Olen edennyt hyvin hitaasti Maria Turtschaninoffin kirjojen kanssa. Maresi ja sen maailmaan sijoittuvat romaanit (Naondel ja Maresin voima) ovat tehneet minuun syvän vaikutuksen, Arra ja Helsingin alla eivät niinkään. Siksi vähän pelkäsin tarttua Anachéen, toivoin siltä niin paljon ja pelkäsin pettyväni odotuksissani.
En pettynyt. Anaché on paksu, yli 500-sivuinen romaani paimentolaistytöstä nimeltä Anaché, joka kantaa elämänsä aikana useampaa nimeä. Anaché on läheinen veljensä Heorin kanssa, niin, että he jakavat kaikki kokemuksensa ja tietonsa toisilleen. Miehet hallitsevat ja päättävät kaikesta, naisten osa on alistua miesten vallan alle. Anachén on vaikea hyväksyä ja ymmärtää sitä, mutta hänelläkään ei ole vaihtoehtoja, kun isä päättää naittaa hänet. Kohtalo kuitenkin puuttuu peliin ja muuttaa sekä Anachén että koko hänen kansansa kohtalon. Ja kun kirjassa pääsee yli puolivälin, loppu olikin aivan vastustamatonta luettavaa. Oli kertakaikkiaan pakko saada tietää, miten Anachén käy.
"Luulin jo että kuolisit", hän sanoi lopulta hennolla äänellä. "Ja ajattelin, että jos sinä kuolet, kuolen minäkin."
Anaché mietti Heoria, ja tiesi, ettei se niin helposti käynyt. Ei ihminen voinut kuolla vain siksi, ettei halunnut elää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti