Morelli katsoi Howieta. "Et kai sinä ampunut häntä? Sano ettet ampunut."
"En ampunut. Eihän minulla ole koskaan asettakaan!"
Morellin katse viipyi vyötärölläni. "Minusta kyllä näyttää, että nyt on."
Voi paska. Olin unohtanut aseeen.
Stephanie on täällä taas! Olen lukenut yhdeksän hyvää (suom. 2012) joskus aiemminkin, minkä muistin heti kun Stephanie menee ottamaan kiinni Punkyä, joka on riisunut itsensä alastomaksi ja rasvannut yltäpäältä vaseliinilla. No, ei se mitään, luen mitä vain vältelläkseni keskeneräisen Kalle Päätalon lukemista.
Tällä kertaa Stephanie etsii intialaista Samuel Singhiä, jonka oleskelulupa on päättymässä ja Stephanien toimisto on taannut, että Singh poistuu maasta. Singhiä etsiessään Stephanie joutuu mukaan peliin, jossa ihmisen henki ei maksa mitään.
Rangerin ja Stephanien välillä on sähköä, mutta Stephanie muuttaa takaisin Joe Morellin luokse, kun kotona on turvatonta. Sisko Valerie on viimeisillään raskaana ja lapsen isä on edellisestä kirjasta tuttu Albert Kloughn, epäonninen asianajaja. Perhe saa luonnollisesti tässäkin kirjassa Stephanien hermot kiristymään, mutta ei vain oma perhe, vaan myös Morellin suku.
Osallistun kesäbingon kohtaan "Kirja jossa lähetetään kirjeitä". Ainakin joku tässä kirjassa lähettää kirjeitä Stephanielle, vaikkei ehkä sellaisia kirjeitä, joita olisi kovinkaan mukava saada.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti