Tässä ensimmäisessä osassa vihjaillaan Ariannan tulevasta suhteesta, josta tiesin jo kolmannen osan (Villa Sibyllan kirous) lukemisen perusteella. Myös Ariannan muistinmenetyksestä kerrottiin lisää. Paljastui, että Arianna ei muista, missä, ja kenen kanssa on viettänyt kolme vuotta elämästään. Kukaan hänen läheisensä ei myöskään tiedä, missä hän on tuon ajan viettänyt. Arianna on kuitenkin palannut jossain vaiheessa omaan elämäänsä, avioitunut, jäänyt leskeksi ja sen jälkeen ryhtynyt yksityisetsiväksi. Lukijalle tehdään myös selväksi, että rahasta ei ole puute. Löytyy kaupunkiasuntoa Roomasta ja maaseutuasuntoa Tolfasta.
Tolfaan sijoittuu tämänkertainen murhamysteeri. Erään hotellinomistajaperheen miniä on murhattu, ja perheenjäsenistä yksi palkkaa Ariannan selvittämään murhaa. Melkein kaikilla kyläläisillä on ollut jotain hampaankolossa amerikkalaista miniää vastaan. Kenellä heistä on ollut riittävästi syytä murhata Lily?
Luciano oli kyllästynyt kyräileviin katseisiin, vaikenemiseen ja vihjaileviin äänensävyihin. Lily oli ollut kuolettavan hämähäkinverkon ensimmäinen uhri. Tosiasioita Luciano ei voinut muuttaa, mutta hän oli valmis panemaan kaiken peliin. Rakkaimpiensa eteen hän oli aina ollut valmis tekemään mitä tahansa. Mutta syyllisyys painoi häntä, kun hän ajatteli yksityisetsivän palkkaamista. Naisen ääni oli ollut samaan aikaa sekä tyyni että herkkä. Luciano mietti päätöstään. Oliko se ollut oikea? Osaisiko nainen pitää puolensa vai oliko tämä pelkkä pahaa-aavistamaton sudenkorento ajautumassa kohti seittinsä keskellä valvovaa hämähäkkiä?
Pidin tästäkin Vera Valan dekkarista. Seuraava osa odottaa jo hyllyssä vuoroaan.
Tällä kirjalla korkkaan auki Kirjaherbaario-haasteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti