee samalla myös sulkemisen kyläyhteisön ulkopuolelle. Epäsovinnaista rakkaustarinaa ei tiiviissä kyläyhteisössä olisi helppo sulattaa. Se ei liene elämää, jota toivoisin edes fiktiiviselle hahmolle. Silti sanoisin kirjaa kauniiksi.

Kirjaa on luettu mm. Kirjanurkkauksessa ja Kirjainten virrassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti