Zahralla on sangen selvä käsitys siitä, mikä erottaa pojat ja tytöt toisistaan. Ennen muuta ero on siinä, miten he elävät elämäänsä. ... "Naiset istuvat aina neljän seinän sisällä ja puhuvat. Puhuvat ja puhuvat. Niin se on. Koska heiltä puuttuu vapaus. He eivät pääse ulos tekemään mitään. Niinpä he vain puhuvat."
Toimittaja Jenny Nordberg on ruotsalainen toimittaja, joka törmäsi Afganistanissa vaiettuun ilmiöön: tyttöihin, joita kasvatetaan väliaikaisesti poikana. Pojat ovat toivottuja, ja äiti on epäonnistunut, ellei onnistu synnyttämään perheeseen vähintään yhtä poikaa. Mutta jos yksi tytöistä puetaankin ja kasvatetaan pojaksi, vähentää se koko perheeseen kohdistuvaa painetta saada poikalapsi. Sitä paitsi poika - tai pojaksi puettu tyttö - vetää puoleensa uusia poikia, ja on siis siten todennäköisempää synnyttää seuraavaksi poika. Pojaksi pukeutuneen tytön on myös mahdollista työskennellä vaikkapa apulaisena kaupassa ja siten helpottaa perheen taloudellista tilannetta.
Nordberg lähtee tutkimaan asiaa ja tapaa Afganistanissa useita poikia, jotka ovatkin tyttöjä; sekä naisia, joita on kasvatettu poikana. Jotkut ovat sopeutuneet muutokseen takaisin tytöksi tai naiseksi hyvin, kaikille se ei ole niin helppoa.
Nordberg avaa kirjassa sitä, kuinka kyse ei niinkään ole sukupuolesta, vaan olettamuksista ja käyttäytymissäännöistä, joita Afganistanissa sukupuoleen asetetaan. Tytöt kertovat ruotsalaiselle toimittajalle, ettei hänelle voisi opettaa enää mitään poikana olemisesta: toimittaja katsoo jo suoraan silmiin ja kävelee rehvakkaasti pää pystyssä. Kuin mies. Toisin kuin heidän yhteiskunnassaan, missä tyttöjen oletetaan liikkuvan pää painuksissa.
Kabulin tyttöjen salaisuus maalaa väkevän kuvan kulttuurista, jossa naisen asema on olematon, mutta perheet löytävät silti keinot antaa tytöillensä jotain enemmän. Suosittelen lukemaan.
Helmet -lukuhaaste: Kirjan kansi on yksivärinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti