Hassan Haji on huippukokki, ja Herkullisessa elämässä hän muistelee elämäänsä ja kuinka se kulkeutui Mumbaista isoisän ravintolasta omaan ravintolaan ja haute cuisinen korkeimmalle tasolle. Ruoka ei kai sittenkään kiinnosta minua tarpeeksi, jotta ruuasta ja ruuanlaitosta kirjoitettu kirja vetoaisi minuun. Hassan itsessään on pitkästyttävä, sitoutumiskammoinen ääliö, jonka tyttöystävät tulevat ja menevät, eikä mukana milloinkaan ole minkäänlaista tunnetta - ainakaan mikään tunnetila ei koko kirjan aikana välittynyt minulle saakka. Oliko Hassan kiinnostunut edes ruuasta ja kokkaamisesta? En tiedä. Oliko hänellä ystäviä? Ilmeisesti, vaikka siitäkään ei voi olla varma.
Papa painoi katseensa vateihin, hopeisiin lohiin ja bretagnelaisiin rapuihin, joiden sakset oli sidottu kuminauhoilla, ja keramiikkakulhoon, jossa oli marinoitua norjalaista silliä.
"Että mitä? Ei ole kalaa?"
"Niin. Myin kalat."
Helmet-haasteessa merkataan kohta "Ruuasta kertova kirja". Ja yllätyksekseni tästä on tehty myös elokuva, joten piste myös seitsemännen taiteen tarinoihin. Trailerin perusteella elokuva saattaa olla parempi, jos siihen on lisätty vähän toimintaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti