Marianne tuijotti käsiään, joiden sinertävät suonet olivat muuttuneet entistä näkyvimmiksi. Kasvot saattoi puuteroida nuoren näköiseksi, mutta käsistä näki ikääntymisen. Ja ne vapisivat.
Luin viime kesänä pitkän viivyttelyn jälkeen Milja Kauniston Purppuragiljotiini-trilogian ensimmäisen osan. Toisen osan kanssa ei ollut yhtään helpompaa. Tai sanotaanko suoraan, meinasin lopettaa kesken ja sain vain suurella sinnittelyllä kahlattua Corpuksen läpi.
Romaani vaikuttaa ainakin puoleen väliin saakka tyhjältä jaarittelulta ja jappaisulta. Kreivitär Marie Constance de Boucard on ottanut näyttelijätär Marianne Quisnet'n henkilöllisyyden, jonka turvin hän toivoo pysyvänsä turvassa, vaikka koko muu maailma tuntuu kaatuvan vallankumouksen kourissa. Mariannena hän toimii luxus-bordellin Maison de Luxen madamena. Entinen pyövelinkisälli Isidore on seurannut Mariannea Maison de Luxeen, koska on rakastunut tähän. Kaiken muun lisäksi markiisi de Sade on piilottanut myös kruununperillisen Maison de Luxeen.
Tarina on vetävä ja lähti loppupuolella myös kulkemaan sujuvammin, mutta en voinut mitään sille, että olin jo vähän menettänyt makuni Corpukseen sinne ehtiessäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti