"Am I yelling and waving my arms?"
"No."
"Then we aren't fighting."
Kun tajusin, ettei Janet Evanovichin Stephanie Plumista kertovaa dekkarisarjaa todellakaan ole suomennettu loppuun, jouduin siirtymään englanninkielisiin alkuperäisteoksiin. Se ei toisaalta tee ollenkaan pahaa kielitaidolleni, joten en valita. Lean mean thirteen (2007) on helppolukuista kieltä, ja tarinassa on helppoa pysyä mukana.
Stephanie on jo pidempään pyörinyt kahden miehen välillä: on-off-poikaystävä Morellin ja vaarallisen Rangerin. Heidän lisäkseen hänen elämässään on ollut kolmaskin mies: ex-aviomies Dickie. Dickie rysähtää takaisin Stephanien elämään, kun Stephanie järjestää Rangerin pyynnöstä kohtauksen miehen työpaikalla ja asentaa samalla jäljityslaitteen (vai kuuntelulaitteen? Tässä kohtaa täytyy myöntää, että vakoojasanastoni on hieman puutteellinen) Dickieen.
Kun Dickie sitten katoaa ja häntä epäillään murhatuksi, ex-vaimo Stephanie, joka on juuri riidellyt Dickien kanssa, on ykkösepäilty. Stephanie tietenkin itse tietää, ettei ole syyllinen, mutta kuka sitten on?
Osallistuu Kaikilla kielillä -lukuhaasteeseen. Haasteessa on tavoitteena lukea kirja kaikilla osaamillaan kielillä. Englanti oli helppo, ruotsi on jo työn alla.
Lisäksi osallistuu Jatkumo - sarjakirjojen lukuhaasteeseen.
Aiemmat Stephanie Plum -postaukseni:
Kahdeksan kaunista
Yhdeksän hyvää
Kymmenen oksalla
Yhdestoista hetki
Twelve sharp
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti