Sininen linna (The Blue Castle, 1926) oli minulle uusi tuttavuus. En ollut nuorena kai tullut ajatelleeksi, että rakkaalla kirjailijalla olisi teoksia jossain muuallakin kuin nuortenkirjahyllyssä. Nyt törmäsin kirjaan parissakin paikassa, missä sitä kehuttiin - ja löysin itse kirjan kirjaston vaihtohyllystä, mistä nappasin mukaani. Oli ilmeisesti vähän vaikea uskoa, että teos voisi lunastaa niitä odotuksia, koska meni jonkun aikaa, ennenkuin tartuin siihen.
Mutta kyllä! Kyllä Sininen linna lunastaa odotukset, ja enemmänkin. Siinä on samaa huumoria, joka on viehättänyt aina uusia ja uusia Anna-kirjojen lukijoita. Nauroin tätä kirjaa lukiessani, sillä en voinut olla nauramattakaan.
Valancy on 29-vuotias vanhapiika, joka on sukulaistensa tossun alla. Hän joutuu varomaan joka sanaansa, joka tekoaan, jotta miellyttäisi sukuaan, jotta rikas setä muistaisi häntä testamentissaan. Kun Valancy saa lääkäriltään kuulla kuolevansa vuoden kuluessa, hän päättää viimeinkin tehdä juuri niin kuin itse haluaa.
"Doss", Benjamin setä sanoi, "sitten kun minä olen kuollut, saat sanoa mitä halua. Niin kauan kuin olen elossa, minä vaadin, että minua kohdellaan kunnioittavasti."
"Oh, mutta tiedäthän, että me kaikki olemme kuolleita", sanoi Valancy, "koko Stirlingien suku. Toiset meistä ovat haudatut ja toiset eivät ole - vielä. Siinä on ainoa ero."
Sininen linna onkin enimmäkseen kirja siitä, kuinka onnelliseksi ihminen voi tulla, kun antaa piut paut toisten asettamille vaatimuksille ja noudattaa vain omiaan.
Hän oli onnellinen. Kukaan ei kiusannut häntä pila-arvoituksilla tai tahtonut antaa hänelle purppurapillereitä. Kukaan ei sanonut häntä Dossiksi tai vaivannut häntä puhumalla kylmettymisestä. Ei tarvinnut ommella peitteitä, ei kastella inhottavia kukkia, ei sietää äidin jääkylmää murjottamista. Hän sai olla yksin milloin halusi, mennä vuoteeseen milloin halusi, aivastaa milloin halusi.
Rakkaustarinaksi Sininen linna kääntyy vasta loppupuolella, eikä tässä kirjassa rakkaudessakaan ole kyse pelkästään kaikennielevästä rakkaudesta, ainakaan aluksi. Motiivit yhdessäololle eivät ehkä kummallakaan osapuolella ole puhtaat, mutta ainakin ne ovat molempien tiedossa alusta lähtien.
Aivan loistava! En palauta tätä vaihtohyllyyn, vaan pistän ainakin toistaiseksi omaani ja vien vaihtohyllyyn jotain muuta.
Helmet-kirjahaasteessa merkkaan kohdan "Viihteellinen kirja".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti