Perunkirjoitus kertoo matkasta, jota kaksi veljestä tekee isoisäpuolensa Jalmarin perunkirjoitukseen. Kuollut ei ole ollut heille kovin läheinen, onpahan vain mennyt vanhoilla päivillä naimisiin heidän isoäitinsä kanssa. Eikä kyseinen mies edes ollut kovin miellyttävä, mutta ei hänellä ollut ketään muutakaan elämässään. Rikas mies kuitenkin oli ollut, ja rahalle olisi juuri nyt käyttöä. Jalmarin uurna on veljeksillä mukana, ja matkan varrella on tarkoitus pysähtyä vainajalle tärkeissä paikoissa.
Jalmari oli ollut enemmänkin maailmanmies kuin suomalainen mies, joka sulkeutuu autotalliin omaan pienoisvaltakuntaansa piiloon perhettään tai itseään. Jalmari oli kauppamies ja levoton sielu, jolle paikallaan pysyminen merkitsi vankilatuomiota. Hänelle ei ikinä olisi riittänyt niin pieni taivas kuin se, joka näkyy autotallin ikkunasta. En tuntenut Jalmarin takia surua, mutta hänen elämänsä häiritsi minua, eikä hänen kuolemansa jättänyt rauhaan.
Matkan aikana Teemulle ja hänen veljelleen Jannelle selviää pikkuhiljaa, etteivät he oikeastaan ole tunteneet Jalmaria, eivätkä myöskään toisiaan. Ja tällä matkalla on aikaa selvittää puhumatta jääneet asiat.
- Mitä naisrintamalle? Janne kysyi.
- Hiljaista.
- Sinun pitäisi laihduttaa, Janne sanoi.
- En minä ole lihava.
- Naiset eivät tykkää lihavista miehistä.
- Ei minussa ole vikaa.
- Ylipaino kertoo luonteen lepsuudesta.
Helmet -lukuhaaste: Suomalaisesta miehestä kertova kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti